Kiinan opiskelijamielenosoitukset 1986

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kiinan opiskelijamielenosoitukset 1986 olivat opiskelijameilenosoituksia, joissa vaadittiin opiskeluolojen parantamista, perustuslain kunnioitusta ja politiikan ja talouden vapauttamista.

Protestit alkoivat Hefein kaupungissa 5. joulukuuta ja jatkuivat tammikuun puoliväliin asti. Protestit jäivän melko suppeiksi. Protestien jälkeisessä kurinpalautuksessa erotettiin liberaali puoluejohtaja Hu Yaobang. Osa näihin protesteihin osallistuneista oli mukana myös Tiananmenin protestetissa 1989.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinaa vaivasi joulukuussa 1986 16 %:n inflaatio. Ihmiset katsoivat, että korruptio haittasi valmistuneiden opiskelijoiden uralla etenemistä. Astrofysiikan professori Fang Lizhi luonnoi Shanghain ja Ningbon yliopistoilla akateemisesta, puheen ja lehdistön vapaudesta, joka puuttui Kiinasta. Fang vaati myös perustuslain kunnioittamista, jottei se olisi ”vain paperilla”. Puheet innostivat monia opiskelijoita. Fangin puheita levitettiin muun muassa ääninauhoina ympäri maata. Wan Li ja muut korkeat puoluevirkailijat arvostelivat Fangin ajatuksia.

Protestit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opiskelijat alkoivat osoittaa mieltään Hefeissä 5. joulukuuta 1986. Protestit levisivät pian myös muihin kaupunkeihin, muun muassa Shanghaihin, Tianjiniin, Nanjingiin, Kunmingiin, Hangzhouhun, Suzhouhun, Guangzhouhun ja Pekingiin. 19. joulukuuta hallitus määräsi poliisin kukistamaan protestit voimakeinoin. Tämä suututti opiskelijoita. 23. joulukuuta opiskelijat aloittivat istumapäivystyksen Hefein hallintorakennuksen lähellä. Professori Fang Lizhi neuvotteli hallituksen ja opiskelijoiden kiistaa. Fang onnistuikin tavoitteessaan. Protesti loppui sillä ehdolla, että Anhuin viranomaiset toteuttaisivat opiskelijoiden vaatimukset.

Protesti ei levinnyt loppujen lopuksi kovin laajalle. Vain 2 % opiskelijoista noin kuudenneksessa yliopistoista yleensä osallistui niihin. Pekingin opiskelijat osoittivat mieltään sitä vastaan, että valot sammutettiin kello 11. Nankingissa opiskelijat halusivat poliittisen opetuksen pois tutkinnoistaan. Yleisemmin vaadittiin myös talouden vapauttamista ja demokratiaa[1]. Shanghain opiskelijat eivät saaneet vaatimuksiaan läpi, kun keskustelivat Jiang Zeminin kanssa. Keskushallitus syytti opiskelijoita kulttuurivallankumouksen tyyppisen kaaoksen luomisesta.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Protestoijat eivät saaneet juuri tavoitteitaan läpi, mutta puolueessa todellista valtaa käyttänyt puolueen vanhin Deng Xiaoping erotti liberaalin puolueen pääsihteerin Hu Yaobangin virastaan. Monet vuonna 1986 mieltään osoittaneista olivat mukana käynnistämässä Tiananmenin vuoden 1989 suuria protesteja. Näitä olivat muun muassa Chai Ling, Feng Congde ja Li Lu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wang, Hui, Thomas Huters ed. China's New Order: Society, Politics, and Economy in Transition. Cambridge, MA: Harvard Press, 2003. ISBN 0-674-02111-8. pp. 56–7.