Kirurginen sairaala (Helsinki)
| Kirurginen sairaala | |
|---|---|
| Kirurgiska sjukhuset | |
 Kirurginen sairaala vuonna 2018 |
|
| Osoite | Kasarmikatu 11–13, 00130 Helsinki |
| Sijainti | Ullanlinna |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | sairaala |
| Valmistumisvuosi | 1888 |
| Suunnittelija | Frans Sjöström, Helge Rancken |
| Käyttäjä | HUS |
| Tyylisuunta | uusklassismi |
| Runkorakenne | tiili |
| Julkisivumateriaali | rappaus, kivi |
| Kerrosluku | 4 |
| Verkkosivut | |
 |
|
Kirurginen sairaala (ruots. Kirurgiska sjukhuset), josta usein käytetään lyhyempää nimeä Kirurgi (ruots. Kirurgen) tai lempinimeä Kirra, on sairaala Helsingin Ullanlinnassa Tähtitorninmäen puistoalueen reunassa, Kasarmikadun varrella. Vuonna 1888 valmistunut sairaala kuuluu hallinnollisesti Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan ja edustaa 1800-luvun lopun uusklassismia.
Nimi Kirurgi (Kirurgen) on käytössä myös lähellä sijaitsevan raitiovaunulinja 10:n päätepysäkin nimenä.
Rakentaminen 1886–1888
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]_p319_Helsinki,_New_Surgical_Hospital.jpg)
Suuresta sairaalan tarpeesta johtuen kaupunki luovutti tontin sairaalaa varten korvauksetta. Sairaalan ensimmäiset suunnitelmat teki Hampus Dalström 1870-luvun puolessa välissä. Ne eivät kuitenkaan tyydyttäneet lääkäripiirejä, joten senaatti julisti vuonna 1877 kirurgian professori Jakob August Estlanderin aloitteesta Suomen ensimmäisen kansainvälisen sairaala-arkkitehtuurikilpailun, jonka voitti sveitsiläinen Sigismund Rangier.[1] Lisäksi lunastettiin Ludwig Bohnstedtin ja Ernst Jacobssonin suunnitelmat. Rakennuksen rakennustoimikunta ei kuitenkaan pitänyt suunnitelmia toteuttamiskelpoisina, vaan se rupesi yhdistelemään elementtejä eri kilpailutöistä Dahlströmin ja Frans Sjöströmin johdolla. Sjöstromin työtä jatkoi tämän kuoltua Helge Rancken, ja lopulliset Sjöstromin nimissä olleet piirustukset vahvistettiin vuonna 1885. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1886 ja ne valmistuivat vuonna 1888.[2][3]
Sairaalatoiminnan historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valmistuttuaan vuonna 1888 Kirurginen sairaala oli Euroopan ajanmukaisin. Uusrenessanssityyliseen sairaalaan kuului päärakennus, siihen liittyvät eteläinen ja pohjoinen potilaspaviljonki, kaksi sivurakennusta, talousrakennus, sauna ja ruumishuone. Eristysosasto oli omassa puurakennuksessaan. Potilassiivet laajoine terasseineen tehtiin pitkien avarien yhdyskäytävien päähän, koska tiedettiin jo että on olemassa ihmisestä toiseen tarttuvia sairauksia, tosin niitä levittävistä mikrobeista tiedettiin vielä hyvin vähän. Kirurgian kehitystä kuvastivat valoisat leikkaussalit asianmukaisine aputiloineen sekä vielä tuolloin sairaaloissa harvinainen laboratoriotila. Sairaalassa oli myös poliklinikka, kaupungin ainoa onnettomuusasema.[1]
Uutuuksia olivat puhelimet, vesijohto, hissi sekä sisäkäymälät, joissa oli alusastia ja puinen istuin. Sisäänkäynnin edessä ollut huvimajalta näyttänyt rakennelma piti sisällään ilmanvaihtojärjestelmän. Sähkölamppuja asennettiin yli 300 kappaletta mutta varajärjestelmänä oli edelleen kaasuvalo. Leikkaussalit sijaitsivat yläkerrosten etelänpuoleisissa erkkereissä, joihin saatiin lisävaloa kattoikkunoista. Vasta vuonna 1894 aloitti työnsä ensimmäinen leikkaussalihoitaja, sitä ennen tehtäviä hoiti sairaalan pitkäaikainen potilas. Siteitten steriiliä vaihtamista varten klinikan ensimmäinen esimies, professori Fredrik Saltzman toi ulkomailta karbolisumuttimen, jolla levitettiin leikkauspöydän yllä antiseptinen pilvi. Leikkaussalin seinät oli eristetty vaimentamaan sieltä kuuluvia ääniä ja valituksia.[1]
Kirurgisessa sairaalassa sai alkunsa Suomen ensimmäisten sairaanhoitajien kouluttaminen 1. helmikuuta 1889.[4] Sen avainhenkilö oli ylihoitajana vuosina 1904–1927 toiminut Sophie Mannerheim.[1] Aluksi sairaanhoitajia koulutettiin Kirurgisessa sairaalassa sekä suomen- että ruotsinkielisillä kursseilla, mutta vuonna 1947 perustettiin Helsingfors svenska sjukvårdsinstitut, joka sai toimintatilat Sairaanhoito-opistosta Tukholmankatu 10:stä elokuusta 1948 tammikuuhun 1978.[4]
Henkilökuntaa asui sairaalan rakennuksissa aina vuoteen 1972 asti.[1] Päärakennuksen ullakolla sijaitsi pieniä niin sanottuja piika-asuntoja.
Sairaalan kuuluisin potilas on ollut kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov, joka tuotiin leikattavaksi, kun häntä oli ammuttu kesäkuussa 1904. Sali, jossa professori Richard Faltin leikkasi Bobrikovin, kantaa nykyisin luentosalina Faltinin nimeä.[1] Bobrikov kuoli sairaalassa.
Laajennusosat ja sairaalan uudemmat vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sairaalaan on myöhemmin rakennettu lisärakennuksia, talousrakennus 1920-luvulla ja vuonna 1973 valmistunut päivystysosasto, jonka suunnittelivat Eija ja Olli Saijonmaa. Sen yhteydessä oli myös helikopterikenttä.[3] Päivystystoiminta sairaalassa loppui vuonna 1994, ja helikopterikenttä purettiin muutostöiden yhteydessä vuonna 2010. Vuonna 2015 päivystystoiminta alkoi uudelleen, kun Korva-, nenä- ja kurkkutautien päivystyspoliklinikka siirtyi evakkoon Silmä- ja korvatautien klinikalta. Nykyisin sairaalassa toimii muun muassa Korvaklinikka lukuun ottamatta Foniatrian poliklinikkaa, joka on Rubik-kiinteistössä Länsi-Pasilassa.
HUS keskitti huhtikuussa 2020 koronaviruspandemiapotilaiden hoitoa Kirurgiseen sairaalaan ja avasi sinne vuodeosaston näille potilaille.[5] Lisäksi sairaalassa toimi myös koronapotilaiden hoitoa varten avattu teho-osasto.[6] Koronaosasto suljettiin toukokuussa 2021, kun potilaiden määrä lähti laskuun.[7] Kirurgisen sairaalan koronaosastojen avaamisesta uudestaan käynnistyi keskustelu joulukuussa 2021, kun koronapotilaiden määrä lähti jälleen nousuun.[8]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Ihatsu, Sanna & Lehtonen, Riitta & Piha, Heikki & Seitsalo, Seppo: ”Kirurginen sairaala”, TERVEISIÄ SAIRAALASTA. Postikortit kertova pääkaupunkiseudun sairaaloiden historiasta., ss. 31-45. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin taidetoimikunta, 2017. ISBN 9789523010994.
- ↑ Lilius, Henrik: Kirurgi / IV Kirurgian klinikka. Teoksessa Yliopiston Helsinki, s. 50–51. Helsingin yliopisto, Sanomaprint, 1989. ISBN 951-875-148-X
- ↑ a b Kaija Ollila, Kirsti Toppari: Puhvelista punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 300, Sanoma Oy 1998, ISBN 951-9134-69-7
- ↑ a b Ahde-Rasku, Johanna & ja Leppämäki, Aija: Hoitotyön koulutuksen museon historia. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Sairaanhoitaja (AMK), Hoitotyön koulutusohjelma. Terveysalan opinnäytetyö 26.4.2018. Ss. 15, 17
- ↑ Heino, Elina: Koronaviruspotilaiden siirto alkaa – Husin Kirurginen sairaala keskittyy jatkossa koronainfektioiden hoitoon Mediuutiset. 9.4.2020. Viitattu 12.1.2022.
- ↑ Gronvall, Ursula: Hus joutuu avaamaan Kirurgisen sairaalan koronateho-osaston uudelleen – Tehohoitopotilaita siirretään myös muihin kaupunkeihin ja kiireetöntä hoitoa supistetaan Kauppalehti. 8.12.2020. Viitattu 12.1.2022.
- ↑ Pihlava, Minna: Tartuntakäyrien lasku näkyy HUS:n sairaaloissa Lääkärilehti. 4.5.2021. Viitattu 12.1.2022.
- ↑ Kantola, Anne: Kirurginen sairaala Helsingissä halutaan muuttaa takaisin koronasairaalaksi – Syynä koronan jatkuminen jopa ”vuosikausia” Helsingin Sanomat. 30.12.2021. Viitattu 12.1.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kirurginen sairaala (Helsinki) Wikimedia Commonsissa
- Sairaalan verkkosivut
- Lähes 20.000 potilasta hoidettiin viime vuonna kirurgisen sairaalan poliklinikalla. Onnettomuuksien, tappelujen, äkillisten sairauksien uhreja. Lääkärin päivystysvuoro 15 tuntia, Ilta-Sanomat, 23.01.1939, nro 18, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot