Kai Kustaa Vähäkallio

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kai Kustaa Vähäkallio (10. maaliskuuta 1940 Orivesi20. heinäkuuta 1979 Hyvinkää) oli Kytäjän kartanon omistaja, joka muistetaan niin sanotun Kytäjän kolmoissurman tekijänä vuonna 1972.

Kai Vähäkallio oli koulutukseltaan ylioppilas ja omisti laajan keräilyaseiden kokoelman. Hän oli arkkitehti Väinö Vähäkallion pojanpoika. Vähäkallion isä Kai Väinö Vähäkallio (1916–1940) kaatui talvisodassa, poikansa syntymäpäivänä. Vähäkallio sai kartanon omistukseensa vuonna 1962, muutama vuosi isoisänsä kuoleman jälkeen. Kai Vähäkallio oli vuodesta 1962 naimisissa Irma Loukolan kanssa ja heillä oli vuosina 1964 ja 1967 syntyneet pojat. Irma ja Kai Vähäkallion avioliitto päättyi eroon vuonna 1975.

Vähäkallio surmasi 12. toukokuuta 1972 kolme kartanon maille luvatta majoittunutta telttailijaa, hyvinkääläiset Veijo Ilmari Häkkisen, Esa Tapani Hyväkän ja Kai Tapani Hyväkän. Surmatyötä kutsutaan nimellä Kytäjän kolmoissurma.[1]

Hyvinkään kihlakunnanoikeus ja Helsingin hovioikeus tuomitsivat Vähäkallion kolmesta täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä taposta 15 vuodeksi kuritushuoneeseen. Surmattujen poikien omaiset olivat vaatineet Vähäkalliolle rangaistusta kolmesta murhasta. Korkein oikeus alensi tuomion 12 vuodeksi vankeutta.[2]

Vähäkallio vapautui vuonna 1978 ja teki itsemurhan vuotta myöhemmin ampumalla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Markkula, Hannes: Kuusi suomalaista murhaa. Gummerus: Helsinki, Jyväskylä, 1997. ISBN 951-20-5081-1.
  • Pesonen, Aake: Kytäjä, kohtalon kartano. Kirjayhtymä, Helsinki, 1983. ISBN 951-26-2497-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Markkula 1997, 48-49,61
  2. Markkula 1997, 70