Kaukolan kirkko

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaukolan kirkko kesällä 2004

Kaukolan kirkko on luterilainen kirkko Kirkkojärven Munkkisalmen rannalla entisessä Kaukolan kunnassa luovutetussa Karjalassa.

Kaukolan edellisen kirkon tuhouduttua tulipalossa vuonna 1932, tilattiin uuden kirkon piirustukset rakennusmestari Paavo Björkiltä. Uusi kirkko rakennettiin punatiilestä vuosina 1932-1933 entisen kirkon paikalle.

Kirkon ulkoasu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaukolan kirkko on tornillinen pitkäkirkko. Munkkisalmen rannan puoleisessa päässä sijaitsee kuoriosa ja sen päällä kellotorni. Kuoriosassa oli puolipyöreä apsis ja kuorin kummallakin puolella on muuta kirkkoa matalammat poikkivarret, joihin oli sijoitettu muun muassa sakaristo sekä muita tiloja. Kuoriosan päällä on korkea nelikulmainen kellotorni, jonka ylin osa oli muuta tornia kapeampi. Kirkon toisessa päässä sijaitsee kolmiovinen pääsisäänkäynti, jonka yläpuolella on suurehko pyöröikkuna. Kirkkosalin seiniä kiertävät pareittain sijoitetut kapeat ja korkeat ikkunat, jollaiset on myös kellotornissa. Apsista kiertävät ikkunat ovat kirkon muita ikkunoita pienemmät.

Sisätilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkosali oli valkoiseksi kalkittu ja ainoa lehteri sijaitsi pääsisäänkäynnin yläpuolella. Se oli tarkoitettu urkuparveksi, mutta urkuja ei ehditty ennen talvisotaa asentaa, mutta ne oli kylläkin jo hankittu. Alttaritaulua kirkossa ei ollut, vaan sen tilalla alttarin takana oli saarnastuoli. Kellotornissa oli kaksi kelloa, jotka oli saatu pelastettua edellisen kirkon tulipalosta.

Sota-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaukolan kirkko ei kärsinyt tuhoja talvisodan ilmapommituksissa. Sodan jälkeen kirkko siirtyi Neuvostoliitolle. Kirkon kellot ja irtaimisto evakuoitiin supistuneen Suomen alueelle. Venäläiset purkivat sodan jälkeen tornin ylimmän osan, kuorin, alttarin, penkit ja lattian. Jatkosodan takaisinvaltauksen yhteydessä vuonna 1941 suomalaiset tuhosivat suorasuuntaustykillä kirkon tornissa olleen venäläisten tykistön tulenjohtoaseman. Kellotorni ei kuitenkaan kärsinyt suuria vahinkoja. Jatkosodan aikana kirkossa tehtiin korjaustöitä. Vuonna 1944 kirkko siirtyi taas Neuvostoliitolle.

Nykytila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen venäläiset käyttivät kirkkoa karjasuojana ja varastona. Kirkko kärsi hoidon puutteesta ja niinpä 1980-luvulle tultaessa oli vesikatto osittain romahtanut ja kaikki puurakenteet olivat rikkoutuneet. Kirkon katto ja ikkunat uusittiin vuonna 1988, jolloin kirkosta alettiin kunnostaa nuorisotilaa. Vuonna 1992 entiset kaukolalaiset pitivät kirkossa jumalanpalveluksen. Sittemmin kirkko on kärsinyt ilkivallasta, ikkunoita on rikottu ja muun muassa ovet on varastettu. Nykyisin Kaukolassa toimii Inkerin luterilaisen kirkon alainen seurakunta. Seurakunnan 20 -vuotisjuhlaa vietettiin kirkossa syyskuussa 2016. Huhtikuussa 2018 kirkko siirtyi Inkerin kirkon omistukseen.[1]

Kirkon esineistön kohtalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon esineistö saatiin evakuoitua melko hyvin. Kaukolan kirkon suurempi kello sijaitsee nykyisin Parkanon Harjun hautausmaalla olevassa kappelissa ja pienempi Ylöjärvellä, Pengon­pohjan kirkossa. Parkano ja Harju ovat molemmat kaukolalaisten sijoituskuntia. Kaukolan ehtoolliskalusto puolestaan lahjoitettiin Siilinjärven seurakunnalle vuonna 1950.

Aikaisempia kirkkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Kaukolan luterilainen seurakunta itsenäistyikin lopullisesti vasta 1896, on paikkakunnalla ollut luterilaisia kirkkoja jo 1600-luvulta lähtien. Kaukolan ensimmäinen kirkko rakennettiin puusta 1640-luvulla. Se oli 1600-luvun lopulla ränsistynyt ja sen korjaus valmistui 1692. Isonvihan aikana kirkko kärsi vaurioita ja uusi puukirkko valmistui vuonna 1751. Tämän kirkon kohtalosta ei ole tietoa, mutta joka tapauksessa jo 1770-luvulla ryhdyttiin rakentamaan uutta kirkkoa.

Tämä Kaukolan kolmas kirkko valmistui 1779 ja sen rakennustöitä johti kirkkorakentaja Eskil Collenius. Kirkko oli malliltaan kapenevavartinen ristikirkko, jonka korkean katon päällä ristikeskuksessa oli kattoratsastaja. Kirkon ristivarsilla oli lehterit. Sakaristo oli sijoitettu itäisen ja pohjoisen ristivarren väliin. Kirkon vieressä oli erillinen kaksinivelinen ja alaosaltaan kahdeksankulmainen kellotorni. Kirkkoa korjattiin vuonna 1909 lääninarkkitehti Ivar Aminoffin suunnitelmien mukaan. Korjaus- ja muutostöiden myötä kirkon ulkoasu muuttui, mutta ei niin jyrkästi kuin esimerkiksi Sortavalan luterilaisessa kirkossa. Muun muassa kirkon ikkunoita suurennettiin, vuorilaudoitusta uusittiin, eteisten kattoja nostettiin ja kattoratsastaja korvattiin terävähuippuisella pikkutornilla. Tämä kirkko tuhoutui mielisairaan sytyttämässä tulipalossa juhannusaattona vuonna 1932.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koponen Paavo, Karjalan kirkkokummut. Tammi, Sulkava 1999. ISBN 951-31-1431-7
  • Karjalan luterilaiset kirkot ja seurakuntien pyhät esineet, toimittanut Soile Rinno ja Minna Laukkanen. Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1a, Jyväskylä 1997. ISBN 951-785-012-3

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]