Kahdesti vihitty

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kahdesti vihitty
Libeled Lady
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja Jack Conway
Käsikirjoittaja Maurine Dallas Watkins
Howard Emmett Rogers
George Oppenheimer
Perustuu Wallace Sullivanin tarinaan
Tuottaja Lawrence Weingarten
Pääosat Jean Harlow
William Powell
Myrna Loy
Spencer Tracy
Walter Connolly
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Metro-Goldwyn-Mayer
Ensi-ilta 9. lokakuuta 1936 (US)
29. maaliskuuta 1937 (FI)
Kesto 98 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Kahdesti vihitty (engl. Libeled Lady) on Jack Conwayn ohjaama yhdysvaltalainen screwball komediaelokuva vuodelta 1936, jota nykyään pidetään mainitun tyylin eräänlaisena klassikkona. Päätähtinä ovat Jean Harlow, William Powell, Myrna Loy, Spencer Tracy ja Walter Connolly. Sivuosissa ovat muiden muassa Charley Grapewin, Cora Witherspoon ja E. E. Clive.

Maurine Dallas Watkins, Howard Emmett Rogers ja George Oppenheimer kirjoittivat käsikirjoituksen Wallace Sullivanin tarinan alta. Kahdesti vihitty on mustavalkoinen ja pituudeltaan 98 minuuttia, eli tunti ja 38 minuuttia. Metro-Goldwyn-Mayer -yhtiö tuotti elokuvan.

Kahdesti vihitty oli ehdokkaana vuonna 1937 parhaan elokuvan Oscar-palkinnon saajaksi, mutta hävisi palkinnon Ziegfeld, naisten kuninkaalle, jossa Powell ja Loy näyttelivät.

Grand Hotelin (1932) ohella, Kahdesti vihitty on yksi niistä harvoista elokuvista, joka oli ehdolla parhaan elokuvan Oscar-palkintoon ilman muita ehdokkuuksia. Kaikki muut "parhaat elokuvat" ovat voittaneet tai ollut ehdolla johonkin toiseen Oscariin, mutta Kahdesti vihitty on vain ja ainoastaan ollut ehdolla parhaan elokuvan Oscariin. Grand Hotel voitti parhaan elokuvan Oscar-palkinnon vuonna 1933.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Tracy esittää juonikasta päätoimittajaa Haggertya, jonka sanomalehti on joutunut herjaussyytteen kohteeksi. Rikas ja kaunis perijätär Connie Allenbury (Loy) vaatii viiden miljoonan dollarin korvausta lehden julkaisemista väitteistä. Haggerty ei ole päässyt asemaansa ilman kieroilua ja siihen hän turvautuu nytkin. Hän palkkaa herjausjuttujen asiantuntijan Bill Chandlerin (Powell) hoitamaan tilanteen ja kehottaa häntä tahraamaan Connien maineen, jotta tämä joutuisi peruuttamaan syytteensä. Jotta Chandler välttyisi epäilyiltä, turvautuu Haggerty vielä toiseenkin juoneen. Hän järjestää pika-avioliiton Chandlerin ja oman tyttöystävänsä Gladyksen (Harlow) kanssa edellyttäen, että he ottavat eron heti oikeusjutun päätyttyä. Mutta tämä vain monimutkaistaa asioita, kun Bill ja Connie rakastuvat oikeasti toisiinsa.

Kahdesti vihitty kuuluu 1930-luvun riemukkaiden screwball-komedioiden perinteeseen. Näitä elokuvia katsoessaan lamakauden rasittama tavallinen kansa pääsi unohtamaan arkihuolensa ja vilkaisemaan rikkaiden seurapiirienä elämää, joka hupsuine perijättärineen kuvattiin yleensä melko kummallisena ja naurettavanakin.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Jean Harlow in Libeled Lady trailer.jpg Jean Harlow  … Gladys Benton  
 William Powell in Libeled Lady trailer.jpg William Powell  … Bill Chandler  
 Myrna Loy in Libeled Lady trailer.jpg Myrna Loy  … Connie Allenbury  
 Spencer Tracy in Libeled Lady trailer.jpg Spencer Tracy  … Warren Haggerty  
 Walter Connolly in Libeled Lady trailer.jpg Walter Connolly  … James B. Allenbury  
 Charley Grapewin  … Hollis Bane  
 Cora Witherspoon  … Rouva Burns-Norvell  
 E. E. Clive  … Evans  
 Bunny Beatty  … Babs Burns-Norvell  
 Otto Yamaoka  … Ching  
 Charles Trowbridge  … Graham  
 Spencer Charters  … Magistrate  
 George Chandleras  … Hotellipoika  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahdesti vihityn kuvaukset alkoivat heinäkuussa 1936, ja ne saatiin päätökseen 1. syyskuuta. Kuvausten paikkana oli noin 5 000 asukkaan Sonoran kaupunki Kaliforniassa. Harlow vaihtoi nimeään Kahdesti vihityn kuvauksien aikana, syntymänimestään Harlean Harlow Carpenter McGrew Bern Rossonista Jean Harlowiksi. Harlowin oli pakko olla poissa kuvauksista kymmenen päivää, kun hän poltti vakavasti itsensä auringossa ja sai siitä myrkytyksen.[2]

Aluksi Rosalind Russellin piti ottaa Connie Allenburyn roolin, mutta sen sai myöhemmin Myrna Loy.[3] Samoin Lionel Barrymoren aluksi piti ottaa Herra James B. Allenburyn roolin, mutta se meni Walter Connollylle.[4]

Kahdesti vihitty sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 9. lokakuuta vuonna 1936, ja sai voittoa 2,7 miljoonaa dollaria lippukassoilla, täten siitä tuli yksi suurimmista vuoden 1936 kassamagneeteista. Suomeen Kahdesti vihitty ilmestyi teattereihin 29. maaliskuuta vuonna 1937. Kahdesti vihitty oli myös yksi Harlowin viimeisimmistä elokuvista, sillä hän kuoli vain kahta elokuvaa myöhemmin munuaisten vajaatoiminnasta kehittyneeseen virtsamyrkytykseen, joka johtui nuorena sairastetusta tulirokosta vain 26-vuotiaana 7. kesäkuuta vuonna 1937. Hänen viimeiseksi elokuvakseen jäi romanttinen komedia Saratoga, jonka on ohjannut myös Jack Conway, ja Harlowin vastanäyttelijänä oli Clark Gable. Siitäkin tuli myös yksi suurimmista kassamagneeteista ilmestymisvuonnaan 1937.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harlow ja Powell näyttelivät viimeksi yhdessä musikaalissa Trocadero vuonna 1935. Harlow ja Loy näyttelivät viimeksi yhdessä komediassa Vaimo ja sihteeri samana vuonna. Harlow ja Tracy näyttelivät viimeksi yhdessä komediassa Goldie vuonna 1931 ja rikoksessa Riffraff samana vuonna. Powell ja Loy näyttelivät viimeksi yhdessä vuonna 1934 kolmessa elokuvassa: rikoksessa Kuolemaantuomittu, rikoskomediassa Pettävä varjo, joka sai viisi muuta jatko-osaa, ja draamassa Vaarallista leikkiä, sekä samana vuonna 1936 elämänkerrallisessa draamassa Ziegfeld, naisten kuningas. Loy ja Tracy näyttelivät viimeksi yhdessä draamassa Seikkailijatar vuonna 1935.

Elokuva on uudelleenfilmatisointu vuonna 1946 nimellä Lemmenkaruselli, jonka on ohjannut Edward Buzzell ja tähtinä Lucille Ball, joka näytteli Jean Harlowin roolin, Van Johnson Powellin roolin, Esther Williams Myrna Loyn roolin ja Keenan Wynn Spencer Tracyn roolin.

Juuri ennen tuotannon alkamista, MGM:n studiopäällikkö Louis B. Mayer antoi Jean Harlowille 5 000 dollarin bonusta, ensisijaisesti yllätyksellisestä voitosta hänen aikaisemmasta elokuvasta, Lentäjän viimeinen urotyö (1936), joka oli tuonut voittoa kolme kertaa sen budjettiin nähden.

Oscar-ehdokkuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Palkinto Kategoria Kenelle
1937 Oscar-palkinto Paras elokuva Metro-Goldwyn-Mayer
Lawrence Weingarten

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]