Kashan
| Kashan (كاشان, Kāshān) |
|
|---|---|
  Kashan |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Iran |
| Provinssi | Esfahan |
| Väkiluku (2011) ([1]) | 275 325 |
| Aikavyöhyke | UTC+3:30 |
Kashan (pers. كاشان, Kāshān[1]) on kaupunki Iranin Esfahanin maakunnassa.[2] Kashanin väkiluku on kehittynyt seuraavasti: 201 372 (1996), 253 509 (2006), 275 325 asukasta (2011) ja 304 487 asukasta (2016).[2][1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iranin historiassa Kashan on ollut yksi varhaishistoriallisen ajan keskuksista, mihin viittaavat Tepe Sialk zikkuratin arkeologiset löydöt. Niiden iäksi on arvioitu noin 5000 vuotta, mutta jo ennen sitä paikalla on ollut asutusta. Alueella vallitsi Elamin kulttuuri. Ennen islamia uskonto oli zarathustralaisuus. Yhdennellätoista vuosisadalla kaupunki ympäröitiin muurilla, joka on vielä nähtävissä.[3] Kashan oli Safavidien ja myöhemmin Qajar-dynastian hallitsijoiden lomapaikka, jonne šaahi Abbas Suuri rakennutti Fin-puutarhan. Se valmistui v. 1590 ja on vanhin vielä olemassa olevista puutarhoista Iranissa. Puutarha on tunnettu myös siitä, että siellä v. 1852 surmattiin Amir Kabir, joka pääministerinä ollessaan yritti uudistaa Persiaa.[4]
Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluu Persialainen puutarha, jonka yhtenä osana on Fin-puutarha. Sen lisäksi puutarhaa on esitetty Unescon maailmanperintökohteeksi yhdessä Kashanin Tepe Sialk zikkuratin kanssa.[5] Unescon aineettoman maailmanperinnön luettelossa on Kashanin matonkudontaperinne.[6]
Muita huomattavia nähtävyyksiä ovat historialliset talot, jotka ovat rikkaiden kauppiaiden tai korkeiden virkamiesten rakennuttamia 1700- ja 1800-luvuilla. Tunnetuimmat niistä ovat Borujerdin talo, Tabatabaein talo ja Abbasin talo. Ne ovat nykyisin museoina. Manouchehrin ja Amerin talo toimivat hotelleina.[7] Lähellä taloja sijaitsee 500 vuotta vanha perinteinen hammam eli Sulttaani Amir Ahmadin kylpylä.[8]
Kashania ympäröi länsipuolella Karkas-vuoristo ja itäpuolella Maranjab, joka on osa Isoa Suola-aavikkoa. Siellä on suolajärvi Namak, noin 60 km Kashanista koilliseen.
Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Fin-puutarha Kashanissa -
Tepe Sialk -
Kaupungin muurit -
Borujerdin talo -
Tabatabaein talo -
Tabatabaein talon sisätiloja -
Manouchehrin talo, nykyisin hotelli -
Sulttaani Amir Ahmadin kylpylä. -
Maranjabin karavaaniseralji, vieressä suolajärvi.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Thomas Brinkhoff: Iran: Major and Midsize Cities (Maakunnat ja niiden pääkaupungit kerrotaan kohdassa Provinces, kaupunkien tietoja kohdassa Contents: Cities. Aineistolähteeksi ilmoitetaan Iranin tilastokeskus.) citypopulation.de. Viitattu 11.8.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Iran Statistical Yearbook 1390 (2011–2012) (Yli 100 000 asukkaan kaupungit taulukossa 2.10 julkaisun sivuilla 116–117 ja kaupunkien kokoluokat taulukossa 2.11 sivulla 119) Statistical Centre of Iran (via ismat.info). Arkistoitu 23.7.2015. Viitattu 11.8.2015. (englanniksi)
- ↑ Kashan Jalali Castle Iran gazette. Viitattu 1.1.2022.
- ↑ Fin Garden: A UNESCO World Heritage Site in Iran Tasnim News Agency. 25.1.2017. Viitattu 1.1.2022.
- ↑ The Historical–Cultural Axis of Fin, Sialk, Kashan UNESCO. Viitattu 1.1.2022.
- ↑ Traditional skills of carpet weaving in Kashan UNESCO. Viitattu 1.1.2022.
- ↑ Kashan Historical Houses Iran Destination. Viitattu 1.1.2022.
- ↑ Hammam-e Sultan Mir Ahmad Lonely Planet. Viitattu 3.1.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kashan Wikimedia Commonsissa
