Kalmari (Saarijärvi)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kalmari on kylä Saarijärvellä, noin 15 kilometriä keskustasta luoteeseen Kokkolan suuntaan. Kylässä on noin 250 kotitaloutta.[1] Vuoden 2012 lopussa Kalmarissa asui 495 ihmistä, joista 134 oli yli 65-vuotiaita[2].

Kalmarin kylä sijaitsee Kalmarinharjulla noin 15 km:n etäisyydellä Saarijärven keskustasta Kokkolan suuntaan, valtatie 13:n varrella. Karstulaan on matkaa 10 kilometriä, Jyväskylään 80 ja Seinäjoelle 90 kilometriä.[1]

Kylä on järvien ympäröimä. Lounaispuolella on Kalmarinselkä ja koillispuolella Valkeinen, ja niiden välissä on pienempiä lampia, kaikkiaan kylän alueella yli kaksikymmentä.[3]

Vuonna 1907 perustettu kylä- ja urheiluseura Kalmarin Nahjus ylläpitää 1950-luvulla rakennettua kylätalo Nahjusta ja järjestää tapahtumia.[1][4] Lisäksi Kalmarissa toimivat Kalmarin maamiesseura, Kalmarin Maatalousnaiset, Kalmarin kylätoimikunta ja Kalmarin seudun PVY[5]. Kalmarin kylämuseo sijaitsee vanhassa puisessa viljamakasiinissa[6].

Kylän tärkeänä elinkeinona on maa- ja metsätalous. Siellä sijaitsee Suomen suurin lypsykarjatila HRV-Farm Oy, jossa tulee olemaan vuonna 2019 noin 600 lypsävää. Kalmarissa sijaitsee myös yli 40 000 kanan kanala Tikalan Oy, joka valmistaa näiden tuotoksista puutarhojen kasvualustoja, lannoitteita ja kateaineita. Edellisten lisäksi kylällä on paljon muitakin pienempiä vireitä maatalouden yrityksiä.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalmarista on löydetty Saarijärven vanhin tunnettu kivikautinen asuinpaikka Eerola, joka on ajoitettu noin vuoteen 8000 eaa. Kylän kirjoitettu historia alkaa Niilo Muhosen viimeistään vuonna 1564 perustamasta Kalmarin uudistilasta[7]. Muita Kalmarin vanhoja tiloja ovat Sirola, Niemelä, Pirttiniemi ja Siroistenmäki, 1700-luvun lopulla syntyneitä Löytymäki, Markkula ja Korkiamäki. Kapteeni af Enehjelm asutti Kalmarin Mannilaa vuosina 1805–1811, sitten Kalmarin tilaa 1811–1819. Kruununvouti Daniel Filip Danielson omisti sen jälkeen Kalmarin ja Muholan tilat ja niiden jälkeen Isoaholan, jossa kuoli vuonna 1851. Hänen pojanpoikansa, historioitsija J. R. Danielson-Kalmari otti nimeensä kotitalon ja kylän nimen. Vuodesta 1839 aina 1860-luvulle Kalmarin talon omistajana oli varatuomari A. Forstén.[8]

Kestikievari toimi kylässä pisimpään Kangaskantalan talossa (1882–1910), mutta laajimmillaan Kalmarin talossa, jossa kievari tarjosi matkustavaisille kolme majoitushuonetta. Kievariosa paloi vuonna 1925.[9]

Isoaholan laitumet Kalmarissa on otettu mukaan luetteloon valtakunnallisesti arvokkaista perinnemaisemakohteista. Iso-Aholan tila on inventoitu maakunnallisesti arvokkaana kohteena.[10]

Kalmarin koulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalmarin kansakoulu perustettiin vuonna 1894 ja sai vuonna 1898 L-muotoisen hirsisen koulutalon Kalmarin talon maalle. 1950-luvulla rakennettiin toinen koulurakennus, kaksikerroksinen puurakennus ja opettajan asunto. Oppilasmäärä oli suurimmillaan vuonna 1965, jolloin Kalmarin kansakoulua kävi 152 lasta. Kyläkoulu toimi peruskoulun alakouluna ja esikouluna kevääseen 2015 saakka. Myös Länsi-Kalmarissa toimi oma kansakoulu vuosina 1911–1966.[11][3]

Julkisia taideteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijä Tarmo Manni oli kotoisin Kalmarin kylästä. Hänen lahjoittamanaan kylän koulun pihaan pystytettiin vuonna 1981 Arvo Siikamäen tekemä pronssinen Inhimillisyyden patsas (1969), joka siirrettiin vuonna 2014 kylätalo Nahjuksen pihapiiriin. Toinen julkinen taideteos kylätalon alueella on taiteilija Timo Hannusen graniittiveistos Aika.[12][13]

Kalmarin vallitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalmarin metsästysmajan lähellä, Valkeisen ja Kalmarinselän välisellä hiekkakankaalla ovat yhä nähtävissä vuosien 1916–1917 aikana ensimmäisen maailmansodan venäläisjoukkojen tekemät vallitukset alkupeäisessä asussaan. Niihin kuuluu tien 13 suuntaisesti kulkeva kivetty tykkitie, josta on vielä jäljellä osia.[14]

Kyläkirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1993 on julkaistu kyläkirja Kalmarin kylätiellä.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Silén, Saija ym.: Paavon portilta Palavasalmelle. Saarijärven kulttuuriympäristöohjelma. Jyväskylä: Pohjoisen Keski-Suomen Toiminnallinen Kulttuuriympäristö (POTKU-) hanke, Keski-Suomen ympäristökeskus, 2007. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.6.2018).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kalmarin kylä – info Kalmarin kylä. Viitattu 24.8.2018.
  2. Tilasto-osa (PDF) Saarijärven kaupunki. Viitattu 26.8.2018.
  3. a b Kylän historia Kalmarin kylä. Viitattu 24.8.2018.
  4. Nahjuksen kylätalo Kalmarin kylä. Viitattu 24.8.2018.
  5. Rantanen, Paula: ”6 Elinkeinorakenne ja kylätoiminta”, Korkeilla kankailla, lehtoisilla rantamailla. Saarijärven reitin maisemanhoitosuunnitelma, s. 19. Mahdollisuutena maisema, MAMA -hanke, ProAgria. ISBN 978-952-93-5040-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.6.2018).
  6. Silén ym. 2007, s. 30.
  7. Silén ym. 2007, s. 11, 29.
  8. Silén ym. 2007, s. 29.
  9. Silén ym. 2007, s. 29.
  10. Silén ym. 2007, s. 18, 29.
  11. Silén ym. 2007, s. 30.
  12. Kotilainen, Kari: Saarijärven veistokset ja muistomerkit 2014. Saarijärven kaupunki. Viitattu 24.8.2018.
  13. Silén ym. 2007, s. 30.
  14. Silén ym. 2007, s. 9.
  15. Silén ym. 2007, s. 17.