Kaksoisviestintä
Kaksoisviestintä tarkoittaa monitulkintaista viestintää. Se voi tarkoittaa ristiriitaa puheen ja samanaikaisen käyttäytymisen kanssa tai puheen tai muiden symbolien monitulkintaista sisältöä.[1] Politiikassa sitä on käytetty tarkoittamaan piiloviestintää, missä todellinen sanoma esitetään kätketysti.[2]
Esimerkkejä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaksoisviestintä politiikassa tarkoittaa, että puhutaan tavalla, joka voidaan eri tavoin, joista yksi on piiloviesti omille kannattajille.[1][3] Kyse voi olla sanojen lisäksi myös symboliikkaa sisältävistä esineistä.[1] Aamulehden mielestä kaksoisviestintään syyllistyvät välillä kaikki puolueet, mutta erityisen paljon perussuomalaiset.[4]
Pesukarhusolmio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keskustelun piiloviestinnästä herätti kesällä 2023 ministeri Vilhelm Junnilan (ps) pesukarhukuvioinen solmio,[1] jota hän itse piti tavallisena solmiona.[5] Tiedotusvälineet näkivät siinä viittauksia natsismiin. Ilta-Sanomien mukaan pesukarhu on kansainvälisesti yhdistetty äärioikeistolaisuuteen[6] ja Helsingin Sanomien mukaan erityisesti natsismiin ja natsi-Saksan ilmailuministeri Hermann Göringiin. Natsi-Saksaan tuotiinkin pesukarhuja vuonna 1934, mutta saksalainen biologi Mario Ludwig on väittänyt, että Göring ei ollut siinä mukana.[7] Aluksi solmiossa uskottiin olevan mesimäyriä, jotka puolestaan on yhdistetty Donald Trumpin äärioikeistolaiseen ex-neuvonantaja Steve Bannoniin,[6] joka on pitänyt mesimäyrää symbolinaan.[8]"
"Väestön muuttuminen" ja "mustat säkit"
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toimittaja Marko Junkkari katsoi, että perussuomalaiset syyllistyivät kaksoisviestintään antamalle poliittiselle tilaisuudelle nimeksi "Väestö muuttuu" ja samalla väittämällä etteivät tarkoittaneet sillä salaliittoa eli väestönvaihtoa, mitä yleisesti pidetään juutalaisvastaisena teoriana.[2][9]
Väitöskirjatutkija Teodora Helimäki on nähnyt kaksoisviestintää Riikka Purran (ps) kirjoituksessa, jossa Purra kutsui burkaan pukeutuneita naisia "mustiksi säkeiksi". Helimäen mukaan viesti toimi kahdella tasolla. Sen saattoi nähdä rasistisena solvauksena, mutta myös naisten oikeuksien puolustamisena, jolloin ongelmaksi nousee totuuden sumentaminen.[10]
Muita esimerkkejä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Piiloviestien etsimisessä voidaan myös erehtyä.
Pariisin olympialaisten avajaisissa vuonna 2024 kohua herätti kohtaus, jossa laulaja ja HLBTI-oikeusaktivisti Barbara Butch esiintyi siniseksi maalattuna drag-artistien ympäröimänä asetelmassa, joka arvostelun mukaan parodioi Leonardo da Vincin Pyhä ehtoollinen -teosta. Esitystä piti kristinuskoa halventavana Ranskan katolinen piispainkonferenssi[11] ja Suomessa ministeri Ville Tavio (ps).[12] Jyväskylän yliopiston taidehistorian professori Heikki Hanka kummeksui näitä näkemyksiä. "Jos on lava tai pöytä, jonka ympärillä on ihmisiä, niin aina ei välttämättä ole kysymys ehtoollisesta," Hanka totesi.[12] Ylen kirjeenvaihtaja Helena Petäistön mukaan kristinuskon rienaamissyyte meni yksiselitteisesti metsään, sillä todellisuudessa kohtauksen esikuva oli Jan Harmensz van Bijlertin 400 vuotta sitten maalaama teos nimeltä ”Jumalien juhlat”. [13]
Finbulin taidenäyttelyssä Turun Taidehallissa kesällä 2026 oli esillä kuva valtiovarainministeri Riikka Purrasta, jolla oli punainen täplä solisluun kohdalla. Teos herätti keskustelua teoksesta mahdollisena tappouhkauksena. Taidehistorioitsija Juha-Heikki Tihisen mielestä väite oli poliittista teatteria. Uuno Yli-Määräisen teoksessa Nopeat päätökset esiintyvällä punaisella täplällä on paljon merkityksiä kuvataiteessa, mutta taiteilijayhdistyksen ja myös monien taidekriitikkojen mielestä sitä ei ole mahdollista tulkita uhkailuna.[14][15]
Kritiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Steven Pinker on arvostellut väitteitä piiloviesteistä. Hän katsoo, että kuka tahansa voi vapaasti väittää tunnistaneensa viestinnästä mitä tahansa piilomerkityksiä.[16]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 Kuukauden sana heinäkuussa 2023 on kaksoisviestintä 8.8.2023. Kotimaisten kielten keskus.
- 1 2 Marko Junkkari: Purran kaksoisviestintä paljastui heti kohutilaisuudessa Helsingin Sanomat. 6.6.2024.
- ↑ Janne Zareff: Nykyinen poliittinen keskustelu olisi epäuskottavaa Aku Ankassa Journalisti. 19.9.2024. Viitattu 24.10.2024.
- ↑ Perussuomalaisten kaksoisviestintä voi tulla vielä kalliiksi Aamulehti. 8.9.2023.
- ↑ Vilhelm Junnila: Pesukarhujahti – vastine kesän syytöksiin vilhelmjunnila.fi. 12.8.2023.
- 1 2 Juho Pitkänen & Jukia Blomqvist: Vilhelm Junnilan kravatista nousi kohu – ”Oppikirjaesimerkki kaksoisviestinnästä” Ilta-Sanomat. 29.6.2023.
- ↑ Petja Pelli: Ministeri Junnila on twiitannut solmiotaan koristaneesta eläimestä useita kertoja runsaan vuoden aikana Helsingin Sanomat. 29.6.2023.
- ↑ Elaine Godfrey: The Honey Badger Don’t Care—But I Do The Atlantic. 21.0.2022. Viitattu 27.10.2014.
- ↑ Torvinen, Pekka: Analyysi: Väestönvaihto on salaliittoteoria, mutta se ei estä perussuomalaisten johtoa käyttämästä sanaa Helsingin Sanomat. 5.7.2019. Viitattu 22.2.2020.
- ↑ Helmi Sundström & Annika Nuotto: Tutkija: Riikka Purran "musta säkki" -selitykset populistista kaksoisviestintää: "Yritetään miellyttää kumpaakin osapuolta" MTV Uutiset. 18.7.2023.
- ↑ Eliana Jordan: Meet DJ Barbara Butch, the Jewish ‘love activist’ at the centre of the Olympics controversial opener The Jewish Chronicle. 29.7.2024. Viitattu 9.7.2026. (englanniksi)
- 1 2 Taidehistorioitsija: Olympialaisten avajaisissa ei pilkattu kristinuskoa – pitää hatarana kohua, johon ministerikin tarttui MTV uutiset – STT. 29.7.2024.
- ↑ Helena Petäistö: Helena Petäistön kolumni: Olympialaiset näytti, että Ranska on kulttuurin suurmaa ja Macron hätähousu MTV Uutiset. 04.0.2024.
- ↑ Päivi Puukka, Vesa-Matti Ruuska: Riikka Purran puoliso väittää taideteosta tappouhkaukseksi – taideasiantuntija tyrmää poliittisena teatterina YLE. 7.7. 2026.
- ↑ 7.42 Eturivi Ylen aamu. 8.7.2026.
- ↑ Bailey, Ronald: Steven Pinker Beats Cancel Culture Attack Reason. 7.10.2020. Viitattu 4.10.2022. (englanniksi)