Ciguatera-myrkytys
| Ciguatera-myrkytys | |
|---|---|
 Siguatoksiinin kemiallinen rakenne |
|
| Ala | ruokamyrkytykset |
| Syyt | siguatoksiini, maitotoksiini |
| Esiintyvyys | maailmassa 50 000 tapausta/vuosi |
| Kuolleisuus | alle 0,1 % |
| Luokitus | |
| ICD-10 | T61.0 |
| ICD-9 | 988.0 |
| Tautitietokanta | 31122 |
| MedlinePlus | 002851 |
| MeSH | D036841 |
| Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Ciguatera-myrkytys[1][2] on ruokamyrkytys, joka aiheutuu tiettyjä toksiineja sisältävien riuttakalojen syömisestä.[3] Oireet vaihtelevat, ja niitä voivat olla ripuli, oksentelu, parestesia, metallinmaku suussa, löysien hampaiden tunne, lihassärky, artralgia, päänsärky, hikoilu, hämärtynyt näkökyky, sydänvaivat, hypotensio, kutina, kylmä allodynia, huimaus, vatsakipu ja heikotus.[4][3] Oireiden puhkeaminen vaihtelee nautitun toksiinin määrästä riippuen puolesta tunnista yhteen, toisinaan kahteen vuorokauteen.[5] Ruoansulatuskanavan oireet voivat kestää yhdestä neljään päivää. Osa oireista voi kestää kuukausien ajan.[5][4]
Ciguatera-myrkytyksen aiheuttavat toksiineita ovat muiden muassa siguatoksiini ja maitotoksiini. Ne ovat alun perin peräisin pienestä panssarisiimaeliölajista nimeltä Gambierdiscus toxicus, jota esiintyy trooppisissa ja subtrooppisissa vesissä koralliriuttojen pinnalla ja ympäristöissä. Sitä syövät kasvinsyöjäkalat, jotka puolestaan ovat petokalojen ravintoa.[3] Petokaloihin päätyvien toksiinien pitoisuudet kertyvät ravintoketjun aikana.[5] Yleisimmin myrkytystä aiheuttavat kalat kuuluvat barrakudien, meriahventen, mureenojen, piikkimakrillien ja sampien heimoihin.[3]
Siguatoksiinia kerääntyy kalan maksaan, suolistoon, mätiin ja päähän. Se on hajuton ja mauton, eikä sitä voi tuhota tavanomaisen ruoanlaiton keinoin. Myrkytykseen ei ole olemassa spesifistä vastalääkettä.[3]
Vuonna 2017 Yhdysvaltain tautikeskus (CDC) arvioi vuosittain esiintyvän maailmanlaajuisesti noin 50 000 ciguateramyrkytystapausta.[3] Muut arviot liikkuvat 10 000 ja 500 000 vuosittaisen tapauksen välillä.[4] Kuolleisuus ciguatera-myrkytykseen on CDC:n mukaan keskimäärin alle yksi tapaus tuhannesta.[3] Se on yleisin meren antimista aiheutuva myrkytys.[5] Sitä esiintyy eniten Tyynellämerellä, Intian valtamerellä ja Karibianmerellä leveyspiirien 35°N ja 35°S välillä. Ciguatera-myrkytyksen riskit ovat kasvamassa koralliriuttojen tuhoutumisen ja myrkytystä uusille alueille levittävän laajenevan merikalakaupan vuoksi.[3] Siitä on kuvauksia ainakin vuodesta 1511 lähtien. Sen nimi ”ciguatera”, joka mainittiin ensi kerran vuonna 1787, tulee espanjan kielessä Cittarium pica -kotilolajista käytetystä sanasta ”cigua”.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ ciguatera-myrkytys TEPA-termipankki. Viitattu 21.9.2022.
- ↑ MeSH: ciguatera-myrkytys Finto. Viitattu 21.9.2022.
- ↑ a b c d e f g h Ansdell, Vernon E.: Food Poisoning from Marine Toxins - Chapter 2 - 2018 Yellow Book 2017. CDC. Viitattu 21.9.2022. (englanniksi)
Artikkeli sisältää tekstiä tästä tekijänoikeuksiltaan vapaasta lähteestä.
- ↑ a b c Friedman, M.A.; Fernandez, M.; Backer, L.C.; Dickey, R.W.; Bernstein, J.; Schrank, K.; Kibler, S.; Stephan, W.; Gribble, M.O.; Bienfang, P.; Bowen, R.E.; Degrasse, S.; Flores Quintana, H.A.; Loeffler, C.R.; Weisman, R.; Blythe, D.; Berdalet, E.; Ayyar, R.; Clarkson-Townsend, D.; Swajian, K.; Benner, R.; Brewer, T. & Fleming, L.E.: An Updated Review of Ciguatera Fish Poisoning: Clinical, Epidemiological, Environmental, and Public Health Management. Marine Drugs, 14.3.2017, 15. vsk, nro 3, s. 72. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Marine biotoxins. FAO, 2004. ISBN 978-92-5-105129-0. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
