Kaanikunta
Kaanikunta oli poliittinen kokonaisuus, jonka johdossa oli mongolien tai turkkilaisten heimojen heimojohtaja eli kaani.[1]
Kun Tšingis-kaani kuoli vuonna 1227 hänen valtakuntansa jakautui neljään osaan, joissa kunkin johdossa oli yksi hänen jälkeläisistään kaanin asemassa. 1200-luvun puolivälissä niitä olivat läntisten kiptšakkien kaanikunta eli Kultainen orda, Persian kaanikunta, jonka hallitsijaa kutsuttiin Il-kaaniksi, Turkistanin kaanikunta eli Tšagatain kaanikunta sekä Suurkaanin kaanikunta Itä-Aasiassa. Kaikki olivat periaatteessa suurkaanin alaisia.[1] Jo 1200-luvulla kukistunut Karakhanidien kaanikunta vakiinnutti islamilaisen hanafi-koulukunnan Transoxianaan.[2]
1500-luvun loppuun mennessä kaikki neljä kaanikuntaa olivat kadonneet, mutta useita pienempiä kaanikuntia ilmaantui niiden tilalle. Niitä olivat muun muassa Kazanin, Astrahanin, Krimin, Hivan, Buharan, Taškentin, Samarkandin ja Kokandin kaanikunnat. Yksi kerrallaan ne joutuivat Venäjän valloittamiksi. Viimeisenä kaatui Kokand vuonna 1865 ja sen tilalle tuli Turkestanin kenraalikuvernöörikunta.[1][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Collins, Kathleen: Clan Politics and Regime Transition in Central Asia. Cambridge University Press, 2006. ISBN 978-0-521-83950-1. Teoksen verkkoversio.
- Lapidus, Ira M.: A History of Islamic Societies. 3rd. Edition. Cambridge University Press, 2022. ISBN 978-0-521-73297-0.