Kevät
Kevät on vuodenaika talven jälkeen ennen kesää. Vanhan tähtitieteellisen määritelmän mukaan pohjoisen pallonpuoliskon kevään katsotaan alkavan kevätpäiväntasauksena 20. tai 21. maaliskuuta ja päättyvän kesäpäivänseisauksena 21. tai 22. kesäkuuta. Eteläisellä pallonpuoliskolla vastaavasti kevät alkaa tähtitieteellisellä määritelmällä 22. tai 23. syyskuuta ja päättyy 21. tai 22. joulukuuta.
Kevät Välimerellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Välimerellä kevään saapuminen merkitsee talvisateiden loppumista. Tällöin monet sipulikasvit kukkivat ennen kuin pitkä ja kuuma kuiva kausi alkaa.
Kevät Keski-Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Terminen kevät alkaa Saksassa tammikuun lopulla. Ranskaan ei edes tule termistä talvea, sillä vuorokauden keskilämpötila on ympäri vuoden yli nolla astetta. Saksassakin lämpötilakäyrät vain käväisevät termisen talven puolella. Kevään saapumisen Keski-Eurooppaan huomaa Suomessa siitä, kun tammi–helmikuussa sinne kantautuu etelästä tuulien mukana leppien ja pähkinäpensaiden siitepölyä ja myöhemmin – lähinnä huhtikuun alussa keskieurooppalaisten koivujen siitepölyä. Tämän takia monet siitepölyallergikot saavat oireita jo ennen Suomen siitepölykauden alkua. Keski-Euroopassa on toukokuun alkuun mennessä kesäistä, luonto on jo vihertynyt ja puut tulleet lähes täysin lehteen. Keski-Euroopan kevätaspekti[1] on näyttävämpi kuin Pohjolassa. Keski-Euroopassa leskenlehdet kukkivat yleensä helmi–maaliskuussa ja valkovuokot huhtikuussa. Keski-Euroopassa kukkivat heti talven jälkeen runsaina valkovuokon lisäksi monet muut vuokot, käenrieskat, imikät, sinililjat, narsissit, lumikellot, kevättähdet ja erilaiset esikot.
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Kevät Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa kevääksi lasketaan maaliskuu, huhtikuu ja toukokuu.[2] Maaliskuuta pidetään kevätkuukautena. Toisinaan Pohjois-Lapissa puhutaan keväästä vielä kesäkuunkin puolella.
Huhtikuussa voi Etelä-Suomessa lämpötila kohota jopa yli 20 asteen, mutta toisinaan voi olla pikkupakkasta. Ns. takatalvi on mahdollinen vielä toukokuun alkupuolellakin.[3] Pohjois-Suomeen kevät saapuu usein tasaisemmin ja myöhemmin kuin Etelä-Suomeen, jossa sekä Pohjolan että Keski-Euroopan ilmasto-olot vaikuttavat säähän ja lämpötiloihin voimakkaasti.
Terminen kevät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa meteorologinen eli terminen kevät on se vuoden alkupuoliskon aika, jolloin vuorokauden keskilämpötila on 0 °C:n ja 10 °C:n välillä. Terminen kevät saapuu ensin Ahvenanmaalle ja etelärannikolle yleensä maaliskuun lopulla, sisämaahan huhtikuun alkupäivinä. Pohjois-Pohjanmaalle se saapuu huhtikuun puolessa välissä ja Lappiin vasta huhtikuun lopussa. Kilpisjärvellä terminen kevät alkaa vasta toukokuussa. Toisinaan terminen kevät voi tosin "jyrätä" koko maan halki muutamassa päivässä yhdestä lämpöaallosta; näin kävi esimerkiksi vuosina 1994 ja 2011 [3]. Kevään alkaminen kuitenkin edellyttää, että vuorokauden keskilämpötila pysyy yli viikon mittaisen jakson plussan puolella. Toisinaan talvi ja kevät voivat alkaa maan eteläosissa vuorotella jo tammikuussa. Tämä ei kuitenkaan keskeytä termistä talvea. Termisen Kasvukauden (vuorokauden keskilämpötila pysyvästi yli +5 astetta) alkamista odotellaankin noin kuukauden tämän jälkeen saapuvaksi. Terminen kasvukausi alkaa yleensä Etelä-Suomessa huhtikuun lopulla, Keski-Suomessa toukokuussa ja Pohjois-Lapissa kesäkuun alussa. Terminen kevät päättyy termisen kesän alkuun, Etelä-Suomessa toukokuun 20. päivän tienoilla, mutta Lapin pohjoisosissa vasta juhannuksen jälkeen. Terminen kesä alkaa vuorokauden keskilämpötilan ylittäessä 10 astetta. Yleensä kevät alkaa sumuisilla ja sateisilla säillä, kun lämmin ja kostea ilma pyrkii vielä talven jälkeen kylmään ja kuivaan pohjolaan ja tiivistyy sateiksi ja sumuiksi. Etelä-Suomessa sumuja on varsinkin maaliskuun jälkipuoliskolla runsaasti ja huhtikuun alussakin yleisesti, Lapissakin huhtikuussa. Myöhemmin, kun kuivaa ja lämmintä kevätilmaa edelleen virtaa etelästä, sumuiset ja sateiset säät vaihtuvat kuivempiin ja aurinkoisempiin kevätsäihin. Myöhemmin keväällä säät voivat olla kesäisiä ja jopa hellelukemia esiintyy.
Kevättulvat ovat yleisiä, kun vesistöjen jääpeite ja lumi sulavat, Maasta sulava routa voi puolestaan aiheuttaa kelirikon. Tulvat ovat Suomessa tyypillisimpiä etenkin Lapissa ja Pohjanmaalla, jossa talven mittaan satanut lumipeite sulaa vasta keväällä. Suomen etelärannikolla vain tammikuun puolivälistä maaliskuun lopulle lumipeite on yleensä pysyvä, ja näin ollen kevättulvat eivät ole niin voimakkaita. Sen sijaan Etelä-Suomen sisämaassa lumipeitteen kesto on yleensä koko joulu–maaliskuun välinen aika, ja siellä joet tulvivat selvemmin mikäli lumipeite pääsee myös yöaikaan sulamaan.
Kasvien kukintakausi alkaa Suomessa lepän ja pähkinäpensaan kukinnalla, Etelä-Suomessa maalis–huhtikuussa, pohjoisempana selvästi myöhemmin. Luonnonkukista ensimmäisenä kukkii Suomessa sen sijaan leskenlehti, jonka ensimmäisiä kukintoja nähdään lounaassa yleensä huhtikuun 1.–10. päivänä, toisinaan jopa maaliskuun puolella. Huhtikuun puoleenväliin mennessä leskenlehti kukkii yleensä jo laajalti eri puolilla Etelä-Suomea, Keski-Suomessa hieman myöhemmin, ja Lapissa yleensä toukokuun lopulla. Seuraavana aloittavat kukkimisen lehtokasvit sinivuokko ja näsiä, joiden ensikukintoja voi lämpimillä paikoilla Etelä-Suomessa nähdä jo huhtikuun alussa, mutta pääkukinta sijoittuu kuitenkin keskimäärin huhtikuun lopulle. Huhtikuun viimeisinä päivinä Etelä-Suomessa kukkimisensa yleensä aloittavia tyypillisiä lajeja ovat rentukka, valkovuokko ja koivu. Näiden pääkukinta ajoittuu Etelä-Suomessa toukokuun alkupuoliskolle. Lehtipuiden lehteentulo ajoittuu Etelä-Suomessa myös toukokuun alkuun, Pohjois-Lapissa vasta kesäkuun alkuun. Toukokuun alussa kasvillisuus kasvaa yleensä kiivaasti Etelä-Suomessa. Toukokuun puolivälin paikkeilla ja toukokuun lopulla kukintansa Etelä-Suomessa aloittavat monet lajit, kuten metsäorvokki, keto-orvokki, leinikit, metsäkurjenpolvi, lemmikit, voikukka ja oravanmarja. Kevätaspekti, eli keväinen kukkaloisto on selvin vain Etelä-Suomessa. Pohjoisessa kasvillisuus kehittyy etelää myöhemmin, Pohjois-Lapissa ollaan yleensä kevään kehityksessä yli kuukautta etelää jäljessä.
Kylmiä keväitä on vietetty vuosina 1962, 1963, 1964, 1965, 1966, 1969, 1970, 1971, 1972, 1976, 1977, 1980, 1981, 1985, 1987, 1996, 1998, 2005, 2006, 2013 ja 2017.[4]
Lämpimiä keväitä on vietetty vuosina 1975, 1989, 1990, 2002, 2007, 2008, 2009, 2011, 2012, 2014, 2015, 2016, 2018, 2019 ja 2020.[4]
Tavanomaisia keväitä on vietetty vuosina 1967, 1968, 1973, 1974, 1978, 1979, 1982, 1983, 1984, 1986, 1988, 1991, 1992, 1993, 1994, 1995, 1997, 1999, 2000, 2001, 2003, 2004, 2010, 2021, 2022 ja 2023.[4]
Hyönteismaailman herääminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäiset merkit hyönteisten heräämisestä voi Etelä-Suomessa huomata jo maaliskuun puolessa välissä, kun kärpäset ja raatokärpäset heräilevät talojen aurinkoisille eteläseinustoille, vaikka lumi ei ole vielä alkanut edes sulaa. Huhtikuun alussa ensimmäiset mantukimalaiset heräilevät Etelä-Suomessa, samoihin aikoihin liikkeelle lähtevät huhtiyökköset ja tyttöperhoset. Tähän aikaan ravintoa hyönteisille tarjoilevat lähinnä leskenlehtien ja pajujen kukinnot. Vastaavat tapahtumat tapahtuvat Lapissa jopa yli kuukautta myöhemmin. Sitruunaperhoset ja nokkosperhoset heräävät Etelä-Suomessa huhtikuun puoliväliin mennessä, Pohjois-Suomessa toukokuun lopulla.
Sammakkoeläimet ja matelijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäiset sisiliskot, kyyt ja rantakäärmeet heräävät Etelä-Suomessa yleensä huhtikuun alussa, samoin monet sammakkoeläimet, pohjoisempana myöhemmin. Sammakoiden kutuaika on Etelä-Suomessa huhtikuun puolivälistä toukokuun puoleenväliin, pohjoisessa lähinnä toukokuun loppu.
Linnut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäiset merkit lintujen keväästä tulevat jo yleensä tammikuulla, kun Suomessa talvehtivat tiaiset aloittavat konserttinsa päivien pidennyttyä tarpeeksi. Helmikuussa lauluseuraan liittyy viherpeippo, paikkalintu sekin. Vasta helmikuun vaihtuessa maaliskuuksi saapuvat ensimmäiset etelämpänä talvehtineet muuttolinnut Suomen etelärannikolle. Näitä ovat harmaalokki, merilokki, mustavaris ja pulmunen. Näistä pulmunen jatkaa arktisille seuduille. Harmaalokki ja merilokki ovat viettäneet talven kylmimmän ajan etelämpänä Itämerellä, ja saapuvat Suomeen säiden hieman jo lauhduttua, vaikka talvi jatkuukin edelleen. Ne siirtyvät etelärannikolta sisämaan järville yleensä myöhemmin.
Maaliskuun alussa Suomen etelärannikolle yleensä saapuvia lajeja ovat uuttukyyhky, ensimmäiset kiuruyksilöt, ensimmäiset kottaraiset, kyhmyjoutsen, merikotka, hiirihaukka, töyhtöhyyppä ja kalalokki. Näistä kyhmyjoutsen ja merikotka jäävät rannikkoseuduille, muut jatkavat myöhemmin myös pohjoisemmas. Maaliskuun lopussa saapuu edelleen lähinnä vesilintuja, muun muassa alli, uivelo, telkkä, metsähanhi, naurulokki, laulujoutsen ja haahka. Samalla saapuu yhä enemmän kiuruja ja kottaraisia. Maaliskuun lopussa on monilla pöllöillä meneillään kiima-aika, ja huhuilua voi öisin kuulla runsaasti.
Huhtikuun alussa lintujen muutto kiihtyy entisestään. Huhtikuun ensimmäisenä päivänä muuttolinnuista on yleensä saapunut Suomeen viidennes, mutta huhtikuun puoliväliin mennessä on saapunut jo kaksi kolmasosaa kaikista lintulajeista. Tällöin saapuvat suuret kurkiaurat, ja monet jo maaliskuussa etelärannikolle saapuneet vesilinnut siirtyvät etelärannikolta sisämaan järville, jolloin hanhiauroja ja lokkeja voi nähdä nyt myös sisämaassa. Kiurujen ja kottaraisten pääjoukot saapuvat. Huhtikuun alussa saapuvat myös peipot, rastaat, punarinnat, hippiäiset, peukaloiset ja västäräkit. Huhtikuun lopussa saapuvat kahlaajat, tiirat ja haarapääskyt.
Toukokuussa Suomeen saapuvat hyönteisiä syövät lintulajit, kuten pajulintu, satakieli, tervapääsky ja kirjosieppo. Toukokuu on myös arktisen lintumuuton, arktikan aikaa. Tällöin Suomessa voi nähdä arktiselle tundralle palaavia lajeja, kuten tundrahanhia. Viimeisenä muuttajana Suomeen saapuu lapinuunilintu vasta kesäkuun alussa.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kevättilastot, Ilmatieteen laitos. Viitattu 12.11.2008.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kevätaspekti. Tieteen termipankki.
- ↑ Nykysuomen sanakirja, 2. osa (J-K), hakusana Kevät
- ↑ a b http://ilmatieteenlaitos.fi/kevattilastot
- ↑ a b c Lämpötila- ja sadetilastoja vuodesta 1961. Ilmatieteen laitos. Viitattu 26.7.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kevät Wikimedia Commonsissa
- Parkkinen, S.: Kevät. Näe, koe, kirjaa. WSOY, 2005. ISBN 9789510300800.
- Laaksonen. J.: Kevät lintusaarella. Luontopäiväkirja. Gummerus, 2004. ISBN 9512064855.