Kamfeeni
| Kamfeeni | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 3,3-dimetyyli-2-metylideenibisyklo[2.2.1]heptaani |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CC1(C2CCC(C2)C1=C)C[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C10H16 |
| Moolimassa | 136,228 g/mol |
| Sulamispiste | 51–52 °C[2] |
| Kiehumispiste | 158,5–159,5 °C[2] |
| Tiheys | 0,879 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Kamfeeni (C10H16) on terpeeneihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä esiintyy luonnossa useiden kasvien eteerisissä öljyissä. Kamfeenia voidaan käyttää hajusteissa ja muiden orgaanisten yhdisteiden valmistamiseen.
Ominaisuudet ja esiintyminen luonnossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa kamfeeni on valkoista kiteistä ainetta ja sillä on kamferia muistuttava ominaishaju. Yhdiste ei liukene veteen, mutta liukenee moniin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin, dietyylieetteriin, kloroformiin ja sykloheksaaniin. Kuumennettaessa kamfeeni sublimoituu helposti ennen sulamispistettään. Kuumennettaessa hapen läsnä ollessa kamfeeni hapettuu myös helposti kamfeniloniksi. Karboksyylihappojen kanssa reagoidessaan yhdiste muodostaa isobornyyliestereitä. Kamfeeni on kiraalinen ja optisesti aktiivinen yhdiste ja siitä tunnetaan (+)- ja (-)-enantiomeerit.[3][4][5][6]
Kamfeenin molempia enantiomeerejä esiintyy lukuisien kasvien eteerisissä öljyissä. Sitä esiintyy muun muassa havupuissa ja se on yksi tärpätin ainesosista, useissa laakerikasveissa, sitruksissa, sitruunaruohossa ja inkiväärissä.[3][4][6]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kamfeenia valmistetaan lähtemällä pineenistä. Pineeni voidaan joko kloorata isobornyylikloridiksi, joka reagoi Wagner–Meerwein-toisiintumisella kamfeeniksi tai isomeroitumisreaktiolla, jossa katalyyttinä toimii titaanidioksidi tai kulta adsorboituneena alumiinioksidin pinnalle. Sivutuotteena jälkimmäisessä prosessissa voi muodostua trisykleeniä.[3][4][5][7]
Kamfeenia käytetään ainesosana hajusteissa. Siitä valmistetaan myös hajusteissa käytettäviä yhdisteitä kuten isobornyyliasetaattia, isoborneolia, kamferia ja isobornyylisykloheksanolia. Yhdiste voidaan kloorata hyönteismyrkkynä käytetyksi toksafeeniksi.[3][4][5][7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Camphene – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 17.6.2016.
- ↑ a b c Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 37. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ a b c d Charles S. Sell: Terpenoids, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 17.6.2016
- ↑ a b c d Manfred Eggersdorfer: Terpenes, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 17.6.2016
- ↑ a b c Johannes Panten & Horst Surburg: Flavors and Fragrances, 2. Aliphatic Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2015. Viitattu 17.6.2016
- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 281. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b Pieter Imhof, Jan Cornelis van der Waal: Catalytic Process Development for Renewable Materials, s. 8–119. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 9783527656653. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.6.2016). (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kamfeenin kansainvälinen kemikaalikortti
- Human Metabolome Database (HMDB): Camphene (englanniksi)
- Food Component Database (FooDB): Camphene (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Camphene (englanniksi)
- ChemBlink: Camphene (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Camphene (englanniksi)
- Pherobase: Semiochemical - camphene (englanniksi)