Kim Campbell

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kim Campbell
KimCampbell.jpg
Kanadan 19. pääministeri
Varapääministeri Jean Charest
Edeltäjä Brian Mulroney
Seuraaja Jean Chrétien
Henkilötiedot
Syntynyt 10. maaliskuuta 1947 (ikä 72)
Kanada Port Alberni, Kanada
Puoliso Nathan Divinsky (1972–1983)
Howard Eddy (1986–1993)
Hershey Felder (1997–)
Tiedot
Puolue Progressiivis-konservatiivipuolue
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.kimcampbell.com

Avril Phaedra Douglas "Kim" Campbell PC, CC, QC, (s. 10. maaliskuuta 1947 Port Alberni) on kanadalainen juristi ja poliitikko. Hän oli Kanadan pääministeri 25. kesäkuuta 1993 – 4. marraskuuta 1993. Campbell oli Kanadan ensimmäinen naispuolinen pääministeri.[1]

Campbell syntyi Port Albernissa Brittiläisessä Kolumbiassa. Hän opiskeli University of British Columbiassa valtio-oppia ja vuodesta 1970 London School of Economicsissa.[1] Hän erikoistui sovjetologiaan ja opiskeli venäjää ja matkusti kolme kuukautta Neuvostoliitossa vuonna 1972. Hän jätti kuitenkin tohtoriopintonsa kesken mentyään naimisiin tulevan matemaatikon ja šakkimestari Nathan Divinskyn kanssa. He erosivat 1983.lähde?

Campbell opetti valtiotiedettä kuuden vuoden ajan, palasi sitten University of British Columbiaan lukemaan oikeustiedettä. Valmistuttuaan 1983 hän työskenteli juristina Vancouverissa kahden vuoden ajan.[2] Hän oli toisen kerran naimisissa Howard Eddyn kanssa vuodesta 1986 mutta erosi ennen pääministerikauttaan.lähde?

Campbell valittiin 1986 Brittiläisen Kolumbian parlamenttiin konservatiivisen British Columbia Social Credit Partyn edustajana. Hän erosi siitä pyrkiäkseen 1988 Kanadan parlamenttiin Edistyksellisen konservatiivipuolueen riveistä Vancouverista. Valintansa jälkeen hänestä tuli välittömästi intiaaniasioiden ja pohjoisen alueen kehityksen ministeri Brian Mulroneyn hallituksessa. Vuonna 1990 hänet nimitettiin oikeusministeriksi. Vuoden 1993 hallituksen ministerien kierrätyksessä hänet nimitettiin puolustusministeriksi.[1]

Mulroneyn ilmoitettua eläkkeellejäännistään Campbell voitti Jean Charestin konservatiivipuolueen johtajakilvassa ja nousi pääministeriksi. Kun vaalit järjestettiin syksyllä 1993, alkoi näyttää selvältä, että konservatiivit häviäisivät ne, vaikka Campbell oli henkilökohtaisesti suositumpi kuin liberaalien Jean Chrétien. Konservatiivit julkaisivat sarjan mainoksia, jotka hyökkäsivät suoraan Chrétieniä vastaan ja pilkkasivat hänen kasvovammaansa. Vaalien tulos oli konservatiiveille murskatappio; puolueen ääniosuus putosi 27 %-yksikköä, ja sen paikkaluku kutistui vuoden 1988 169:stä kahteen. Myös Campbell menetti paikkansa. Tappion jälkeen hän erosi puolueen johdosta.[1]

Campbell luennoi myöhemmin valtio-oppia Harvardissa. Liberaalihallitus nimitti hänet 1996 konsuliksi Los Angelesiin.[1] Hän oli perustamassa Madridin klubia ja toimi sen pääsihteerinä vuosina 2004–2006.[2]

Hän on asunut pianisti- ja säveltäjäavomiehensä Hershey Felderin kanssa Pariisissa.lähde?

Campbell on arvostellut Yhdysvaltojen aselainsäädäntöä ja Donald Trumpin läheisiä suhteita Venäjään.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kim Campbell The Canadian Encyclopedia. 2008-2015. Viitattu 8.12.2018.
  2. a b Kim Campbell Encyclopaedia Britannica. Viitattu 8.12.2018.
  3. Former PM Kim Campbell visits Saskatoon, talks women in politics, mass shootings and Trump CBC. 2017. Viitattu 8.12.2018.