Karl-Gerät
| Karl-Gerät | |
|---|---|
 |
|
| Valmistushistoria | |
| Valmistusmaa |
 Saksa |
| Tekniset tiedot | |
| Tyyppi | mörssäri |
| Pituus | |
| – pelkkä runko | 11,15 m |
| Leveys | 3,16 m |
| Korkeus | 4,38 m |
| Taistelupaino | 124 tonnia |
| Toimintasäde |
42 km (bensiinimoottori) 60 km (dieselmoottori) |
| Pääase | 600 mm mörssäri |
| Moottori |
Daimler-Benz MB 503 A -bensiinimoottori Daimler-Benz MB 507 C -dieselmoottori[1] |
| – hevosvoimat | 580 hv |
| Miehistö | 21 (Komentaja, ajaja, apuajaja, 18 ampujaa) |
Karl-Gerät (040 / 041) (lyhyemmin Karl, tunnettu myös nimillä Thor ja Mörser Karl, suom. Karl-laite) on saksalainen toisessa maailmansodassa piirityksissä käytetty järeä mörssäri. Sitä pidetään suurimpana itseliikkuvana mörssärinä.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rheinmetall aloitti Karl-Gerät 040:n kehittämisen 1936 Maginot-linjaan hyökkäämiseksi.[1] Se nimettiin kehittämiseen osallistuneen tykistökenraali Karl Beckerin mukaan.[1] Ajokokeet pidettiin Unterlüßissa toukokuussa 1940. Kuusi ensimmäistä vaunua valmistettiin marraskuun 1940 ja elokuun 1941 välillä. Myöhemmin päätettiin tehdä paremman kantaman omaava malli ja kehiteltiin Karl-Gerät 041, jota tilattiin kuusi kappaletta, joista kuitenkin vain yksi valmistettiin. Karl-Gerätiä valmistettiin siis yhteensä seitsemän kappaletta, joista kuudelle ensimmäiselle annettiin nimet (Adam (myöhemmin Baldur), Eva (myöhemmin Wotan), Thor, Odin, Loki ja Ziu).
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäiset neljä vaunua menivät itärintamalle, jossa ne saivat tulikasteensa valko-venäläistä Brestin kaupunkia vastaan elokuussa 1941. Niitä käytettiin myös Sevastopolia vastaan ja Varsovan kansannousun tukahduttamiseen. Karl-Gerätien tukena käytettiin yleensä ammusten kuljetuksesta varten muunneltuja Panzer IV -vaunuja.[1] Kun sota Euroopassa läheni loppuaan, osa Karl-Geräteistä jäi venäläisten ja osa yhdysvaltalaisten käsiin. Ainoa säilynyt yksilö on kuudes vaunu, "Ziu", joka on nykyään esillä Kubinkan panssarimuseossa.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karl-Gerät kykeni ampumaan korkeintaan kuusi laukausta tunnissa. Sen kranaatit olivat noin kaksi metriä pitkiä ja lensivät mallista riippuen 4–10 kilometrin päähän. Karl-Gerätin kaliiperi oli jopa keskimääräistä rautatietykkiä suurempi. Sen maksimivauhti oli 10 km/h.[1]
Ammukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Ammus | Kaliiperi | Paino | Kantama | Läpäisy |
|---|---|---|---|---|
| schwere Betongranate 040 | 60 cm | 2 170 kg | 4 320 m | 2,5 m |
| leichte Betongranate 040 | 60 cm | 1 700 kg | 6 440 m | 2,5 m |
| leichte Betongranate 041 | 54 cm | 1 250 kg | 10 060 m | 3–3,5 m |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Karl-Gerat 040 / 041 Self-Propelled Siege Howitzer (1940) 7.1.2014. Military Factory. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karl-Gerät Wikimedia Commonsissa
