K-19

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
K-19
K-19.jpg
Naval Ensign of the Soviet Union (1950–1991).svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Sevmaš, Severodvinsk
Kölinlasku 17. lokakuuta 1958
Laskettu vesille 8. huhtikuuta 1959
Palveluskäyttöön 30. huhtikuuta 1961
Poistui palveluskäytöstä 1991
Tekniset tiedot
Uppouma 5 000 t (pinnalla)
6 000 t (sukellus)
Pituus 115,0 m
Leveys 9,0 m
Syväys 7,0 m
Koneteho 2 &times höyryturbiinia á 17 500 hv
Nopeus 20 solmua (pinnalla)
25 solmua (sukellus)
Toimintamatka 50 vuorokautta
Miehistöä 80
Aseistus
Aseistus 6 x 533 mm torpedoputkea keulassa
4 x 406 mm torpedoputkea peräosassa
D-2-laukaisujärjestelmä kolmella SS-N-4-ohjuksella

K-19 oli Neuvostoliiton laivaston Projekti 658 -luokan (ven. Проект 658, Nato-raportointinimi Hotel) ydinsukellusvene.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Projekti 658

Alus tilattiin Sevmašilta Severodvinskistä, missä köli laskettiin 17. lokakuuta 1958. Alus laskettiin vesille 8. huhtikuuta 1959. Järjestetty seremonia ei sujunut odotusten mukaisesti, sillä samppanjapullo ei rikkoutunut osuessaan aluksen kylkeen. Miehistö piti tapahtumaa huonona enteenä. Alus valmistui 12. lokakuuta 1960 ja luovutettiin 30. huhtikuuta 1961 laivastolle.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus oli 4. elokuuta 1961 harjoituksissa Pohjois-Atlantilla lähellä Grönlannin eteläkärkeä komentajanaan kapteeni Nikolai Zatejev, kun sen ydinreaktorien jäähdytysjärjestelmään tuli vakava vuoto. Vuodon seurauksena tyyrpuurin puoleinen reaktori sammui, mikä aiheutti jäähdytyspumppujen pysähtymisen. Myös radiojärjestelmään tuli häiriö, jolloin K-19 menetti mahdollisuutensa kommunikoida Neuvostoliiton tukikohdan kanssa. Reaktorin lämpötila nousi hallitsemattomasti 800 asteeseen, sillä veneeseen ei Zatejevin vaatimuksista huolimatta ollut asennettu reaktorien varajäähdytysjärjestelmää.

Vaikka ydinreaktorionnettomuus ei voi aiheuttaa ydinräjähdystä, kapteeni uskoi, että onnettomuudesta aiheutuva säteilyvuoto tai mahdollinen räjähdys voitaisiin Yhdysvalloissa tulkita ydiniskuksi. Väärinkäsitys voisi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa ydinaseilla käytävän sodan. Zatejev laittoi kahdeksan miehistön jäsentä rakentamaan improvisoitua jäähdytysjärjestelmää. Työ altisti heidät voimakkaalle radioaktiiviselle säteilylle, sillä ryhmän käyttämät kemikaalisuojapuvut eivät torjuneet säteilyä. Radioaktiivisuudelta suojaavia varusteita aluksella ei ollut.

Väliaikainen jäähdytysjärjestelmä saatiin toimintakuntoon, mutta korjaustöiden aikana radioaktiivinen höyry levisi ilmastointijärjestelmään. Osa aluksesta saastui ja koko miehistö sai huomattavan säteilyannoksen. Reaktorin jäähdytysjärjestelmää korjanneet sotilaat kuolivat säteilyn aiheuttamiin vammoihin viikon sisällä. Vaikka radiojärjestelmä oli vaurioitunut, alus sai lähetettyä heikkotehoisen hätäkutsun, jonka dieselkäyttöisen sukellusveneen S-270 miehistö kuuli. Myös lähistöllä olleilla Yhdysvaltain laivaston aluksilla kuultiin viestit, jolloin ne tarjoutuivat auttamaan. Kylmä sota sai Zatejevin kuitenkin pelkäämään, että Neuvostoliiton sotasalaisuudet voisivat tällöin levitä Yhdysvaltain asevoimien tietoon. Kapteeni päättikin kohdata S-270:n, joka voisi hinata aluksen takaisin tukikohtaan.

Aluksen saavuttua telakalle sen vaurioituneet reaktorit vaihdettiin uusiin. Kaksi vuotta kestäneiden korjaustyön aikana havaittiin, että onnettomuuden syynä oli ollut reaktorien alkuperäistä jäähdytysjärjestelmää hitsattaessa tapahtunut virhe. Korjauksien päätyttyä K-19 palautettiin palvelukseen. Onnettomuuden seurauksena alus oli saanut lempinimekseen ”Hiroshima”. K-19 ja Yhdysvaltain laivaston ydinsukellusvene USS Gato törmäsivät 15. marraskuuta 1969 kello 7.13 Barentsinmerellä 60 metrin syvyydessä, jolloin K-19:n keulan kaikuluotainjärjestelmä tuhoutui ja keulan torpedoputkien suojukset vaurioituivat. K-19 pääsi kuitenkin pintaan, korjattiin ja palautettiin palvelukseen. Gato ei kärsinyt vakavia vaurioita.

Aluksella syttyi 24. helmikuuta 1972 tulipalo 1 300 kilometrin päässä Newfoundlandista 120 metrin syvyydessä. Tulipalossa sai surmansa 28 merimiestä. Se aiheutui hydraulinesteiden vuodosta kuuman suodattimen päälle. Alus onnistui nousemaan pintaan paikalla olleiden alusten evakuoidessa miehistönjäsenet lukuun ottamatta 12 perätorpedohuoneeseen loukkuunjäänyttä. Myrsky viivästytti aluksen hinausta eikä perän torpedohuoneeseen päästy konehuoneen olosuhteiden takia. Myrskyn laantuessa K-19 hinattiin Severomorskiin, jonne saavuttiin 4. huhtikuuta. Loukussa olleet pelastettiin heidän vietettyään 24 päivää valottomassa ja lämmittämättömässä torpedohuoneessa. Pelastusoperaatio kesti yli 40 päivää ja siihen osallistui yli 30 alusta. K-19:n vauriot korjattiin jälleen kerran ja palautettiin palvelukseen.

Alus poistettiin 1991 palveluksesta, jolloin se jäi odottamaan romutusta. Romutuksesta vastannut Nerpan telakka ilmoitti 2003, että vene romutetaan pian. Elokuussa 2006 venäläissyntyinen, nykyään Liettuan kansalainen, suurliikemies Vladimir Romanov osti aluksen, josta on tarkoitus kunnostaa museo.[1]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšov esitti 1. helmikuuta 2006 [2] Norjan Nobel-komitealle, että K-19:n miehistölle tulisi antaa Nobel-palkinto sen 4. elokuuta 1961 tekemästä työstä, joka saattoi estää ydinsodan. Kapteeni Nikolai Zatejev palkittiin pokaalilla.

Vuonna 2002 julkaistiin sukellusveneestä kertova elokuva K-19 – The Widowmaker. Rooleissa olivat muun muassa Harrison Ford ja Liam Neeson. Elokuva ei ollut taloudellinen menestys: sata miljoonaa dollaria maksanut elokuva tuotti lopulta vain noin 66 miljoonaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ydinsukellusvene K-19: Kuoleman sukellusvene | Historianet.fi

http://historianet.fi/sota/kylma-sota/ydinsukellusvene-k-19-kuoleman-sukellusvene

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]