Kevät koittaa Hitlerille

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kevät koittaa Hitlerille
The Producers
Elokuvan nimiplanssi.
Elokuvan nimiplanssi.
Ohjaaja Mel Brooks
Käsikirjoittaja Mel Brooks
Tuottaja Sidney Glazier
Säveltäjä John Morris
Kuvaaja Joseph F. Coffey
Leikkaaja Ralph Rosenblum
Lavastaja Charles Rosen
Koreografi Alan Johnson
Pääosat Zero Mostel
Gene Wilder
Kenneth Mars
Dick Shawn
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Crossbow Productions
Ensi-ilta Yhdysvaltain lippu 18. maaliskuuta 1968
Suomen lippu16. huhtikuuta 1976
Kesto 88 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Kevät koittaa Hitlerille (The Producers) on Mel Brooksin kirjoittama ja ohjaama yhdysvaltalainen satiirinen musta komediaelokuva vuodelta 1968. Elokuva oli Brooksin esikoisohjaus. Elokuvan pääosissa ovat Zero Mostel, Gene Wilder, Kenneth Mars ja Dick Shawn. Brooks itse esiintyy vain ääniroolissa.

Elokuvaa oli aikanaan vaikea saada tuotantoon ja teatterilevitykseen, eikä se ollut kaupallinen menestys. Brooks sai siitä kuitenkin parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscarin, ja nykyisin elokuva arvostetaan yhdeksi Brooksin hauskimmista.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kelmi Broadway-musikaalien tuottaja Max Bialystock hankkii rahoitusta hyvin kyseenalaisilla tavoilla elostelemalla hyväuskoisten iäkkäiden naisten kanssa. Hermoheikko ja helposti johdateltava tilintarkastaja Leo Bloom antaa Bialystockille idean ovelaan juoneen: he päättävät tuottaa kaikkien aikojen huonoimman musikaalin ja kahmaista sille kerätyn ylisuuren budjetin itselleen. He myyvät osuuksia tuotantoon 25 000 %. Rahoittajille ei tarvitse maksaa voittoja, jos esitys on niin huono, että se vedetään ohjelmistosta heti ensi-illan jälkeen. Näytelmäksi valitaan New Yorkissa asuvan hullun natsin Franz Liebkindin kirjoittama ”Kevät koittaa Hitlerille: Hilpeä ilottelu Adolfista ja Evasta Berchtesgadenissa”. Flopin varmistamiseksi ohjaajaksi palkataan homoseksuaalinen transvestiitti Roger De Bris, joka ei ymmärrä aiheena olevasta historiasta mitään, ja päärooliin kiinnitetään Hitlerinä äärimmäisen epäkelpo beatnik Lorenzo St. DuBois. He tekevät Hitleriä ihannoivasta näytelmästä kepeän ja mauttoman tanssi- ja laulushow'n. Varmana suunnitelmansa onnistumisesta Bialystock alkaa jo etukäteen tuhlata saamiaan rahoja.

Ensi-illan ensimmäisen näytöksen perusteella musikaali näyttää floppaavan niin kuin pitääkin, mutta pian yleisö ajattelee toisin ja alkaa pitää esitystä hauskana satiirina. Musikaalista tuleekin suurmenestys, mikä merkitsee Bialystockille ja Bloomille perikatoa. Yhdessä näytelmänsä muuttamisesta katkeroituneen Liebkindin kanssa he päättävät räjäyttää yöllä teatterin, mutta joutuvat kiinni dynamiitin räjähtäessä liian aikaisin. Oikeus tuomitsee heidät ”erittäin syyllisiksi”, mutta toimeliaat tuottajat eivät jää vankilassakaan tyhjän pantiksi, vaan jälleen he ylimyyvät osuuksia vankien esittämään näytelmään ”Rakkauden vangit”.

Tekeminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan käsikirjoitus perustuu Mel Brooksin romaaniin Springtime for Hitler, joka satirisoi Adolf Hitleriä. Dialogipainotteinen romaani muuttui ensin näytelmän käsikirjoitukseksi ja lopulta 1960-luvun puolivälissä elokuvakäsikirjoitukseksi. Samalla se muuttui kertomaan Hitlerin sijaan tuottajista, jotka tekevät tahallisen huonon Hitler-aiheisen musikaalin. Tarinan uskalias kepeys aiheutti aluksi vaikeuksia löytää elokuvalle tuottajaa ja rahoittajaa. Lopulta elokuva saatiin tuotantoon, mutta sen nimeksi vaihdettiin The Producers. Brooks ohjasi ja käsikirjoitti elokuvan sekä sävelsi ja kirjoitti sen nimikkolaulun.[1]

Elokuva kuvattiin New Yorkissa Chelsea Studioilla, jossa myös elokuvan vuonna 2005 valmistunut musikaaliversio The Producers kuvattiin.

Brooksin kokemattomuus elokuvaohjaajana aiheutti kuvauksissa paljon ongelmia ja riitoja. Elokuva valmistui loppuvuonna 1967. Koe-esitykset menivät penkin alle, ja vasta kun elokuvan sattumalta nähnyt näyttelijä Peter Sellers ryhtyi innostuneesti markkinoimaan elokuvaa, se laitettiin teatterilevitykseen.[2]

Menestys ja arvostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epätavallisesta mustasta komediasta ei tullut suurta kaupallista menestystä, mutta Brooks voitti siitä parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscarin 1969.[2]

Yhdysvaltain elokuvainstituutin 100 hauskimman komedian listalla vuodelta 2000 Kevät koittaa Hitlerille on sijalla 11, Brooksin elokuvista toiseksi parhaiten sijoittuneena.[3] Elokuva valittiin vuonna 1996 Yhdys­valtojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteetti­sesti, historialli­sesti tai kulttuuri­sesti merkittäviä amerikkalais­elokuvia.[4] The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta maailmassa.[5]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Zero Mostel  … Max Bialystock  
 Gene Wilder  … Leo Bloom  
 Kenneth Mars  … Franz Liebkind  
 Lee Meredith  … Ulla  
 Estelle Winwood  … iäkäs nainen (”Hold Me-Touch Me”)  
 Christopher Hewett  … Roger De Bris  
 Andréas Voutsinas  … Carmen Ghia  
 Dick Shawn  … Lorenzo St. DuBois (”LSD”)  
 Renée Taylor  … Eva Braunia esittävä näyttelijä  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Parish, James Robert: It's Good to Be the King: The Seriously Funny Life of Mel Brooks, s. 169–176. John Wiley & Sons, 2007. ISBN 978-0-471-75267-7.
  2. a b Parish, James Robert: It's Good to Be the King: The Seriously Funny Life of Mel Brooks, s. 178–183. John Wiley & Sons, 2007. ISBN 978-0-471-75267-7.
  3. America's Funniest Movies, American Film Institute
  4. Complete National Film Registry Listing, National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 13.7.2016.
  5. The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 13.7.2016.