Bertel Hintze

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bertel Hintze vuonna 1942.

Bertel Olof Hintze (14. toukokuuta 1901 Helsinki3. heinäkuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen taidehistorioitsija, joka toimi Helsingin Taidehallin intendenttinä vuosina 1928–1968.[1]

Hintze väitteli vuonna 1926 Helsingin yliopistossa filosofian tohtoriksi tutkielmalla, joka käsitteli R. W. Ekmania. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi 1965. Hintze tutki varsinkin 1800-luvun suomalaista maalaustaidetta.[2] Hän oli myös yksi Nykytaide ry:n perustajista vuonna 1939, ja hän toimi yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana vuoteen 1954 saakka.

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Robert Wilhelm Ekman, 1926
  • Modern konst 1–2, 1928, 1930
  • Albert Edelfelt 1–3, 1942–1944, suom. 1953.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kruskopf, Erik: ”Hintze, Bertel (1901–1969)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 832–834. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.1.2017).
  2. Facta 2001, osa 6, p. 73. WSOY 1981.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kruskopf, Erik & Paloposki Hanna-Leena (toim.): Taiteen maailmanmies: Bertel Hintze 1901–1969. Helsinki: Valtion taidemuseo, 1998. ISBN 951-583-041-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hintze, Bertel hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.