Kaasuvalo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. Valaistuksesta katso kaasuvalaistus
Kaasuvalo
Gaslight
Gaslight 1944 poster.jpg
Ohjaaja George Cukor
Käsikirjoittaja
Perustuu Patrick Hamiltonin näytelmään Angel Street
Tuottaja Arthur Hornblow Jr.
Säveltäjä Bronisław Kaper
Kuvaaja Joseph Ruttenberg
Leikkaaja Ralph E. Winters
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Metro-Goldwyn-Mayer
Ensi-ilta 1944
Kesto 114 min.
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Kaasuvalo (Gaslight) on vuonna 1944 ensi-iltansa saanut jännityselokuva, joka perustuu Patrick Hamiltonin näytelmään Gas Light, jota Yhdysvalloissa esitettiin nimellä Angel Street. Elokuvan ohjasi George Cukor ja siinä esiintyivät Ingrid Bergman, Charles Boyer ja Joseph Cotten. Angela Lansbury oli elokuvassa ensimmäisessä roolissaan kopeana palvelijattarena. Ingrid Bergman sai roolistaan Paula Alquistina parhaan naispääosan Oscarin.

The New York Timesin kriitikot valitsivat Kaasuvalon vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paulan ja Gregoryn välienselvittely elokuvan lopussa.

Paula Alquistin (Ingrid Bergman) täti, kuuluisa oopperalaulaja Alice Alquist, murhataan raa'asti ja murha jää selviämättä. Paula muuttaa Italiaan ja yrittää unohtaa menneisyyden. Vuosien päästä Paula on rakastunut Gregory-nimiseen (Charles Boyer) pianistiin, jonka kanssa hän menee naimisiin. Gregory ja Paula muuttavat Lontooseen Alice-tädin asuntoon. Asuntoon tulon jälkeen Gregory yrittää uskotella Paulalle kaikin tavoin tämän olevan menettämässä järkensä.

Lopulta avuliaan poliisin (Joseph Cotten) avulla Gregory paljastuu Alice Alquistin murhaajaksi, joka yrittää saattaa vaimonsa mielisairaalaan ja löytää Alicen kuuluisat korut.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 5.7.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]