Keltasuumeriahven
| Keltasuumeriahven | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Alaluokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Heimo: | Meriahvenet Serranidae |
| Alaheimo: | Meriahvenet Epinephelinae |
| Tribus: | Epinephelini |
| Suku: | Mycteroperca |
| Laji: | interstitialis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Mycteroperca interstitialis |
|
| Synonyymit[3] | |
|
|
| Katso myös | |
Keltasuumeriahven[4] (Mycteroperca interstitialis) on meriahventen (Serranidae) heimoon ja meriahventen (Epinephelinae) alaheimoon kuuluva merivesissä elävä kalalaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keltasuumeriahvenen pituus on tavallisesti 40 senttimetrin luokkaa ja voi maksimissaan olla noin 84 senttimetriä (kokonaispituutta). Suurin tavattu paino lajilla on ollut 10,2 kilogrammaa.[2] Lajin ruumiin yläosien väri vaihtelee kellanruskeasta ruskeaan alaosien ollessa vaaleampia. Pään yläosissa ja suurimmassa osassa ruumista on yleensä tiheästi pieniä ruskeita täpliä, joiden tilalta kalalla joskus on tasaisen ruskeaa. Suu ja selkäevän piikkisen osan reuna ovat keltaisia. Nuorien yksilöiden pää ja ruumis ovat tummanruskeita ja väri vaihtuu vatsassa äkillisesti valkeaksi. Keltasuumeriahvenella on kylkiviivallan 70–74 suomua. Sillä on selkäevässään yksitoista piikkiruotoa ja 16–18 pehmeää ruotoa. Aikuisilla yksilöillä ruodot 12 ja 13 ovat pidentyneet. Peräevässä on kolme piikkiruotoa ja 10–12 pehmeää ruotoa ruotojen 6–8 ollessa selkeästi muita pidempiä. Rintaevissä on 16–17 pehmeää ruotoa.[5]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keltasuumeriahventa tavataan Atlantin valtameren länsiosissa Meksikonlahdella, Karibiassa pääasiassa saarialueilla, Bermudassa sekä Brasilian eteläosissa.[5] Aikuiset yksilöt elävät pääasiassa koralliriutoilla ja kivisillä pohjilla korkeintaan 150 metrin syvyydessä vedenpinnasta. Nuoret yksilöt oleskelevat yleensä mangrovelaguuneissa.[5][1][2] Keltasuumeriahvenen ravintoa ovat pääasiassa kalat, kuten hopeakyljet (Atherinidae), Chromis multilineata -koralliahven ja Scarus croicensi -papukaijakala.[2][6] Naaras saavuttaa sukukypsyyden 2–4-vuotiaana, milloin se on 39–43 senttimetrin mittainen. Lisääntymistä voi tapahtua ympäri vuoden, mutta etenkin huhti-toukokuussa. Keltasuumeriahven on hermafrodiitti; kukin yksilö aina ensin naaras, ja muuttuu koiraaksi 5–14 vuoden ikäisenä.[6] Lajin on havaittu voivan elää jopa 44 vuoden ikäiseksi.[2] Joillakin alueilla sen kannat ovat heikenneet nopeasti, ja esimerkiksi Brasiliassa se on arvion mukaan vähentynyt 80 prosenttia 1970-luvun jälkeen. Maailmanlaajuisesti lajin kannat ovat 1970-luvun jälkeen vähentyneet yli 30 prosentilla, ja vähenemisen ennakoidaan jatkuvan vastakin.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Taksonomian lähde alaheimon sukuun asti: Nelson, Joseph S. & Grande, Terry C. & Wilson, Mark V. H.: Fishes of the World, s. 447–448. Fifth edition. Hoboken, New Jersey: John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781118342336. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 7.9.2020). (englanniksi)
- Taksonomian lähde suvusta alaspäin: Mycteroperca interstitialis (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 7.9.2020. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Padovani-Ferreira, B., Bertoncini, A.A. & Craig, M.T.: Mycteroperca interstitialis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.9.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Mycteroperca interstitialis (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 7.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Parenti, Paolo & Randall, John E.: An annotated checklist of the fishes of the family Serranidae of the world with description of two new related families of fishes. FishTaxa, 2020, s. 88. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 72–73. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
- ↑ a b c Randall, John E. & Heemstra, Phillip C.: FAO Species Catalogue (Vol 16 - Groupers of the World, s. 267. Rooma: FAO, 1993. ISBN 92-5-l 03125-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 7.9.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Mohammed, Abigail: Mycteroperca interstitialis (Yellowmouth Grouper) The Online Guide to the Animals of Trinidad and Tobago. Viitattu 7.9.2020. (englanniksi)
| ||||||||||