Kiljukotka
| Kiljukotka | |
|---|---|
 Kiljukotka talvehtimassa Israelissa. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Päiväpetolinnut Accipitriformes |
| Heimo: | Haukat Accipitridae |
| Alaheimo: | Varsinaiset kotkat |
| Suku: | Kiljukotkat Clanga |
| Laji: | clanga |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Clanga clanga |
|
| Synonyymit | |
|
|
 Kiljukotkan levinneisyys. Vihreällä pesimä- ja sinisellä talvehtimisalue. |
|
| Katso myös | |
Kiljukotka (Clanga clanga, syn. Aquila clanga) on suuri petolintu. Se on noin 65 cm pitkä ja sen siipienväli on 160 cm. Vanha lintu on kokonaan lähes musta tai hyvin tummanruskea. Nuoret linnut ovat useimmiten myös hyvin tummia ja siiven peitinhöyhenissä on suuret valkoiset pisaratäplät. Kiljukotka muistuttaa hyvin paljon muita kotkia, erityisesti pikkukiljukotkaa.
Vanhin suomalainen rengastettu kiljukotka on ollut vähintään yhden vuoden ja 11 kuukautta vanha.[3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiljukotka on levittäytynyt pohjoisesta Euroopasta aina Aasiaan saakka, talvehtii Kaakkois-Euroopassa, Keski-idässä ja Etelä-Aasiassa. Koko Siperian taigan halki yltävän levinneisyysalueensa ja vähäisen parimääränsä (maailmanlaajuiseksi kannaksi arvioidaan noin 3 000 paria) takia kiljukotka on maailmanlaajuisesti uhanalainen.lähde? Euroopan unionin alueella arvioidaan pesivän 18–31 paria, joista Puolassa 12–15, Virossa 5–10, Liettuassa 1–5 ja Suomessa 0–1 paria.[4] Muutamia harhailijoita tavataan Suomessa vuosittain, ja satunnaispesintöjä on todettu 2000-luvulla[5]. Ympäristöministeriön päätöksellä (n:o 1209/95) lähes kaikille Suomen pesimälintulintulajeille on määritelty ohjeellinen arvo; kiljukotkan ohjeellinen arvo on 6 728 euroa[6].
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lintu elää kosteikko-, metsä- ja suoalueilla, joilta se metsästää pieniä nisäkkäitä, lintuja, matelijoita, sammakoita sekä kaloja.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiljukotkalla on suuri pesä puussa, johon se munii 1–2 munaa. Poikasista jää käytännöllisesti katsoen aina eloon ainoastaan vahvempi poikasten keskinäisen kilpailun takia.
Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tieteellinen nimi Aquila (lat.) tarkoittaa kotkaa ja tulee mahdollisesti sanasta aquilus ("tummanvärinen"). Lajinimi clanga tulee kreikan sanasta klange ("meteli", "kalke").[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jobling, James, A.: The Helm Dictionary of Scientific Bird Names. Christopher Helm, 2010. ISBN 978-1-4081-2501-4.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Clanga clanga IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.2.2017. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 566. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.7.2021).
- ↑ Lintujen ikäennätykset Luomus. 28.5.2019. Viitattu 19.7.2020.
- ↑ Population status and trends at the EU and Member State levels, Clanga clanga Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. European Environment Agency. Viitattu 29.1.2024. (englanniksi)
- ↑ http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/kiljukotka
- ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 28.8.2020.
- ↑ Jobling, 2010