Kippuramiekka

Ylinnä: pronssikautinen Apa-tyylin miekka (B 1698) ja
Alinna: Kippuramiekka Tanskasta (B 14174)

Kippuramiekka on Skandinavian pronssikauteen liitetty pronssikauden miekka, joita on löydetty vain viisi kappaletta. Kolme miekoista on löytynyt Tanskasta ja kaksi Ruotsista.

Nimitys

Kippuramiekka ei ole suomenkieleen vakiintunut nimitys, vaan se on suora käännös sanoista tansk. krumsværd ja ruots. krumsvärd, missä krum tarkoittaa kaareva tai pyöreämuotoista osaa. Johdos on analogia kippurakärkisistä saappaista.

Yleistä

Miekka on tyyliltään varsin poikkeava, koska sen kärki on taivutettu kaarelle. Muut samanaikaiset pronssimiekat olivat suora- ja teräväkärkisiä, sillä niillä haluttiin pistää vastustajaa. Kippuramiekalla voisi ainoastaan sivaltaa vastustajaa terällä, joita on teroitettuna vain yksi terän suu. Siksi ajatellaankin, ettei miekka ollut tarkoitettu taisteluaseeksi, vaan esimerkiksi rituaalimiekaksi samaan tapaan kuin pronssiset rituaalikirveet.

Mikäli miekat ovat olleet tuontitavaraa, ei niitä tunneta mistään muualta. Siksi arvellaankin, että miekat olisi suunniteltu ja valmistettu itse. Miekat ovat keskenään niin samanlaiset, että esimerkiksi Sven Rosborn arvelee niiden olevan samasta valinmuotista. Hänellä on myös teoria, miten miekat ovat päättyneet Etelä-Skandinaviaan. Pronssiseppä olisi nähnyt kuvan (keramiikkan koristelusta ?) tällaisesta heettiläisestä miekasta, mutta olisi erehtynyt luulemaan piirroksessa ollutta miekan tuppea itse miekaksi. Ajatusta tukee miekan kärjessä esiintyvät kaksi pyöreää niitin näköistä kohoumaa. Tupessa ne kiinnittäisivät kippuraosan tupen suoraan osaan, mutta miekassa ne olisivat ”turhat”.

Löytöjä

Ensimmäinen kippuramiekka löytyi Ruotsin Itägötanmaalla Hedanista (nykyään osa Ödeshögin kuntaa) viimeistään vuonna 1880, jolloin se kirjattiin museon muinaiskalupäiväkirjaan (numerolla SHM 6454). Se löytyi multamaan nostossa ja siksi se arvellaan olevan suohon upotettu votiivilahja. Miekka on 61 senttimetriä pitkä. Se on lähes samanlainen kuin kolme muuta pronssista kippuramiekkaa, mutta eroavaisuuksiakin on. Kärjen tuntumassa on vain yksi pallonmuotoinen kohouma ja kahvan tuntumassa ei ole lenkkiä. Miekka saattaa siten olla eriaikainen kuin muut löydetyt miekat, vaikka se ajoitetaan Monteliuksen periodille I eli 1700–1500 eaa.

Hedanin miekan pronssimetallin alkuainepitoisuudet määritettiin vuonna 1934. Pronssissa on 10,25% tinaa, 88,40% kuparia, 0,13% lyijyä, nikkeliä 0,47% sekä rautaa ja alumiinia yhteensä 0,15%.

Seuraava kippuramiekka löytyi Rørbyn kylästä Tanskan Sjællannista vuonna 1952, josta samasta pellosta löytyi vuonna 1957 toinen samanlainen miekkaa. Miekkojen kippuraosassa on kaksi pyöreää kokoumaa. Ne olivat lähes identiset eroten vain jälkikäsitelyn osalta. Miekat oli työnnetty suonsilmäkkeeseen votiiviksi, mutta suo oli myöhemmin kuivatettu ja aluetta on sitten käytettiin peltomaana. Tanskasta tunnetaan myös piikivestä valmistettu kippuramiekka. Pronssimiekat on ajoitettu periodille IB eli 1600–1500 eaa.

Ruotsissa Skånen Lilla Slågarpista löysi toukokuussa 1981 Bo Bengtson isänsä peltoja äestäessään katkenneen kippuramiekan, joka oli tarttunut maatalouskoneeseen. Miekka tarttui kärjen koukustaan kiinni koneeseen, mutta sen kahva jäi maahan. Kahva löytyi myöhemmin. Terän kärjessä oli tunnusomaiset kaksi pallonmuotoista kohoumaa. Tämän miekan ajoituksesta ei ole tietoa.

Galleria

• 
  Piikivinen kippuramiekka ja toinen Rørbyn miekoista
• 
  Molemmat Rørbyn miekat Tanskan kansallismuseossa
• 
  Samanlainen katkennut kippuramiekka Knutstorpin maatilalta, Lilla Slågarpista, Skånesta
• 
  Krummiekka Hedan Norröstä, Itägötanmaalta, Ruotsista, 61 cm pitkä