Keplerin lait
Keplerin lait ovat Johannes Keplerin muotoilemat empiiriset lait, jotka liittyvät planeettojen ratojen muotoon ja niiden kiertoaikoihin. Kepler löysi lait Tyko Brahen tekemien havaintojen perusteella. Lait I ja II julkaistiin teoksessa Astronomia nova vuonna 1609, ja kolmas laki julkaistiin teoksessa Harmonices Mundi vuonna 1619. Vaikka lait on alun perin löydetty kokeellisesti, ne voidaan helposti johtaa Isaac Newtonin vuonna 1684 esittämästä gravitaatiolaista.
Keplerin I laki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiertäessään tähteä planeetta liikkuu pitkin ellipsin muotoista rataa, jonka toisessa polttopisteessä tähti on.
Keplerin II laki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niin kutsuttu pintalaki: Tähdestä kappaleeseen piirretty jana jättää jälkeensä yhtä pitkinä ajanjaksoina pinta-alaltaan yhtä suuren alueen.
Keplerin III laki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Planeettojen kiertoaikojen neliöt suhtautuvat toisiinsa kuten niiden ratojen isoakselien puolikkaiden kuutiot.