Karjalan yhteiskoulu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Karjalan yhteiskoulu, alun perin Viipurin Uusi Yhteiskoulu, oli 1900-luvun alkupuolella Viipurissa ja 1940-luvulta 1980-luvulle Helsingissä toiminut oppikoulu.[1]

Koulun perustivat Viipuriin vuonna 1905 opettajapariskunta Otto ja Naimi Rosendahl. Vuonna 1912, jolloin oppilaita oli jo noin 250, koulu sai oman koulurakennuksen Myllyaukion varrelle Allan Schulmanin ja Bernhard Fraserin suunnittelemana. Talvisota ajoi koulun evakkoon Helsinkiin Arkadian yhteislyseolta vuokrattuihin tiloihin. Suomalaisten vallattua Viipurin takaisin koulu palasi kotikaupunkiinsa, mutta joutui jatkosodan ajaksi vetäytymään Simpeleelle ja sotien jälkeen jälleen Helsinkiin samoihin Arkadian yhteislyseon tiloihin, jolloin sen nimeksi tuli Karjalan Yhteiskoulu.[1]

1940-luvun lopulla Karjalan yhteiskoulua kävi lähes 400 oppilasta. Oma, yli 140 000 kuutiometrin koulurakennus valmistui 1955 Ruskeasuolle arkkitehti Toivo Löyskän piirtämänä ja yli 800 oppilaalle mitoitettuna. Sitä laajennettiin vuonna 1963 lisärakennuksella.[1]

Koulussa oli suurimmillaan 1960-luvun taitteessa lähes tuhat oppilasta. Peruskoulujärjestelmään siirryttäessä Karjalan yhteiskoulun keskikoulu muuttui korvaavaksi kouluksi, jona se toimi 1980-luvun alkuun asti. Koulu jatkoi vielä yksityisenä lukiona vuoteen 1986, jolloin se yhdistettiin Töölön yhteiskouluun. Se oli Suomen ensimmäinen taloustietopainotteinen lukio.[2]

Rehtorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Lewing, Harry: Karjalan Yhteiskoulu. Suomi, 1964. Elokuva Elävä muisti -sivustolla.
  2. a b Viipurin uusi yhteiskoulu 1906–1940, Karjalan yhteiskoulu (Helsinki) 1940–1986 Suomen yksityisten oppikoulujen digitaalinen matrikkeli. Viitattu 18.2.2019.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kohvakka, Matti E. ym. (1965): Karjalan yhteiskoulu - Viipurin uusi yhteiskoulu 1905–1965.
  • Fontell, Heikki ym. (1995): Meijä koulu Viipuris. Jyväskylä: Viipurin uuden ja Karjalan yhteiskoulun seniorit. ISBN 952-90-6572-8.