Kiilameriahven
| Kiilameriahven | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Alaluokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Heimo: | Meriahvenet Serranidae |
| Alaheimo: | Meriahvenet Epinephelinae |
| Tribus: | Epinephelini |
| Suku: | Plectropomus |
| Laji: | laevis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
Kiilameriahven[3] (Plectropomus laevis) on meriahventen (Serranidae) heimoon ja meriahventen (Epinephelinae) alaheimoon kuuluva indopasifisella merialueella tavattava kalalaji. Se on arvostettu ruokakala, vaikka onkin aiheuttanut lukuisia ciguatera-myrkytystapauksia.[1][2][4]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiilameriahven voi saavuttaa noin 125 senttimetrin pituuden (TL) ja noin 18 kilogramman painon. Sillä on kaksi värivaihetta. Toisessa pohjaväritys on valkea tai vaaleankeltainen ja kyljissä on viisi mustaa pystyä raitaa tai laikkuriviä. Toisessa taas pohjaväritys on ruskea, oliivinvärinen, punainen tai lähes musta, kylkien mustat kuviot ovat himmeät tai niitä ei ole lainkaan ja lisäksi päässä, kyljissä ja osassa eviä on lukuisia sinisiä tummareunaisia täpliä.[5][6]
Kiilameriahvenella on kylkiviivallaan 83–97 suomua. Selkäevässään lajilla on 7–8 piikkiruotoa ja 10–12 pehmeää ruotoa. Peräevässään kiilameriahvenella on kolme piikkiruotoa ja kahdeksan pehmeää ruotoa. Rintaevissään sillä on 16–18 ruotoa.[5][6]
Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiilameriahventa tavataan alueella Afrikan itärannikolta ja Intian valtameren saarilta Riukiusaarille, etelässä Korallimerelle ja idässä Marshallsaarille, Marquesassaarille, Australsaarille ja Rapan saarelle asti.[2] Lajin elinympäristöjä ovat koralliriuttojen ulkoreunat korkeintaan 100 metrin syvyisissä vesissä.[1]
Kiilameriahvenen ravintoa ovat kalat ja toisinaan myös äyriäiset. Se saavuttaa sukukypsyyden noin kahden vuoden iässä. Laji on protogyyninen hermafrodiitti (kaikki yksilöt aluksi naaraita ja muuttuvat myöhemmin koiraiksi). Sukupuolenvaihdos tapahtuu 8–9-vuotiaana. Kiilameriahven voi saavuttaa ainakin 20 vuoden iän.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Choat, J.H., Amorim, P., Sadovy, Y., Law, C., Suharti, S., Samoilys, M., Ma, K., To, A., Myers, R. & Rhodes, K.: Plectropomus laevis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.9.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d Parenti, Paolo & Randall, John E.: An annotated checklist of the fishes of the family Serranidae of the world with description of two new related families of fishes. FishTaxa, 2020, s. 92. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 20.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Varjo, Markku; Koli, Lauri & Dahlström, Harri: Maailman kalojen nimet, s. 72. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
- ↑ McGrouther, Mark: Bluespotted Coral Trout, Plectropomus laevis (Lacépède, 1801) 17.1.2021. Australian Museum. Viitattu 20.9.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Randall, John E. & Heemstra, Phillip C.: FAO Species Catalogue (Vol 16 – Groupers of the World, s. 291–292. Rooma: FAO, 1993. ISBN 978-9251031254. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 20.9.2022). (englanniksi)
- ↑ a b Anam, Rashid & Mostarda, Edoardo: Field identification guide to the living marine resources in Kenya, s. 178. Rooma: FAO, 2012. ISBN 978-92-5-107239-4. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 20.9.2022). (englanniksi)