Tämä on lupaava artikkeli.

Kiinankeihäskuusi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kiinankeihäskuusi
Cunninghamia lanceolata5.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Luokka: Havupuut Pinopsida
Lahko: Mäntymäiset Pinales
Heimo: Sypressikasvit Cupressaceae
Alaheimo: Cunninghamhioideae
Suku: Keihäskuuset Cunninghamia
Laji: lanceolata
Kaksiosainen nimi

Cunninghamia lanceolata
(Lamb.) Hook., 1827[2][3]

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kiinankeihäskuusi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kiinankeihäskuusi Commonsissa

Kiinankeihäskuusi (Cunninghamia lanceolata)[4] on havupuulaji sypressikasvien (Cupressaceae) heimon keihäskuusten (Cunninghamia) suvussa. Laji kasvaa luonnonvaraisena itäisen ja kaakkoisen Aasian vuoristometsissä. Kiinankeihäskuuseen luokitellaan usein kuuluvaksi kaksi muunnosta ja lajia pidetään usein keihäskuusten suvun ja siten koko alaheimon Cunninghamhioideae ainoana nykyisin elävänä lajina.[5][2] Eräät kasvitieteilijät luokittelevat kuitenkin lajin muunnoksen Cunninghamia lanceolata var. konishii omaksi lajikseen taiwaninkeihäskuusi (Cunninghamia konishii).[5]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Versoja ja lehtiä.

Kiinankeihäskuusi on kasvuympäristöstä riippuen puu tai pensas. Se voi kasvaa 50 metriä korkeaksi ja rungon rinnankorkeusläpimitaltaan kolme metriä leveäksi. Latvus on yleensä kartiomainen.[3] Oksat haarautuvat yleensä säteittäin, ja ne ovat kärjistään riippuvia.[5] Kiinankeihäskuuset ovat usein monirunkoisia, mutta voivat olla myös yksirunkoisia.[6][7]

Kaarna on pitkittäin uurteista ja hilseilee epäsäännöllisinä liuskoina. Sen väri vaihtelee tummanharmaasta punaruskeaan.[3] Kaarnan hilseilevän ulkokerroksen alta paljastuva sisempi kerros on tuoksuvaa ja väriltään punertavaa tai kellertävää.[5]

Kapeat lehdet ovat tasasoukan suikeita, jäykkiä ja suoria tai hieman sirppimäisiä. Ne ovat tavallisesti 0,8–6,5 senttimetriä pitkiä ja 1,5–5 millimetriä leveitä. Lehdet ovat usein piikkikärkisiä ja laidoiltaan hienohampaisia. Hampaita on tavallisesti 18–55 lehden kummallakin sivulla. Lehdillä on erottuva 0,3–1,2 millimetriä leveä keskisuoni.[3][5][6] Lehdet ovat asettuneet kierteisesti, mutta yleensä kääntyneet verson sivuille kaksirivisesti.[5] Lehtien kummallakin pinnalla on ilmarakojuovia. Muunnoksella var. lanceolata ilmaraot muodostavat tavallisesti 16–28 juovaa lehtien alapinnalla. Taiwaninkeihäskuusella eli muunnoksella var. konishii juovia on yleensä vähemmän. Lehtien kanta on johteinen.[3][5]

Kiinankeihäskuusi on yksikotinen ja erilliset hede- ja emikukinnot eli kävyt kasvavat samoissa kasviyksilöissä.[8] Hedekävyt kasvavat tavallisesti 1–3, joskus viidessäkin 8–20 kävyn ryhmässä versojen kärjissä. Ne ovat pitkänpyöreän kartiomaisia ja koostuvat useista kierteisesti asettuneista hedelehdistä.[5][3] Emikävyt kasvavat 1–4 kävyn ryhmissä versojen kärjissä. Ne ovat pölytysvaiheessa noin 12 millimetriä pitkiä ja 8 millimetriä leveitä. Siementen kypsyessä kävyt ovat munanmuotoisia tai lähes pallomaisia, 1,8–4,5 senttimetriä pitkiä ja 1,2–4 senttimetriä leveitä. Muunnoksen var. lanceolata kävyt ovat tavallisesti yli 2,5 senttimetriä pitkiä ja muunnoksen var. konishii pienempiä, yleensä alle 3 senttimetriä pitkiä.[3][5] Keihäskuusten emikävyissä on pienet emilehdet ja suuret suojuslehdet, joita on usein kutsuttu kirjallisuudessa epätarkasti käpysuomuiksi.[8] Suojuslehdet ovat usein vahapintaisia, teräväkärkisiä ja muodoltaan leveänpuikeita tai kolmiomaisia. Siemenet ovat pitkänpyöreitä tai kapeanpuikeita. Ne ovat kyljistään lenninsiivellisiä ja 5–6 millimetriä pitkiä.[3][5]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keihäskuusten sukua on perinteisesti yleensä pidetty kaksilajisena, jolloin mantereisen Aasian populaatiot on luokiteltu kiinankeihäskuusiksi ja Taiwanin saaren kanta taiwaninkeihäskuuseksi. Molekyylibiologisten tutkimusten perusteella kuitenkin osa Manner-Aasian puista on taiwaninkeihäskuusia, eikä lajeilla ole suurta geneettistä eroa. Nykyisin taiwaninkeihäskuusi luokitellaan usein kiinankeihäskuusen muunnokseksi Cunninghamia lanceolata var. konishii ja kiinankeihäskuusen muut populaatiot muunnokseksi Cunninghamia lanceolata var. lanceolata. Tässä luokituksessa kiinankeihäskuusi on keihäskuusten suvun ainoa nykyisin elävä laji.[5][2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puun kaarnaa.

Kiinankeihäskuusi kasvaa luontaisena eteläisessä Kiinassa, Taiwanissa, Vietnamissa, Laosissa sekä mahdollisesti Kambodžassa. Sitä esiintyy 200–2 800 metrin korkeudella merenpinnasta. Lajia on pitkään kasvatettu laajalti itäisessä Aasiassa, eikä sen alkuperäisestä levinneisyysalueesta ole varmuutta.[5]

Muunnos Cunninghamia lanceolata var. lanceolata kasvaa eteläisessä Kiinassa ja Vietnamissa. Muunnos var. konishii kasvaa Taiwanilla, Kiinan Fujianin maakunnassa, Vietnamissa sekä Laosissa.[5][9]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinankeihäskuusi kasvaa monenlaisilla paikoilla. Muunnos var. lanceolata kasvaa usein valtapuulajina elinalueensa metsissä. Sitä kasvaa myös kivikkoisilla rinteillä ja teiden varsilla. Se menestyy parhaiten hyvin vettä läpäisevillä hiekkaisilla ja hiesuisilla mailla, ja kestää alimmillaan noin −18 – −12 celsiusasteen lämpötilaa. Taiwaninkeihäskuusi eli muunnos var. konishii kestää alimmillaan vain noin −7 – −1 celsiusasteen lämpötilaa.[5]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinankeihäskuusi on taloudellisesti arvokas nopeakasvuinen puu. Se on yksi Etelä-Kiinan tärkeimmistä sahapuista. Puuaines on helposti työstettävää, hyvin lahonkestävää, eivätkä termiitit vahingoita sitä. Puuta käytetään talojen, siltojen ja veneiden rakennukseen, valopylväisiin sekä huonekalujen valmistukseen. Siitä valmistetaan myös puukuitua.[3]

Kiinankeihäskuusta käytetään myös laajalti koristepuuna.[6] Sitä lisätään usein pistokkaista, mutta sitä voidaan kasvattaa myös siemenestä. Latvapistokkaista kasvatetut puut kasvattavat lajille tyypillisen kartiomaisen latvuksen, mutta sivuoksista otetut pistokkaat tuottavat leveälatvuksisia puita.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Cunninghamia lanceolata IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b c USDA, ARS, National Genetic Resources Program: Cunninghamia lanceolata Germplasm Resources Information Network - (GRIN). National Germplasm Resources Laboratory, Beltsville, Maryland. Viitattu 8.1.2013. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i Liguo Fu, Yong-fu Yu & Robert R. Mill: Cunninghamia lanceolata Flora of China. eFloras.org. Viitattu 8.1.2013. (englanniksi)
  4. ONKI-ontologiapalvelu, Kassu (suomenkieliset nimet) Suomen Biologian Seura Vanamon putkilokasvien nimistötoimikunta. Viitattu 5.1.2013.
  5. a b c d e f g h i j k l m n Christopher J. Earle: Cunninghamia lanceolata The Gymnosperm Database. 2012. Viitattu 8.1.2013. (englanniksi)
  6. a b c Alan Mitchell & John Wilkinson: Euroopan puuopas, s. 55. Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6.
  7. a b Cunninghamia lanceolata Floridata.com. Viitattu 5.1.2013. (englanniksi)
  8. a b Liguo Fu, Yong-fu Yu & Robert R. Mill: Cunninghamia Flora of China. eFloras.org. Viitattu 5.1.2013. (englanniksi)
  9. Cunninghamia konishii IUCN Red List. 2012. IUCN. Viitattu 8.1.2013. (englanniksi)