Katsurat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Katsurat
Pikkulehtikatsura (Cercidiphyllum japonicum)
Pikkulehtikatsura (Cercidiphyllum japonicum)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit, Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit, Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset, Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset, Magnoliopsida
Lahko: Saxifragales
Heimo: Katsurakasvit, Cercidiphyllaceae
Suku: Katsurat, Cercidiphyllum
Siebold & Zucc.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Katsurat Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Katsurat Commonsissa

Katsurat (Cercidiphyllum) [1] on kasvisuku katsurakasvien (Cercidiphyllaceae) heimossa, sen ainoa suku. Siihen kuuluu määrittelytavasta riippuen vain 1–3 lajia, jotka kasvavat luonnonvaraisina Itä-Aasiassa.

Katsurat ovat kesävihantia kaksikotisia usein monihaaraisia puita tai isoja pensaita. Niiden oksat ja vuosikasvaimet ovat ohuita. Oksien silmut ovat pieniä. Kukkiessaan keväällä, etenkin emipuut karmiininpunaisine luotteineen ovat huomiota herättävän kauniita. Lehdet ovat puhjetessaan purppuranpunaisia, pitkäruotisia, vastakkaisia ja ehytlapaisia. Kesällä pyöreät, kaljut lehdet (8 cm) ovat vihreitä ja muuttuvat syksyllä ruska-aikaan kirkkaan keltaisiksi. Maahan pudonneet lehdet tuoksuvat vaniljalle. Hedelmät (4 cm) ovat kypsinä ruskeita ja palkomaisia. Yksi hedelmä sisältää kymmeniä siemeniä.

Pikkulehtikatsura (Cercidiphyllum japonicum)[1], jota kutsutaan myös lyhyesti katsuraksi, menestyy hyvin Etelä-Suomessa, jossa se kasvaa yli 10 metriä korkeaksi. Keski-Suomessakin se on menestynyt jotenkuten. Katsura viihtyy parhaiten ravinteikkaassa ja kosteahkossa puutarhamaassa puolivarjossa. Laji on kotoisin Japanista ja Kiinasta. Isolehtikatsura (Cercidiphyllum magnificum)[1] on yleensä yksirunkoinen. Sen lehdet ovat isompia ja pyöreämpiä kuin tavallisella katsuralla. Se on menestynyt ainakin Helsingin seudulla tyydyttävästi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Toim. Räty, Ella ja Alanko, Pentti: Viljelykasvien nimistö - Kulturväxternas namn. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
  2. Tuoksuva idän ihme Kotipuutarha. Puutarha-alan keskusjärjestö Puutarhaliitto. Viitattu 26.7.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]