Kalle Väisälä
| Kalle Väisälä | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. elokuuta 1893 Utra, Kontiolahti |
| Kuollut | 16. syyskuuta 1968 (75 vuotta) Helsinki |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Ernst Lindelöf |
| Tutkimusalue | Matematiikka |
Kalle Väisälä (vuoteen 1906 Veisell; 19. elokuuta 1893 Utra, Kontiolahti – 16. syyskuuta 1968 Helsinki) oli suomalainen matemaatikko. Hän toimi professorina Turun yliopistossa ja Teknillisessä korkeakoulussa, Helsingin yliopiston dosenttina sekä Munkkiniemen yhteiskoulun matematiikan opettajana.[1] Hän oli myös koulumatematiikan uudistaja ja suomalaisuusmies sekä esperanton harrastaja.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Kalle Väisälä syntyi Kontiolahdella.[2] Hänen vanhempansa olivat konttoristi Johannes Veisell ja Emma Brigitta Jääskelä.[2] Kirjoitettuaan ylioppilaaksi (1911) Väisälä opiskeli matematiikkaa Helsingin yliopistossa.[2] Sen lisäksi hän opiskeli Göttingenissä 1914 ja 1920 sekä Tukholmassa 1916–1917.[2]
Filosofian kandidaatiksi Väisälä valmistui 1914.[2] Sen jälkeen hän valmistui lisensiaatiksi 1916 ja maisteriksi 1917.[2] Tohtoriksi hän väitteli vuonna 1917 Helsingin yliopistossa.[2] Hänen väitöskirjansa aiheena olivat viidennen asteen yhtälöt. Valmistumisen jälkeen Väisälä toimi 1917–1922 Helsingin yliopiston matematiikan dosenttina.[2] Sitten hän työskenteli 1919–1922 Tarton yliopiston matematiikan professorina.[2]
Väisälä nimitettiin 1922 Turun yliopiston matematiikan professoriksi.[2] Hän toimi virassa vakinaisesti vuoteen 1938 asti.[3] Vuosina 1934–1938 hän oli myös Turun yliopiston vararehtori.[2] Vuonna 1939 Väisälä siirtyi matematiikan professoriksi Teknilliseen korkeakouluun.[3] Hän hoiti TKK:n professuurin ohella Turun yliopiston professuuria sivutoimenaan vuoteen 1949 asti.[3] Hän oli sen ohella myös toistamiseen Helsingin yliopiston dosenttina 1939–1957.[4]
Väisälän kirjoittama kirja Vektorianalyysi on ollut erittäin käytetty matematiikan oppikirja Suomen korkeakouluissa. Hän laati myös oppikouluissa ja lukioissa käytettyjä algebran ja geometrian oppikirjoja. Työllään hän uudisti käytössä ollutta oppikirjallisuutta ja sitä kautta matematiikan opetusta kouluissa, ollen mukana mm. differentiaali- ja integraalilaskennan perusteiden opetuksen tuomisessa lukiotasolle. Tuolloiset sisällöt olivat pitkälti samoja, joita edelleenkin opetetaan erityisesti lukion pitkässä matematiikassa, vaikka eksaktiudesta onkin aikojen kuluessa tingitty.[3] Väisälä kirjoitti oppikirjoja myös yliopistoon. Hänen teoksensa Lukuteorian ja korkeamman algebran alkeet oli pitkään käytössä yliopisto-opetuksessa.[3]
Suku ja perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalle Väisälä oli vuodesta 1923 aviossa Eeva Lyydia Kukkolan kanssa.[2] Pariskunnalla oli kuusi lasta.[2] Isänsä tavoin matemaatikkona vaikuttanut Kalle Väisälän poika Jussi on Helsingin yliopiston matematiikan emeritusprofessori.
Kalle Väisälän veljistä Vilho oli meteorologi ja Vaisala Oyj:n perustaja, kun taas Yrjö oli geodeetti ja tähtitieteilijä. Väisälän palkinto on Väisälän rahaston jakama 15 000 euron suuruinen rahapalkinto, joka jaetaan Vilho, Yrjö ja Kalle Väisälän edustamille tieteenaloille.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lehto, O.: Oman tien kulkijat. Helsinki: Otava, 2004.
- Väisälä, Kalle: Geometria. Porvoo: WSOY, 1959 (10. painos 1969). Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 5.5.2016).
- Väisälä, Kalle: Matematiikka III. Edellinen osa, Useamman muuttujan funktioiden dirrefentaali- ja integraalilaskenta, 11, 3. painos, 63 sivua. Helsinki: Teknillinen korkeakoulu, 1960.
- Väisälä, Kalle: Matematiikka V. 163, 8. muuttumaton painos, 80 sivua. Espoo: Otakustantamo, 1980 (1965). ISBN 951-671-020-4.
- Väisälä, Kalle: Matematiikka IV. Jälkimmäinen osa, 141, 3. painos, 78 sivua. Helsinki: Teknillinen korkeakoulu, 1956.
- Väisälä, Kalle: Matematiikka IV. 141, 10. painos, 78 sivua. Espoo: Otakustantamo, 1980 (1965). ISBN 951-671-087-5.
- Väisälä, Kalle: Algebran oppi- ja esimerkkikirja I. 14. painos, 152 sivua. Porvoo: WSOY, 1965.
- Väisälä, Kalle: Algebran oppi- ja esimerkkikirja II. Pitempi kursso, 8. painos, 261 sivua. Porvoo: WSOY, 1965.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 838. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Kuka kukin on 1953, s. 1001.
- ↑ a b c d e Matematiikan professorit Turun yliopistossa.Turun yliopisto. Viitattu 8.3.2016. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Matematiikka. Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesluettelo 1918–2000. Viitattu 8.3.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lehto, Olli: Väisälä, Kalle (1893–1968). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 14.6.2002 (päivitetty 4.7.2016). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Kirjan esittely Tekniikka ja Talous -lehdessä.
- Kirjan esittely Helsingin Sanomissa.
- Väisälän veljekset - Suomalaisen tieteen uranuurtajia, Suomen Kuvalehti, 19.12.1936, nro 51-52, s. 25, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||||||||||||||
