Käenkosken voimalaitos

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Käenkosken voimalaitos on vesivoimala Parkanossa. Se on valmistunut 1957, ja putouskorkeus on 13,5 metriä. Voimalaitoksen nimellisteho on kaksi megawattia.[1] Voimala sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä[2]. Voimalaitoksen omistajayhtiö on Killin Voima Oy, jonka omistaja on Koillis-Satakunnan Sähkö Oy[3]. Voimala sijaitsee Kairojärven ja Riuttasjärven välissä,[4] Riuttasjärven luusuassa.

Patoallas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimalaitoksen yläaltaan patoa rakennettaessa hyödynnettiin Käenkoskella Pori–Haapamäki-radan penkereitä ja itäisen mäen rinteitä. Padon alapuolelle perattiin kaksi suoraa purkautumisuomaa. Voimalan vesivarastona toimivat yläpuoliset järvet: Riuttasjärven vedenpintaa nostettiin 4,5 metriä, Savasjärven 3,5 metriä ja Kaitaveden 1,0 metriä. Patoaltaan pinta nostettiin Linnanjärven tasolle. Patoaltaan vesien alle jäivät Riuttasjärvellä esimerkiksi Rajalahden maatila ja Jyrkkäkoski, joka ennen erotti Riuttasjärven Savajärvestä. Savajärvestä jäi veden alle Pitkäkosken läheinen suomaa ja itse Pitkäkoski, joka erotti järven Kaitavedestä. Kaitavedellä veden alle jäivät kaikki pienet saaret. Rännärinkoski suoristettiin ja perattiin syvemmäksi[5][6] Kun Tampere–Seinäjoki-rata rakennettiin 1960-luvun lopulla Linnanjärven yli, ratapenger katkaisi Linnanjärven ja joenniska siirtyi rautatiesillan alle.[7].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Facta 2001, WSOY 1981, osa 9, palsta 463
  2. Suomen voimalaitokset, Vesirakentaja.fi
  3. Koillis-Satakunnan Sähkön tasekirja 31.12.2013, viitattu 13.1.2015
  4. Blogi Pärinäpojan jorinoita (Sisältää kuvan, kuvatekstin alla)
  5. Peruskartta 1:20 000. 2211 11 Poikkeusharju. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1959. Kartan verkkoversio Maanmitauslaitoksen vanhat painetut kartat -palvelussa (jpg) (viitattu 28.12.2015)
  6. Karttapaikka: Riuttasjärvi, Parkano (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  7. Peruskartta 1:20 000. 2211 11 Poikkeusharju. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1984. Kartan verkkoversio Maanmitauslaitoksen vanhat painetut kartat -palvelussa (jpg) (viitattu 28.12.2015)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.