Kangastus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fata Morgana -kangastus Kiuruvedellä joulukuussa 2004

Kangastus on valon taittumisesta ilmakehän erilämpöisissä kerroksissa aiheutuva ilmiö, joka saa kaukaiset kohteet näkymään todellista ylempinä tai alempina. Valon taittuminen aiheuttaa vaikutelman esimerkiksi asfaltilla tai aavikolla olevasta vesilammikosta tai horisontin yläpuolella leijuvasta saaresta tai kaupungista.[1]

Synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangastuksen synty. Vasemmalla yläpuolinen kangastus, oikealla alapuolinen.

Maanpinnan lähellä ilmassa on erilämpöisiä kerroksia, jotka toimivat kuten linssit ja peilit. Ilman taitekertoimen vaihtelu eri tiheyksisissä kerroksissa aiheuttaa valon taittumista ja heijastumista. Kun valo taittuu Snellin lain mukaisesti kohti tiheämpää ja kylmempää ilmaa ja heijastuu kerrosten rajapinnoilta, syntyy kangastus.[1]

Alapuolinen kangastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järveltä näyttävä alapuolinen kangastus Mojaven aavikolla.

Alapuolinen kangastus syntyy, kun kylmän kerroksen alapuolella on lämmin kerros, eli kun maa tai meri on ilmaa lämpimämpi. Alempi lämmin kerros toimii peilin tavoin ja heijastaa kohteen kuvan ylöspäin. Kun esimerkiksi kuuma asfaltti kuumentaa heti yllään olevaa ilmaa, siihen taivaalta tuleva valonsäde heijastuu tien pinnasta poispäin ja näyttää katsojan silmässä kimmeltävältä vedenpinnalta. Asfalttikangastukset näkyvät selkeimmin kun silmä on lähellä asfalttia, jolloin valon taittuminen on tehokkainta. Merellä alapuolisena kangastuksena voi näkyä saari horisontin alapuolella, joskus yhtä aikaa todellisen saaren kanssa, joka näyttäisi leijuvan ilmassa.[1]

Yläpuolinen kangastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yläpuolinen kangastus, jonka seurauksena Tallinnan valot näkyvät Helsinkiin.

Yläpuolinen kangastus syntyy, kun lämmin ilmakerros on kylmän kerroksen yläpuolella. Yläpuolinen lämmin ilma toimii peilin tavoin ja saa kaukaiset kohteet näyttämään leijuvan taivaanrannan yläpuolella.[1]

Yläpuolisen kangastuksen ansiosta horisontin alapuolella oleva kohde voi tulla näkyviin. Tällainen kangastus voi nostaa Tallinnan tai Tukholman rakennukset näkyviin Suomen rannikolla, missä niihin ei ole suoraa näköyhteyttä.[1][2] Jos merenpinnan ja suoraan sen yläpuolella olevan ilmamassan lämpötila on esimerkiksi 15 astetta ja muutaman kymmenen metrin korkeudessa ilman lämpötila nousee äkisti 25 asteeseen, syntyy niin sanottu lämpötilan harppauskerros. Näin voi tapahtua kesällä, kun kylmälle merelle virtaava lämmin ilma nousee ylöspäin. Jos merenpinnan ja harppauskerroksessa olevan ilman lämpötilaero on riittävän suuri, harppauskerros heijastaa valonsäteet takaisin alaspäin.[2]

Fata Morgana on kangastus, jossa kaukaiset saaret näyttävät horisontissa siintävältä, muotoaan nopeasti muuttavalta utopiakaupungilta.[1]

Ilmiön on väitetty aiheuttaneen Titanicin uppoamisen.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Karttunen, Hannu & Koistinen, Jarmo & Saltikoff, Elena & Manner, Olli: Ilmakehä, sää ja ilmasto, s. 368–373. Helsinki: Ursa, 2008. ISBN 978-952-5329-61-2.
  2. a b Onnistuiko lukija kuvaamaan Ruotsin rannikon Kalajoelta? "Olen miettinyt, mikä siellä kangastaa" Yle.fi. 13.7.2013. Viitattu 13.7.2013.
  3. Titanic: Case Closed -dokumentti

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Angervo, J.M.: Sääopin perusteet, 1948.
  • Minnaert,M.: Maiseman valot ja värit, URSA, 1987

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]