Klar Form

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Klar Form (Suomessa nimellä Pariisin nykytaidetta – Parisisk nutidskonst) oli vuosina 1951–1952 Pohjoismaissa kiertänyt taidenäyttely, joka esitteli ns. Pariisin koulukunnan tuotantoa vuosilta 1920–1950. Suomessa se oli esillä Helsingin Taidehallissa 11.–27. tammikuuta nimellä Pariisin nykytaidetta.[1] Klar Form oli ensimmäinen merkittävä Suomessa toteutettu nykytaiteen näyttely, joka samalla esitteli suurelle yleisölle abstraktin taiteen ja vaikutti ratkaisevasti sen läpimurtoon yhdessä konstruktivismin kanssa. Kyseessä oli myös siihen saakka suurin Pohjoismaissa kiertänyt modernin taiteen näyttely.[2][3] Suomeen sen tuotti vuonna 1939 Bertel Hintzen ja Maire Gullichsenin aloitteesta perustettu Nykytaide ry.[4]

Yleistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klar Form -näyttelyn kokosivat ranskalainen galleristi Denise René ja tanskalainen taidekauppias Børge Birch.[5] Ensimmäistä kertaa se oli esillä Kööpenhaminan Charlottenborgissa joulukuussa 1951. Mukana oli muun muassa Wassily Kandinskyn, Le Corbusierin ja Victor Vasarelyn teoksia.[1] Helsingin jälkeen Klar Form nähtiin maaliskuussa 1952 Liljevalchin taidehallissa Tukholmassa, toukokuussa Oslon Kunstnernes Husissa sekä vielä myöhemmin syyskuussa Belgian Liègessä.[6] Näyttelyn Pohjoismaissa saamalla julkisuudella oli suuri merkitys myös tuolloin vielä suhteellisen tuntemattomalle Denise Renélle. Sen ansioista hän onnistui muutaman vuoden kuluessa nousemaan Ranskan merkittävimpien galleristien joukkoon.[7]

Helsingin näyttelyyn liittyi myös esitelmiä, joita piti muun muassa Suomen nonfiguratiivisen taiteen edelläkävijöihin lukeutunut Lars-Gunnar Nordström.[8] Vuonna 1983 Porin taidemuseossa oli esillä Nykytaide ry:n näyttely Ranskan nykytaiteen perinne, joka oli rakennettu Klar Formin pohjalle. Se esitteli ranskalaisen konstruktivismin kehitystä vuoden 1952 näyttelyn jälkeisen 30 vuoden aikana. Porin lisäksi se nähtiin myöhemmin Helsingin Taidehallissa sekä Ruotsin Malmössä ja Ranskan Calais´ssa.[9]

Vaikutus Suomen taiteeseen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klar Form avasi Suomen taidekentässä täysin uuden aikakauden, kun abstrakti taide nousi suuren yleisön tietoisuuteen ja inspiroi lukuisia nuoren polven taiteilijoita. Näyttelystä alkoi myös maan taidepiirejä pitkään repinyt kiista siitä, pitäisikö taiteen olla esittävää vai abstraktia. Suomessa oli pitkään vallitsevana perinteinen kansallisromantiikkaan pohjautuva suuntaus, joka nyt alkoi lopullisesti väistyä. Abstraktin taiteen edelläkävijöitä Suomessa olivat suomenruotsalaiset taiteilijat, jotka muodostivat suuntauksen ensimmäisen sukupolven lähes kokonaan. Heihin lukeutuivat muun muassa Sam Vanni, Birger Carlstedt, Rolf Sandqvist, Ernst Mether-Borgström ja Anitra Lucander.[10]

Julkisuudessa näyttely herätti vilkasta keskustelua ja sai ristiriitaisen vastaanoton.[2] Klar Formin johdosta abstraktista taiteesta tuli koko 1950-luvun yleisen taidekeskustelun näkyvin teema.[11] Lehdistö asettui usein tyylisuuntaa vastaan, sen ei katsottu sisältävän minkäänlaista tunnetta ja abstraktia taidetta saatettiin kutsua yksinkertaisesti "tyhjäksi".[10] Esimerkiksi Suomen Kuvalehti sanoi pääkirjoituksessaan, kuinka ”kaikki mielettömältä näyttävä ei ole mielekästä, eikä kaikki ruma kaunista, vaikka se tuotaisiin Pariisista”. Pääkirjoituksen laatija kuitenkin myönsi, että oli löytänyt Klar Form -näyttelystä myös nautintoa ja ”ennen kaikkea sensaatiota”.[2] Pilkkaavia näkemyksiä esitettiin myös pilapiirroksissa ja jopa kotimaisissa elokuvissa.[12] Ruotsinkielinen lehdistö suhtautui uuteen taidesuuntaukseen aluksi paljon suomenkielisiä myönteisemmin. Syynä oli lähinnä se, että suomenruotsalaiset kriitikot olivat jo sotavuosina ja myöhemmin 1940-luvun aikana tutustuneet modernismiin ruotsalaisen lehdistön kautta.[10]

Näyttelyn taiteilijat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Klar Form Suomalaisen kuvataiteen bibliografia. Viitattu 29.8.2015.
  2. ↑ a b c Home, Marko: ”NUO KUVAT EIVÄT KOSKAAN PYSÄHTYNEET!” – Eino Ruutsalo maalarin rytmiä etsimässä 1955–1961, s. 22. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto, 2014. Teoksen verkkoversio
  3. ↑ Maire Gullichsen (1907–1990) Porin taidemuseo. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 29.8.2015.
  4. ↑ Kruskopf, Erik: Hintze, Bertel (1901–1969) 6.9.2001. Suomen kansallisbiografia. Viitattu 29.8.2015.
  5. ↑ Rum og Form – Robert Jacobsen 100 år 2012. Kunst Online. Viitattu 29.8.2015 (tanskaksi).
  6. ↑ 1960–1951 Denise René. Arkistoitu 12.9.2015. Viitattu 29.8.2015 (ranskaksi).
  7. ↑ Obituaries: Denise René 9.7.2012. The Telegraph. Viitattu 29.8.2015 (englanniksi).
  8. ↑ Lars-Gunnar Nordströmin haastattelu Porin taidemuseo. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 29.8.2015.
  9. ↑ NÄYTTELYOHJELMA VUONNA 1983 Porin taidemuseo. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 29.8.2015.
  10. ↑ a b c Karjalainen, Tuula: Tove Jansson: Work and Love, Penguin UK, 2014. ISBN 978-184-61484-8-4. Teoksen verkkoversio Google Booksissa
  11. ↑ Schadevitz, Anita: KOLORISMIN VOIMA – Rafael Wardin taiteen ja kuvallisen ajattelun taustatekijöitä, s. 16. Pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto, 2010. Teoksen verkkoversio
  12. ↑ Kuvataide Suomessa 1950- ja 1960-luvuilla Jyväskylän taidemuseo. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 29.8.2015.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Klar_Form&oldid=22693244”