Kemin sarjakuvakeskus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kemin sarjakuvakeskuksen logo

Kemin sarjakuvakeskus järjestää Kemin sarjakuvatapahtumia, tuottaa sarjakuvanäyttelyitä ja harjoittaa kustannustoimintaa. Sarjakuvakeskuksen yhteydessä toimii huomattava sarjakuvakirjasto.

Kemin sarjakuvakeskus perustettiin vuonna 1988 Sarjakuvakeskus Kemi ry –nimisenä tukemaan Kemin kaupungin kulttuurilautakunnan sarjakuvatoimintaa.

Kulttuurilautakunta oli aloittanut sarjakuvatapahtumien järjestämisen jo vuonna 1981 ja valtakunnallisen läpimurron sarjakuvapäivät saivat vuonna 1986. Vuonna 1993 Kemin sarjakuvapäivien järjestäminen siirtyi kokonaan sarjakuvakeskukselle.

Kemin sarjakuvakeskuksen historia juontaa joulukuun 30. päivään vuonna 1974, jolloin Kemin kaupunginhallitus äänestyspäätöksellä karsi poliittisen perustein kasvatusneuvolaan tilattavien lehtien listalta Aku Ankka -lehden. Pikku-uutinen päätöksestä levisi erilaisin versioin ympäri maailmaa: Kemille naurettiin Sri Lankaa myöten.

Kemin saama julkisuus muistettiin kun kaupunkiin perustettiin kulttuurilautakunta vuonna 1977. Yhdeksi toiminta-alueekseen lautakunta päätti ottaa kotimaisen populaarikulttuurin, erityisesti sarjakuvan edistämisen.

Ranskasta 1950-luvun lopulla alkanut sarjakuvan aikuistuminen tavoitti Suomen näkyvimmin vasta 1980-luvulla. Kemillä oli tässä kehityksessä merkittävä panos. Samalla Kemi on kääntänyt 1970-luvulla saamansa negatiivisen julkisuuden positiiviseksi voimaksi. Sarjakuvakeskuksen puheenjohtajina ovat toimineet tiedotuspäällikkö Hannu Sainio (nyk. Simeoni Hellman), varatuomari Veijo Röntynen, sosiaali- ja terveystoimenjohtaja Riitta Luosujärvi, opettaja ja toimittaja Maippi Tapanainen, sarjakuvataiteilija Ilpo Koskela, lastenkulttuurikoordinaattori Outi Hyvönen, toimittaja Risto Koskinen sekä nykyään puheenjohtajana toimiva toiminnanjohtaja Pirkko Pehkonen.lähde?

Kemin sarjakuvapäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kemin sarjakuvapäivät

Kemin sarjakuvapäivien järjestäminen aloitettiin vuonna 1981 ja ne kansainvälistyivät vuonna 1985. Sarjakuvapäivillä järjestettiin muun muassa sarjakuvakilpailuja ja jaettiin Lempi-palkintoja. Toistaiseksi viimeiset sarjakuvapäivät järjestettiin vuonna 2016.

Vuodesta 2004 alkaen Sarjakuvakeskus on järjestänyt myös Sarjakuva & Musiikki -sävellys- ja sanoituskilpailuja. Tuon vuoden sarjakuvapäivien teemana oli juuri Sarjakuva & Musiikki. Kilpailun palkitut julkaistiin CD-levynä.

Julkaistut CD-levyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mustapukuinen mies (2004)
  • Viivi ja Wagner (2005)
  • Kuvioita sarjassa (2006)

Näyttelytoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjakuvapäivien näyttelyt on järjestetty pääosin taidemuseossa Kemin kulttuurikeskuksessa.

Kemin sarjakuvakeskuksen näyttelytoiminta jakaantuu kahteen osaan. Keskus edeltäjineen on tuonut Kemiin sarjakuvapäivien ajaksi sarjakuvanäyttelyitä ja tuottanut omia näyttelyitä, jotka ovat Kemin tapahtuman jälkeen kiertäneet muuallakin Suomessa. Pääasiassa sarjakuvapäivien näyttelyt järjestettiin pitkään Kemin taidemuseossa, mutta muitakin tiloja on käytetty. Erikoisin on ollut vuonna 1984 kaupungintalon hisseissä järjestetty ranskalaisen Barben eroottisten pystysarjakuvien näyttely nimeltä 2 x 13 kerrosta.

Sarjakuvakeskuksen tuottamista näyttelyistä menestyksekkäin on ollut Tarmo Koiviston Mämmilä 20 vuodelta 1995, joka veti Kemin taidemuseoon kuukauden aikana ennätykselliset 18 248 kävijää. Mämmilä on sittemmin kiertänyt Orivedellä, Helsingin kaapelitehtaalla, Malmitalossa ja Jyväskylän Alvar Aalto-museossa. Kaikkiaan näyttelyn on nähnyt yli 60 000 katsojaa.

Mittavin ulkomaisista näyttelyistä on ollut vuoden 1993 sarjakuvapäivillä esillä ollut Ranskan kansallisen sarjakuvakeskuksen tuottama amerikkalaisen, nykyisin Ranskan ja Espanjan rajalla kuvanveistoa harrastavan Robert Crumbin aikaisemmin Angoulemessa nähty Crumbin maailma, jonka Kemiin käytännöllisesti tuotti Hannu Sainio.

Lisäksi sarjakuvakeskuksen tuottamat kolmiulotteiset Viivi ja Wagner ja Aku Ankka-näyttelyt, myös Hannu Sainion Kemiin tuottama, ovat vierailleet Riihimäen taidemuseossa. Aku Ankka- ja Karvinen-näyttelyt olivat näytillä myös Silja Linen laivoilla kesällä 2011. Kemissä Aku Ankat ja muut ankat olivat palaa Kulttuurikeskuksen kahvion palossa.

Sarjakuvakeskus on myös avustanut ja toiminut asiantuntijan roolissa erilaisissa näyttelyissä. Keskuksen näyttelymateriaalia on ollut lainassa esimerkiksi Kulta ja sarjakuva-näyttelyssä Tankavaaran kultamuseossa vuonna 2014.

Vuonna 2015 Kemin sarjakuvakeskus avasi kaupungin keskustaan ympärivuotisen ja pysyvän sarjakuvanäyttelyn. Näyttely esittelee sarjakuvaa monin tavoin ja sisältää esimerkiksi kymmeniä sarjakuvaoriginaaleja ja kolmiulotteisia patsaita tunnetuista sarjakuvahahmoista. Näyttelyssä on myös vaihtuvia näyttelyosioita. Näyttelyn myötä Kemin sarjakuvakeskus on pystynyt työllistämään yhden vakituisen työntekijän sekä lukuisia työharjoittelijoita.

Näyttelyjä Kemin sarjakuvapäivillä 1981–2016[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1981
  • Suomalaisia sarjakuvaoriginaaleja
  • Kemin ensimmäinen valtakunnallinen sarjakuvakilpailu
1982
  • Ranskalaisen sarjakuvan näyttely
  • Kemin II valtakunnallinen sarjakuvakilpailu
1983
  • Pekka Puupää
  • Kemin III valtakunnallinen sarjakuvakilpailu
1984
  • Joonas
  • 2 x 13 kerrosta, Barben sarjakuvia kaupungintalon hisseissä
1985
  • Serge Clerkin julisteita
  • Uusia kotimaisia albumeja
1986
  • Arkkitehtuuri sarjakuvissa
  • Tintin perilliset, selkeä viiva
1987
  • Batman
1988
1989
  • Erotiikkaa sarjakuvissa
  • Barbie
1990 (Murmansk)
  • Länsimaisen sarjakuvan näyttely
1991
  • Täältä tullaan kuolema! (Harri Pystynen)
  • Perkele! sarjakuvia Kittiläastä (Kalervo Palsa)
  • Pilapiirroksia Murmanskista
  • Epävirallisia pilapiirroksia Murmanskista (Jevgeni Sitnik)
  • Neekeriartsie (Vesa Ilmaranta & Arto Nyyssönen)
  • Jouluevankeliumi Hunt Emersonin mukaan
  • Jouluevankeliumi Luukkaan, Matteuksen ja Antero Karjalaisen mukaan
  • Sarjakuva-aiheisia postimerkkejä
1992
  • Tom of Finland
  • Uusia seikkailuja kohti, Tintti ja muita sarjakuvia öljymaalauksina (Jouni Kesti)
  • Ismo Lento - rajaseudun poika, suomalaista sotapropagandaa sarjakuvissa
  • Erkki Pirtola
1993
  • Crumbin maailma
  • Jope 20
  • Afrikkalaisia sarjakuvia
1994
  • Kuka pelkäisi Aku Ankkaa, Carl Barksin litografioita ja Kaj Stenvallin maalauksia
  • Sarjakuva Venäjän vallankumouksen julisteissa
  • Arktinen sarjakuva
1995
  • Mämmilä
1996
  • Tintti
  • Comics Avenue Lumilinnassa, kv. lumiveistoskilpailu
1997
  • Cape au Nord - Pohjoinen asema
1998
  • Pohjoismaisia sanomalehtisarjakuvia
1999
  • Ulf Lundkvist
2000
  • Viivi ja Wagner (Juba Tuomola)
  • Pila & piirros (koonnut Matti Santajärvi)
  • 101 possua, julkkisten possupiirroksia (koonnut Harri Turunen)
2001
  • Suomalainen Aku Ankka 50 vuotta
  • BD@fi
  • Florence Cestac
  • Kemin sarjakuvakilpailujen voittajat 1981-2001
2002
  • Lucky Luke (koonnut Patrick Gaumer)
  • Tex Willer (Bonelli-kustantamo)
  • Vala Auringolle (Petri Hiltunen)
  • Jasso 10 vuotta (Jii Roikonen)
2003
  • Moebiuksen maailma (Isabelle Champeval – Kalervo Pulkkinen)
2004
  • Sarjakuva & Musiikki (Kirsi Kinnunen – Sarianne Soikkonen – Ilpo Koskela)
2005
  • Viivi ja Wagner (Ville Hänninen - Vesa Kataisto - Heikki Porkola - Risto Koskinen - Marja Huhta)
2006
  • Ankkalinna LumiLinnakaupungin kesässä (Risto Koskinen / Kemin sarjakuvakeskus)
  • Kemin sarjakuvakilpailujen voittajat 1981-2006 (Jussi Korhonen - Jussi Heikkinen / Kemin sarjakuvakeskus)
2007
  • Asterixin ystävät
  • Väritetyt unet (Kati Kovács - Pauli Kallio)
  • Jalkapallo (Jii Roikonen – Pauli Kallio, Ilpo Koskela)
  • Kiroileva siili (Milla Paloniemi)
  • Poikani Bremer (Karri Lehtonen, Antti Kiro, Mari Ahokoivu, Rami Selin, Miia Ahola, Jani Pellonpää, Janne Luokkanen, Kaisa Lepistö, Olli Hietala, Warda Ahmed, Harri Filppa, Hertta Nilsson)
  • Kehä (Tiitu Takalo)
  • Fumetton voittajan kelluva näyttely (Pauliina Mäkelä)
  • Jähti (Ilpo Koskela)
2010
  • Karvinen -näyttely (Risto Koskinen / Kemin sarjakuvakeskus)
2015
  • Pahkasika -näyttely (Kemin sarjakuvakeskus)
2016
  • Lordi-sarjakuvanäyttely (Risto Koskinen / Kemin sarjakuvakeskus)

Muita, vuonna 2015 avatussa sarjakuvanäyttelyssä olleita vaihtuvia näyttelyosioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2017 Jope Ruonansuun karikatyyreja
  • 2017 Kalervo Palsa -näyttely
  • 2017 Tähti-sarjakuvanäyttely
  • 2017-2018 Kiinalaisen sarjakuvan näyttely

Ulkomaiset vieraat 1985–2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1985
  • Serge Clerk, Ranska
  • Patrick Boyer, Ranska
1986
  • Pierre Christin, Ranska
  • Ted Benoit, Ranska
  • Joakim Pirinen, Ruotsi
  • Rolf Clarsson, Ruotsi
1987
  • Alexandro Jodorowsky, Ranska
  • Loustal, Ranska
  • Arno, Ranska
1988
  • Claire Bretecher, Ranska
  • Gilbert Shelton, USA / Ranska
  • Priit Pärn, Viro
1989
  • Wolinski, Algeria / Ranska
  • Hunt Emerson, Englanti
  • Horst Schröder, Ruotsi
1990 (Murmansk)
  • Carol Bennett, Englanti
  • Tony Bennet, Englanti
  • Chris Andrews, Englanti
  • Hunt Emerson, Englanti
  • Gilbert Shelton, USA / Ranska
  • Suzy Varty, Englanti
  • Andrew Bich, Englanti
  • David Shenton, Englanti
  • Berhard Willem, Hollanti
  • Vanessa Morgan, Englanti
1991
  • Jose Munoz, Argentiina / Italia
  • Carlos Sampayo, Argentiina / Espanja
  • Anatoli Bavykin, NL
  • Hans Tjörneryd, Ruotsi
  • Pierre Holländer, Ruotsi
1992
  • Norio Yamanoi, Japani
  • Francois Chuiten, Belgia
  • Benoit Peeters, Belgia
  • Craig Ylitalo, USA
  • Heiki Ernits, Viro
  • Margo Väinö, Viro
1993
  • Frank Odoi, Kenia
  • Jean-Pierre Mercier, Ranska
1994
  • Neil Gaiman, USA
  • Jean van Hamme, Belgia
1995
  • Robert Crumb, USA / Ranska
  • Scott McCloud, USA
  • Hunt Emerson, Englanti
  • Luis Loiro, Portugali
  • Shpend Bengu, Albania
1996
  • Miquelanxo Prado, Espanja
  • Raul, Espanja
  • Carsten Graabaek, Tanska
  • Sergei Smetanin, Venäjä
1997
  • Recis Loisel, Ranska
  • Baru, Ranska
  • Arildt Mithun, Norja
1998
  • Jeff Smith, USA
  • Vijaya Iyer, USA
  • Bryan Talbot, Englanti
  • Anders Westerberg, Ruotsi
1999
  • Max Cabanes, Ranska
  • Jano, Ranska
  • Bjarni Hinriksson, Islanti
2000
  • Joe Sacco, USA
  • Philippe Vuillemin, Ranska
  • Mato Zsolt, Unkari
  • Jan Romare, Ruotsi
2001
  • Eddie Campbell, Australia
  • Ben Katchor, USA
  • Vicar, Chile
  • Florence Cestac, Ranska
  • Peter Madsen, Tanska
  • Morten Harper, Norja
2002
  • Patrick Gaumer, Ranska
  • Vittorio Leonardo, Belgia
  • Carla Rui, Belgia
  • Mauritzio Dotti, Italia
  • Mauro Boselli, Italia
  • Teddy Kristiansen, Tanska
2003
  • Moebius/Jean Giraud, Ranska
  • Isabelle Champeval, Ranska
2004
  • Pascal Mezzo, Ranska
  • Christian Marmonnier, Ranska
  • Jano, Ranska
2005
  • Benoit Mouchard, Ranska
2006
  • David Lloyd, Englanti
  • Aurélia Aurita, Ranska
  • Frédéric Boilet, Ranska
  • Freddy Milton, Tanska
2008
  • Paul Gravett, Englanti
2009
  • Chie Kutsuwada, Japani
2010
2011
  • Kolbeinn Karlsson, Ruotsi
  • Allan Haverholm, Tanska

Julkaisutoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1986 Kemin kulttuurilautakunta julkaisi ensimmäisen suomalaisen sarjakuvaa käsittelevän esseekokoelman Puhekuplia - kirjoituksia sarjakuvasta. Kirjan toimitti kulttuuritoimiston siviilipalvelusmies Erkki Huhtamo, joka on myöhemmin toiminut muun muassa mediatieteen professorina Lapin yliopistossa. Teosta on käytetty yliopistollisena kurssikirjana. Puhekuplia 2 ilmestyi Heikki Ansan toimittamana seuraavana vuonna 1987.

Vuonna 1988 julkaisutoiminta jatkui ensimmäisellä suomalaisella sarjakuvan oppikirjalla, Keijo Ahlqvistin ja Ari Kutilan Piirrä sarjakuvaa!. Teoksesta on otettu kaksi painosta ja sitä on myyty 3500 kappaletta.

Ensimmäinen Sarjakuvakeskuksen itsensä kustantama teos oli Pekka Rönkön vuonna 1988 toimittama Kalervo Palsan (1947-1987) postuumi koostealbumi Kuolema ja intohimo. Albumin ranskankielinen laitos La mort et la passion ilmestyi Kirsi Kinnusen kääntämänä seuraavana vuonna. Se julkistettiin Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla.

Muita Sarjakuvakeskuksen kustantamia kotimaisia sarjakuva-albumeja ovat mm. Jope Pitkäsen Murmanskissa julkistettu Puolipohja (1990) ja Lempi-kooste Karjala takaisin (1991) sekä Hannu Hirvosen Eroottinen eläintarina. Ilpo Koskelan Irlantilainen ilmestyi (1991) ja Ari Kutilan Mustapukuinen mies (1995).

Suomennoksina Sarjakuvakeskus on kustantanut amerikansuomalaisen Craig Ylitalon Einon ja Toivon (1993) ja ruotsalaisen kulttipiirtäjän Ulf Lundkvistin albumin Kahvi kylmenee (1994).

Sarjakuvakeskus on julkaissut muiden vähän kustantamaa sarjakuvaa käsittelevää tietokirjallisuutta. Puhekuplia -sarjan jatkona ilmestyi Sauli Pesosen hakuteos Alkupalat (1992). Sani Liljenbäckin Erotiikan ruututarha - Sarjakuvan seksihistoria, lyhyt oppimäärä (1994)[1] oli myyntimenestys. Keittokirjojakin on julkaistu: Ari Kutilan ja Ilpo Koskelan Sarjakuvakeittokirja (1992), joka sisältää sarjakuvatarinoihin liittyviä reseptejä.

Sarjakuvakeskuksen mittavin kustannushanke toteutui keväällä 1996, jolloin julkaistiin kahden vuoden toimitustyön tuloksena Heikki Jokisen ja Kalervo Pulkkisen Suomalaisen sarjakuvan ensyklopedia.

Pääosan Sarjakuvakeskuksen julkaisutoiminnasta muodostavat kuitenkin vuosittaisten sarjakuvakilpailuiden voittajatyöt sisältävät albumit. Niitä on julkaistu vuodesta 1982 lähtien.

  • 1982 Ruusu
  • 1983 X Dreams
  • 1984 Taidetta taiteen vuoksi
  • 1985 Vihaan sarjakuvia
  • 1986 Insayddzoucqin linna
  • 1987 Ihan kiva elämä
  • 1988 Oi kuu
  • 1989 Vihreä polkupyöräni
  • 1991 Kemi 10
  • 1992 Pieni Vampyyritarina
  • 1993 Viimeinen bussi
  • 1994 Kulohälytys koko maassa
  • 1995 Hitleri poimii hilloja
  • 1996 Coitus interruptus
  • 1997 Outo äitipuoli
  • 1998 Kanerva
  • 1999 Lifti/Lift
  • 2000 Musta*Naamio / Fan*Tom
  • 2001 Vuoteen omat - ja vieraat / Till sängs - eller ej!
  • 2002 Viimeinen kivi/ Den Sista Stenen
  • 2003 Bileet / Inviteret
  • 2004 Tissityttö / Bröstflickan
  • 2005 Viimeinen juna / Sista tåget
  • 2006 Kuin mitään ei olisi tapahtunut / Som om ingenting hade hänt
  • 2007 Sarastus

Kemin sarjakuvakirjasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemin kaupunginkirjaston tiloissa toimii sarjakuvakirjasto, jossa on noin 10000 nidettä ja muuta aineistoa, mm. Robert Crumbin kirjeet Pekka Gronowille 1970-luvun puolivälissä. Julkaisuja ei lainata, vaan ne on tarkoitettu tutkijoiden käyttöön itse paikalla.

Sarjakuvakirjaston laajaan undergroundsarjakuvien kokoelmaa on hyödyntänyt muun muassa Päivi Arffman ”Comics go underground!” (2004) väitöskirjassaan.

Muu toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemin sarjakuvakeskus on yhteistyössä opetusministeriön ja Kemin kulttuuritoimen kanssa järjestänyt muun muassa sarjakuvatyöpajoja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Liljenbäck, Sani: Erotiikan ruututarha. Alanimeke esiössä: Sarjakuvan seksihistoria, lyhyt oppimäärä. Kemi: Kemin sarjakuvakeskus, 1994. ISBN 952-9686-08-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]