Kaikukaa kellot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

"Kaikukaa, kellot, on keskiyön hetki" on tanskalaisen teologin ja kirjailija Nikolai Frederik Severin Grundtvigin kirjoittama jouluvirsi "Kimer, I klokker" vuodelta 1856.

Grundtvig on kirjoittanut virren ystävänsä ja virsikirjan julkaisijan Peter Rördamin toivomuksesta, että Grundvig kirjoittaisi virsiä saksalaiseen ”Lobet den Herren” sävelmään. Grudtvig kirjoitti neljä virttä ja ne julkaisiin kesäkuussa 1856 Dansk Kirketidene -lehdessä. Virsistä vain tämä jouluvirsi on jäänyt elämään ja se on suosittu jouluvirsi Tanskassa ja Norjassa. Tanskan kirkon virsikirjaan se tuli 1869[1]

Jouluyönä soivat kirkonkellot ja kuuluttavat Jeesuksen syntymää. Virsi oni tarkoitettu laulettavaksi jouluaamun jumalanpalveluksessa, kun vielä on pimeää. Virren alun keskiyö ei tarkoita vain joulukuista pimeää, vaan myös muuta pimeyttäː uusi päivä, uusi aika on koittanut. Vuoden kierto on kääntymässä talvipäivän seisauksen jälkeen kohti kevättä ja aurinkoa. Virressä toistuu myös monien vanhojen jouluvirsien kuva Jeesus-lapsesta aurinkona, joka loistaa seimestä. Virttä sävyttää joulun aamun jumalanpalveluksen ilo ja siinä on kirkonkellojen kaiulla oma merkityksensä. Kolmannen säkeistön tekstistä voi lukea, että Grundtvig olisi tarkoittanut tämän virren etenkin lasten virreksi, kun hän kirjoittaa: ”Synger og danser og klapper i eders småhænder” - (Laulakaa, tanssikaa, taputtakaa pieniä käsiänne). Kunkin säkeistön päättävä ”Jumalan kunnia olkoon” liittyy selkeästi enkelten lauluun Betlehemin kedon keskiyössä [1]

Virrestä on Lauri Pohjanpään suomennos Hengellisiä lauluja ja virsiä-kokoelmassa, laulu 21 "Soittakaa, kellot, nyt aamua pimeän mailla!". Ruotsin kirkon virsikirjassa on Niilo Rauhalan 1995 tekemä suomennos "Kaikukaa, kellot, on keskiyön hetki jo mailla!"

Suomalainen säeltäjä Heino Kaski on tehnyt virteen sävelmän.[2][3]

Tanskassa kirkon virsikirjassa virren sävelmänä on tanskalaisen säveltäjän Henrik Rungin sävelmä vuodelta 1857.[4] Yleisimmin sitä lauletaan Saksassa, Stralsundissa 1665 julkaistulla sävelmä joka liittyy virteen ”Kiitos nyt Herran” (Suomen ev. lut. kirkon virsikirja 329, Ruotsin kirkon virsikirja 2).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg. Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken Band 3 Psalmerna 421-651 Liturgiska sånger 652-700., s. 28. Wessmans musikförlag AB Visby, 2019. (ruotsiksi)
  2. Soittakaa kellot kansalliskirjasto.finna.fi. Viitattu 8.1.2022.
  3. Taneli Kuusisto ja Lauri Solanterä (toim): In dulci jubilo Joululauluja - Julsånger, s. 85. Edition Fazer, Helsinki, 1979.
  4. 100 Kimer, I klokker! ja, kimer før dag i det dunkle dendanskesalmebogonline.dk. (tanskaksi)