Siirry sisältöön

Kaarle (Belgia)

Wikipediasta
Kaarle
sijaishallitsija, Flanderin kreivi
Flanderin kreivi Charles noin vuonna 1944.
Belgian sijaishallitsija
Valtakausi 20. syyskuuta 1944 — 20. heinäkuuta 1950
Edeltäjä Leopold III
Seuraaja Leopold III
Syntynyt 10. lokakuuta 1903
Bryssel, Belgia
Kuollut 1. kesäkuuta 1983 (79 vuotta)
Raversijde, Oostende, Belgia
Hautapaikka Église Notre-Dame de Laeken/Onze-Lieve-Vrouwekerk van Laken kirkon kuninkaallinen krypta, Laeken, Bryssel
Puoliso Jacqueline Peyrebrune (vih. 1977)
Lapset Isabelle Wybo
Koko nimi Charles Théodore Henri Antoine Meinrad
Suku Saksi-Coburg-Gotha
Isä Albert I
Äiti Elisabeth
Uskonto roomalaiskatolilainen
Nimikirjoitus

Kaarle, Charles Théodore Henri Antoine Meinrad / Karel Theodoor Hendrik Anton Meinrad (10. lokakuuta 19031. kesäkuuta 1983) oli Flanderin kreivi, Belgian prinssi ja Belgian sijaishallitsija veljensä Leopold III:n valtakauden lopulla.

Suku ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charlesin vanhemmat olivat Brabantin herttua ja tuleva kuningas Albert I ja Baijerin herttuatar Elisabeth. Hän oli heidän toiseksi vanhin poikansa. Syntymän jälkeen hänestä tuli Belgian prinssi ja 31. tammikuuta 1910 kuningas Albert I myönsi nuorelle prinssille erään Euroopan vanhimmista arvonimistä, Flanderin kreivin arvon. Tätä titteliä hän käytti koko elämänsä, myös sukunimenään.

Prinssi Charles oleskeli Iso-Britanniassa ensimmäisen maailmansodan aikana ja suoritti siellä perusopintonsa. Tämän jälkeen hän siirtyi Ison-Britannian laivaston palvelukseen ja sai siellä monipuolisen meriupseerin koulutuksen. Sotilasopinnot päättyivät vuonna 1925.

Toinen maailmansota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan lähestyessä ja jo osittain riehuessa prinssi Charles nimitettiin everstiksi 19. syyskuuta 1939. Liikekannallepanon ja sitä seuranneen 18 päivän taistelun aikana hän toimi ratsuväen esikunnassa. Sodan ja saksalaismiehityksen aikana prinssi Charles eli hyvin kätkeytyneenä Brysselissä. Vapautusta edeltäneinä kuukausina hän eli väärän nimen turvin eräässä eteläisen Belgian pienessä kylässä.

Sijaishallitsija

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan päättyessä vuonna 1944 Belgian kuningas ei ollut maassa, vaan saksalaisten hallussa Saksassa ja Itävallassa. Kun kuitenkin perustuslaissa oli mahdollisuus määrätä sijaishallitsija, niin parlamentti ja senaatti yhteisistunnossaan nimittivät Flanderin kreivi Charlesin veljensä Leopold III:n sijaishallitsijaksi. Sijaishallitsija vannoi virkavalansa perustuslaille 20. syyskuuta 1944. Charles hoiti sijaishallitsijan tehtäviä 20. heinäkuuta 1950 saakka, jonka jälkeen valta palasi hyvin pieneksi hetkeksi Leopold III:lle ennen siirtymistä tämän pojalle Baudouin Ille.

Syyskuussa 1944 sijaiskuninkaaksi nimitetty Flanderin kreivi, prinssi Charles yhdessä 14-vuotiaan veljenpoikansa kruununprinssi Baudoinin kanssa.

Sisäpolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charlesin sijaishallitsijakauden politiikkaa väritti pääsääntöisesti kysymys kuninkaan asemasta ja Belgian monarkiasta ja sen kohtalosta. Tätä nimetään kansallisessa historiassa "kuninkaalliseksi ongelmaksi". Kysymys suhtautumisesta kuninkaan paluuseen ja monarkiaan jakoi kansan lähes kaikissa muissakin asioissa.

Epävakaudesta kertoo myös se, että sijaishallituskauden aikana maassa oli yhdeksän eri hallitusta. Kuitenkin sisäpoliittisesti merkittävä oli 19. helmikuuta 1948 hyväksytty laki, joka antoi äänioikeuden myös naisille. Tällä oli merkittäviä vaikutuksia ns. "kuninkaallisessa ongelmassa".

Sota oli rauhoittanut maan kahden kieliryhmän välistä taistelua, mutta ei suinkaan haudannut sitä. Lisäksi flaaminkieliset suhtautuivat huomattavasti myönteisemmin kuninkaan paluuseen ja monarkiaan kuin ranskankieliset vallonit. Näin eri politiikan aspektit sulautuivat yhdeksi sekasotkuksi, jossa sijaishallitsija Charles yritti parhaansa mukaan pysyä koko maan hallitsijana ja jokaisen belgialaisen edustajana.

Ulkopolitiikan hoito oli paljon sisäpolitiikka helpompaa. Belgia teki heti sodan jälkeen suuria ratkaisuja, jotka vaikuttavat maan politiikassa vielä tänäänkin:

Lisäksi maa otti vastaan Yhdysvaltojen tarjoamaa Marshall-apua ja oli valmistelemassa Euroopan unionin esiastetta Euroopan Hiili- ja Teräsyhteisön perustamista.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun sijaishallitsijan tehtävät vuonna 1950 päättyivät, prinssi Charles vetäytyi yksityisyyteen. Hän asui pääsääntöisesti Ostendessä, kuninkaallisen perheen omistaman Raversijden alueelle rakennetussa huvilassa.

Aikansa hän omisti taiteille. Hänellä oli hyvin läheiset suhteet maansa taiteilijoihin. Lisäksi hän piirsi ja maalasi myös itse. Hän järjesti lukuisia töittensä näyttelyitä. Työnsä hän signeerasi joko "Charle de Flandre" tai flaaminkielisesti "Karel van Vlaanderen".