Eupomatiaceae
| Eupomatiaceae | |
|---|---|
 Laakerikauluskukka (Eupomatia laurina) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Streptophyta |
| Kaari: | Versokasvit, Embryophyta |
| Alakaari: | Putkilokasvit, Tracheophyta |
| Luokka: | Siemenkasvit, Spermatophyta |
| Alaluokka: | Koppisiemeniset, Angiospermae |
| Ylälahko: | Magnolianae |
| Lahko: | Magnoliales |
| Heimo: |
Kauluskukkakasvit Eupomatiaceae Orb., nom. cons. |
| Suvut | |
|
Eupomatia R.Br. – kauluskukat |
|
| Katso myös | |
Kauluskukkakasvit (Eupomatiaceae) on siemenkasviheimo koppisiemenisten Magnoliales-lahkossa. Heimossa on vain kauluskukkien (Eupomatia) suku.
Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauluskukkakasvit ovat puuvartiskasveja, joilla on kaksirivinen lehtiasento. Lehdet ovat korvakkeettomia ja aromaattisia. Kukat ovat melko kookkaita, ja niiden verholehdet muodostavat paksun ja kivisoluja sisältävän lakkimaisen rakenteen (calyptra), joka karisee kukan avautuessa. Toimivat heteet ympäröivät litteitä ja rauhasellisia joutoheteitä, jotka kaartuvat emiön ylle. Kukkapohjus on kovera. Erilliset emilehdet ovat ahtautuneet tiukasti yhteen ja ovat vartalottomia; luottipinta on johteinen. Heteet ja joutoheteet karisevat kukasta yhdessä ja muodostavat kasvin ympärille pieniä merivuokkoja muistuttavaa kariketta. Kukin hedelmöitynyt emilehti kehittyy marjamaiseksi hedelmäksi. [1]
Kasvit voivat olla juurakollisia ja paksutyvisiä tai juurimukulallisia. Nivelten sisärakenteessa on epätavallisen paljon lehtiaukkoja (tavallisesti seitsemän, joskus jopa 11) johtojännelieriössä, ja kustakin aukosta lähtee tavallisesti seitsemän (vaihteluväli 5–11) johtojännettä lehteen. Kasveissa on myös erityssoluja. Kukat sijaitsevat ryhminä. Kukkalehdet kiinnittyvät pohjukseen kierteisesti. Kukat ovat kehättömiä, joutoheteitä on vähintään 15 ja ne ovat terälehtimäisiä, tyvestä yhteen kasvaneita, ja niissä on paljon rauhasia. Rakkomaisia emejä on paljon, ne ovat vaihtelevasti yhteen kasvaneita; siemenaiheita on kussakin 2–11.[1]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauluskukkakasvit kasvavat Uudessa-Guineassa ja Itä-Australiassa[1].
Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heimossa on kolme kauluskukkien sukuun kuuluvaa lajia, ja lähin sukulaisheimo on annoonakasvit (Annonaceae). Niiden kanssa kauluskukkakasvit muodostaa yhteisen kladin Magnoliales-lahkon evoluutiopuussa. Kladin ominaisuuksia ovat muun muassa: siiviläputkien plastideissa on myös monikulmaisia proteiinikiteitä; ydinsäteet ovat 8–15 solurivin muodostamia; ruodin johtojänteet ovat poikkileikkaukseltaan kaarimaisia; haaran ainoa esilehti on adaksiaalinen eli varrenpuoleinen; tietynlainen lehtilavan silmuasento (conduplicate); kukat ovat kukinnoissa; hedelmä on enemmän tai vähemmän marjamainen.[1]
Kauluskukkien suvun lajit:[2]
- Eupomatia barbata Jessup
- Eupomatia bennettii F.Muell.
- Eupomatia laurina R.Br. – laakerikauluskukka
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Levinneisyyskartta: http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/eupomatiaceae.gif
