Kiljukotka

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kiljukotka
Kiljukotka talvehtimassa Israelissa.
Kiljukotka talvehtimassa Israelissa.
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1]
Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Haukat Accipitridae
Alaheimo: Aquilinae
Suku: Kiljukotkat Clanga
Laji: clanga
Kaksiosainen nimi
Clanga clanga
Peter Simon Pallas, 1811
Levinneisyyskartta
Kiljukotkan levinneisyys. Vihreällä pesimä- ja sinisellä talvehtimisalue.
Kiljukotkan levinneisyys. Vihreällä pesimä- ja sinisellä talvehtimisalue.
Synonyymit

Aquila clanga

Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kiljukotka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kiljukotka Commonsissa

Kiljukotka (Clanga clanga, syn. Aquila clanga) on suuri petolintu. Se on noin 65 cm pitkä ja sen siipienväli on 160 cm. Vanha lintu on kokonaan lähes musta tai hyvin tummanruskea. Nuoret linnut ovat useimmiten myös hyvin tummia ja siiven peitinhöyhenissä on suuret valkoiset pisaratäplät. Kiljukotka muistuttaa hyvin paljon muita kotkia, erityisesti pikkukiljukotkaa.

Vanhin suomalainen rengastettu kiljukotka on ollut yhden vuoden ja 11 kuukautta vanha.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiljukotka on levittäytynyt pohjoisesta Euroopasta aina Aasiaan saakka, talvehtii Kaakkois-Euroopassa, Keski-idässä ja Etelä-Aasiassa. Koko Siperian taigan halki yltävän levinneisyysalueensa ja vähäisen parimääränsä (maailmanlaajuiseksi kannaksi arvioidaan noin 3 000 paria) takia kiljukotka on maailmanlaajuisesti uhanalainen. Kiljukotka on kadonnut Suomen vakituisesta pesimälajistosta, ja se luokitellaan maasta hävinneeksi lajiksi.[2] Muutamia harhailijoita tavataan Suomessa kuitenkin vuosittain, ja satunnaispesintöjä on todettu 2000-luvulla[3]. Ympäristöministeriön päätöksellä (n:o 1209/95) lähes kaikille Suomen pesimälintulintulajeille on määritelty ohjeellinen arvo; kiljukotkan ohjeellinen arvo on 6 728 euroa.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lintu elää kosteikko-, metsä- ja suoalueilla, joilta se metsästää pieniä nisäkkäitä, lintuja, matelijoita, sammakoita sekä kaloja.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiljukotkalla on suuri pesä puussa, johon se munii 1–2 munaa. Poikasista jää käytännöllisesti katsoen aina eloon ainoastaan vahvempi poikasten keskinäisen kilpailun takia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Clanga clanga IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.2.2017. (englanniksi)
  2. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.). 2001. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki
  3. http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/kiljukotka
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.