Jäsenkorjaus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty kokonaan uudelleen kirjoitettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Jäsenkorjaus on perinteinen suomalainen suomalaisen kansanparannuksen muoto, jossa ihmistä pyritään hoitamaan fyysisenä kokonaisuutena.

Jäsenkorjaus on kansan parissa syntynyt ja kehittynyt käsin suoritettava (manuaalinen) hoitomuoto, jolla pyritään korjaamaan erilaisia tukirangan ja nivelten ongelmia ja kiputiloja. Jäsenkorjauksella hoidetaan nivelten kiputiloja, kuten polven, olkapään, kyynärpään, ranteen ja nilkan kipuja sekä selän ongelmia. Pohjanmaalla on perinteisesti puhuttu ”jäsenvaivoista” tai ”jäsenvioista”[1] s. 179.

Ennen julkisen terveydenhuoltojärjestelmän vakiintumista Suomessa sisältyi kansan omassa keskuudessaan harjoittamaan jäsenkorjaukseen myös luiden katkeamisten, murtumien ja sijoiltaanmenojen hoidot.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäsenkorjauksen historia Suomessa on osa laajempaa globaalia väestön parissa harjoitettuja manuaalisia parannusmenetelmiä. Samantyyppisiä käsin tehtyjä selkään, raajoihin ja niveliin kohdistuvia hoitotekniikoita on jäljitettävissä historiallisesti eri aikoina ja eri puolilla maailmaa[3][4][5].

Tämä manuaalisen hoidon historia ulottuu esihistorialliseen aikaan, joten sen syntyä Suomessa ei pystytä aukottomasti jäljittämään[6] (15. runo). Oletettavasti manuaaliset hoitotekniikat ovat kehittyneet luonnollisen tarpeen mukaan ratkaisuna sodissa, loukkaantumisissa ja fyysisen työn ja rasituksen seurauksina tulleisiin tuki- ja liikuntaelimistön ongelmiin kuten sijoiltaanmenoihin ja kiputiloihin. Hoitotekniikat ovat usein säilyneet erityisten parantajasukujen sisällä ja periytyneet seuraavalle sukupolvelle mestari-oppipoika -menetelmänä. Jäsenkorjaajiksi on päädytty myös täysin itseoppien[2] (s. 72). Jäsenkorjauksen harjoittaminen vaatii hyvää fyysistä voimaa ja kestävyyttä, joten sen harjoittajan taustana on usein ollut metsurin, maanviljelijän, sepän, kivimiehen, rakentajan tms. ammatti. Jäsenkorjausta on usein harjoitettu oman päivätyön ohessa ja Suomessa lähes joka pitäjässä on ollut muutama jäsenkorjaaja.[1][2].

Kansanperinteen tutkijat ja kansa itse ovat kutsuneet jäsenkorjaajia useita eri nimillä kuten luunlaittaja, jäsenkorjari, jäsentohtori ja tilottaja. Jäsenkorjausta on kutsuttu myös niksautukseksi, mihin todennäköisesti on vaikuttanut englantilaisten jäsenkorjaajien l. ”bonesettereiden” manuaalisten menetelmien pohjalle USA:ssa vuonna 1894 kehitetty kiropraktiikka[1] (viittaus Pohakkaan 1-2/89). Kiropraktiikka rantautui Suomeen 1970-luvulla, mikä on sekoittanut etenkin perinteentutkijoiden hallinnoimaa käsitteistöä jäsenkorjauksesta[2].

Tutkimus ennen 1980-lukua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäsenkorjauksen harjoituksesta ja harjoittajista on niukasti kirjallisia lähteitä eikä hoitomenetelmästä ole tehty lääketieteellisiä tutkimuksia ennen 1980-lukua[1][7]. Aiemmat kirjalliset maininnat, tutkimukset ja väitöskirjat ovat olleet folkloristiikkaa ja kansanperinteen tutkijan tulkintaa rahvaan ajattelumalleista ja käytännöistä. Kansatiede eli etnologia on aikaan ja yhteiskunnalliseen yhteyteensä sidottua ja siten tutkijan oman maailmankuvan ja ennakkoluulojen värittämää. Tämä akateeminen katse ”rahvaaseen” on eri lähteiden mukaan toiminut myös pelotteena, millä on pyritty siirtämään väestön omassa piirissä harjoittamat parannusmetodit lääketieteen ja lääkärien hallinnoimaksi[8] (s. 77). Jäsenkorjaajat ovat olleet myös noitaoikeudenkäyntien kohteena, kun 1400-1700-lukujen Euroopassa keskusvalta (kirkko ja kruunu) hallintomallina tiivisti otettaan. Myöhemmät tutkimukset näistä keskiajan noitaoikeudenkäynneista eivät ole kyseenalaistaneet keskushallinnon antamaa leimaa ja valtapoliittisesti määriteltyä yksipuolista näkökulmaa kansanparannukseen ja kansan parissa toimivia parantajia kohtaan[9]. Kansan harjoittaman jäsenkorjauksen anatominen, fyysinen ja manuaalinen sisältö ja hoidon tavoitteet ovat historiassa jääneet ymmärtämättä ja tallentamatta.

Jäsenkorjauksen tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimusta jäsenkorjauksesta on tehnyt mm. Antti Hernesniemi väitöskirjassaan Oulun yliopistossa [1]. Hernesniemen tutkimuskenttänä oli Keski-Pohjanmaa, jossa jäsenkorjauksella on pitkät perinteet[10]

LT Antti Hernesniemen aloitti 1980-luvulla kansanlääkinnän tutkimuksen ja myöhemmin yhteistyön pohjalaisten jäsenkorjaajien kanssa. mm. Kaustisen Kansanparannuskeskuksessa. Tämän yhteistyön pohjalta syntyi visuaalisia tallenteita ja kirjallisia kuvauksia eri jäsenkorjaajien suorittamista hoitotapahtumista, joita Hernesniemi on kuvannut väitöskirjassaan.

Yhteistyön synnyttämien myönteisten kokemuksien innoittamana halusi hän keväällä 1986 organisoida kaustislaisten kansanparantajien ja asianharrastajien kanssa aktivoitunutta mielenkiintoa kansanlääkintään. Tavoitteena oli perustaa pysyvä kansanlääkinnän tutkimus- ja hoitokeskus, mitä silmällä pitäen samana vuonna perustettiin Kansanlääkintäseura ry.[1] (s.179-180).

Antti Hernesniemi, Pentti Penttilä ja Olavi Mäkelä olivat alusta saakka mukana Kansanlääkintäseuran toiminnassa ja työskentelivat lyhyen aikaa myös Kansanlääkintäseura ry:n ja Kaustisen kunnan hallinnoiman Terveyskyläsäätiön yhteistyönä syntyneessä Kansanlääkintäkeskuksessa. Hernesniemi koki kolmivuotisen yhteistyösopimuksen Kansanlääkintäseura ry:n kannalta sinisilmäiseksi ja linjaerimielisyydet johtivatkin yhteistyön päättymiseen syksyllä 1990. Vuonna 1994 myös Pentti Penttilä ja Olavi Mäkelä sanoutuivat irti keskuksen toiminnasta.

Ensimmäinen jäsenkorjauksen vaikuttavuutta käsitellyt pilot-tutkimus tehtiin Kuopion yliopistolla 1997.[11] Pilot-tutkimuksen tarkoitus oli selvittää jäsenkorjauksen vaikuttavuutta alaselkäkipuun. Tutkimus käsitti 34 kroonista alaselkäkipupotilasta ja tutkimuksessa hoitajina toimivat Pentti Penttilä ja Olavi Mäkelä.

Jäsenkorjausta ja esimerkiksi sen vaikuttavuutta alaselkäkipuun sekä hoidon taloudellisuutta on väitöskirjatyössään ja tutkinut myös Kaustisella työterveyslääkärinä aiemmin toiminut Heikki Hemmilä [12][13][14][15].

Jäsenkorjauksen vaikuttavuutta on lisäksi tutkittu alaselkäkipujen yhteydessä[16] [17]sekä laajemmin osana täydentäviä- ja vaihtoehtoisia hoitomuotoja (CAM) [18](Ks. myös integratiivinen lääketiede). Tutkimusta suomalaisista Complimentary And alternative Medicinestä (CAM) on pohdittu eri näkökulmista Tampereen yliopistossa 13.11.2015 järjestetyssä seminaarissa "Täydentävät ja vaihtoehtoiset hoitomuodot: Tieteellinen tutkimus ja sen haasteet Suomessa".

Globaalilla tasolla etnografista tutkimusta jäsenkorjauksen kaltaisista käsillä suoritettavista perinteisistä hoitomuodoista on tehty mm. Maya hueserojen parissa.Teoksessa ehdotetaan jaottelua energioilla tehtävien hoitojen ja kosketukseen perustuvien hoitomuotojen välille nk. vaihtoehtoishoitojen laajan kentän hahmottamisen teoreettiseksi apuvälineeksi.[5]  

Jäsenkorjauksen oppiminen ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäsenkorjausta on monenlaista ja sen on perinteisesti taloissa ja suvuissa kulkenutta tietotaitoa. Perinne on siirtynyt eteenpäin mestari-kisälli-periaatteella. Suurin perinteen nykyinen ilmenemisalue on Keski-Pohjanmaalla sijaitseva Kaustisen kunta, joka on tunnettu paitsi Kaustisen kansanmusiikkijuhlistaan, myös kansanparannustaidoistaan.

Ennen parantajasuvut ja parantajamestarit pitivät taidot tiukasti omanaan. Tiedot opetettiin vain omille lapsille tai lähisukulaisille, joilla mestari katsoi olevan riittävästi taipumuksia osaamisen jatkamiseen.

Jäsenkorjauksen koulutus perinteellisestä itseoppineisuudesta ja/tai sukujen sisällä tapahtuneesta mestari-kisälli-periaatteesta poiketen alkoi, kun ullavalainen Olavi Mäkelä ja kaustislainen Pentti Penttilä alkoivat Kaustisella 1990-luvun alkupuolella Kansanlääkintäseura ry:n puitteissa opettaa sitä ulkopuolisille. Ensin tämä opetus oli tarkoitettu vain hierojille mutta myöhemmin suurimman osan Kansanlääkintäseuran perustajajäsenistä siirtyessä toiminnasta sivuun laajeni koulutus kaikille halukkaille jäsenkorjauksesta kiinnostuneille.

Lähipiiristään ja omasta harjoittelusta oppimaansa jäsenkorjaustaitoa kehittämällä Olavi Mäkelä ja Pentti Penttilä ovat luoneet perustan ainakin kahdelle eri jäsenkorjauskoulutussuuntauksille. Samoilta seuduilta, samoilta oppi-isiltä ja ainakin osittain samoista Leila Kattilakosken kokoamista opetusmateriaaleista koostuu perinteisen jäsenkorjauksen- ja kalevalaisen jäsenkorjauksen oppihaara.[19]

Jäsenkorjaus on sen myötä sukujen perinnetiedoista ja parantajan yksilöllisistä ominaisuuksista ja taidoista kehittyneestä traditiosta hajaantunut Suomessa eri nimikkeiden alla kulkeviksi oppisuunniksi. Nykyisin jäsenkorjaustaitoja opetetaan esimerkiksi Kaustisen evankelisella opistolla, sekä Kansanlääkintäseura Ry:n ja Perinteinen jäsenkorjaus Ry:n järjestämillä kurssimuotoisilla koulutuksilla. Koulutuksia järjestetään laajasti eri puolilla Suomea viikonloppukoulutuksina. Kaustisen evankelisen opiston kouluttamia jäsenkorjaajia kutsutaan kaustislaisiksi jäsenkorjaajiksi, kansanlääkintäseuran kouluttamia kalevalaisiksi jäsenkorjaajiksi ja perinteisen jäsenkorjaus yhdistyksen kouluttamat kulkevat nimellä perinteinen jäsenkorjaaja.

Tunnettuja jäsenkorjaajia Suomessa ennen 1990-lukua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juho Ylioja (1882–1943) oli ison talon isäntä Ikaalisten Iso-Röyhän kylästä. Yliojan isännät olivat 1800-luvulta aina 1940-luvulle saakka olleet kansanparantajia ja myös Juho Ylioja oli aikansa kuuluisa jäsenkorjaaja ja kansanparantaja.

”Enemmän kuin paikallisiin rientoihin kohdistuvilla harrastuksillaan Juho Ylioja, tai vain Oja, on tullut kuuluisaksi kansanparantajana. Jo hänen isänsä oli paljon käytetty jäsenvikojen parantaja. Hänen jälkeensä Juho poika peri ammatin. Kaukaa maaseudulta ja kaupungeistakin kävi jatkuvasti kansaa hänen luonaan apua hakemassa alkuaikoina jäsenvikoihin, myöhemmin monenlaisiin muihinkin sairauksiin. Ja usealle hän aikanaan antoikin avun.” (lähde: Juho Yliojan kuolinilmoitus 1943). Kurulaisen jäsenkorjaaja Eino Lahtisen (s. 1913) mukaan ”Se oli kuuluisa ihminen siihen aikaan Suomessa. Se kokosi ihmisen luuston, kun se vain nahan sisässä oli. Vaikka olisi ollut tohjona luut, niin se kokosi ne yhteen. Pakettiautollisen se varmasti pelasti ihmisille jäseniä, jotka lääkärit olisivat amputoineet. Kyllä se olikin lääkäreitten vihaama mies” [2] s. 66.

Pohjanmaan jäsenkorjaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäsenkorjaus on säilynyt nimenomaan Pohjanmaalla ja osin tutkimustoiminnan ansiosta on keskipohjalainen jäsenkorjaus ja keskipohjalaiset jäsenkorjaajat yhä vielä tunnetuimpia Suomessa. Kaustisella vaikutti 1980-luvun alkupuolella Pauanne-ryhmä (Kimmo Anttila, Pentti Penttilä, Olavi Virkkala ja Eerik Känsälä). Ina Känsälä oli alueen merkittävä jäsenkorjauksen taitaja, jolta alueen jäsenkorjaajat hakivat hoitoa ja oppia. Taitonsa Ina Känsälä oli perinyt isältään.

Muita kirjallisissa lähteissä esiintyviä suomalaisia jäsenkorjaajia ennen 1990-lukua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Niilo Härmä ”Sippolan kuuluisampi selänparantaja”[20]
  • Toivo Antila ”kurikkalainen kansanedustaja ja hevosmies”[20]
  • Oskari Polvikoski, Kannus
  • Eno Polvikoski, Kannus
  • Arvi Louko, Ylistaro

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f Hernesniemi, Antti.: Presentation of bonesetter-patient collaboration through positiographical cinemanalysis. Oulun Yliopisto, 1999. 488849617. ISBN 9514253280, 9789514253287. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.11.2019).
  2. ↑ a b c d e Jane Tuovinen: Tietäjistä kuppareihin, s. 66. WSOY, 1984.
  3. ↑ Wharton Hood: ” ON BONE-SETTING” (so called) and itse relation to the treatment of joints crippled by injury, rheumatism, inflammation, &c. &c.. MacMillan and Co., 1871.
  4. ↑ Hippokrates: On the Articulations. , n. 400 ekr..
  5. ↑ a b Oths, Kathryn S., 1959- Hinojosa, Servando Z., 1968-: Healing by hand : manual medicine and bonesetting in global perspective. AltaMira Press, 2004. 681740781. ISBN 9780759115286, 0759115281. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.11.2019).
  6. ↑ Elias Lönnrot: Kalevala. , 1849.
  7. ↑ LL Valto Räsänen ym.: Selvitys jäsenkorjauksen vaikuttavuudesta alaselkäkipuun. Pilot-tutkimus, 1997. Kuopion Yliopisto.
  8. ↑ Elias Lönnrot: Suomalaisen talonpojan kotilääkäri. (Helsinki : präntätty G. O. Waseniuksen tykönä), 1839.
  9. ↑ Jari Eilola: Rajapinnoilla. ISBN 951-746-550-5, 2003.
  10. ↑ Hernesniemi, Antti.: Jäsenet paikalleen, paha veri pois : kansanlääkintä terveydenhoidon kentässä. Yliopistopaino, 1995. 58188203. ISBN 9515702240, 9789515702241. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.11.2019).
  11. ↑ Kuopion yliopisto, LL Valto Räsänen ym., 1997.
  12. ↑ Hemmilä HM, Keinänen-Kiukaanniemi SM, Levoska S, Puska P.: Does folk medicine work? A randomized clinical trial on patients with prolonged back pain Arch Phys Med Rehabil. 1997 Jun;78(6):571-7.. 1997.
  13. ↑ Hemmilä HM.: Quality of life and cost of care of back pain patients in Finnish general practice. Spine (Phila Pa 1976). 2002 Mar 15;27(6):647-53.. 2002.
  14. ↑ Hemmilä HM, Keinänen-Kiukaanniemi SM, Levoska S, Puska P.: Long-term effectiveness of bone-setting, light exercise therapy, and physiotherapy for prolonged back pain: a randomized controlled trial. Arch Phys Med Rehabil. 1997 Jun;78(6):571-7.. 2002.
  15. ↑ Hemmilä HM.: Bone setting for prolonged neck pain: a randomized clinical trial. J Manipulative Physiol Ther. 2005 Sep;28(7):508-15.. 2005.
  16. ↑ N. Zaproudina, T. Hietikko, O.O.P. Hänninen, O. Airaksinen: Effectiveness of traditional bone setting in treating chronic low back pain: A randomised pilot trial. Complementary Therapies in Medicine, 2009-01, nro 1, s. 23–28. doi:10.1016/j.ctim.2008.08.005. ISSN 0965-2299. Artikkelin verkkoversio.
  17. ↑ V. Räsänen, V. Leinonen, N. Zaproudina: Indigenous healers’ explanations of low back pain and its relief. Pathophysiology, 2005-12, nro 4, s. 313–316. doi:10.1016/j.pathophys.2005.09.009. ISSN 0928-4680. Artikkelin verkkoversio.
  18. ↑ Pia Vuolanto, Minna Sorsa, Pauliina Aarva, Kaija Helin: Katsaus suomalaiseen CAM-tutkimukseen. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 31.8.2018, nro 3. doi:10.23990/sa.74424. ISSN 0355-5097. Artikkelin verkkoversio.
  19. ↑ Hänninen, Osmo.: Mestariparantajat. Otava, 2007. 231160907. ISBN 9789511220923, 9511220926. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.11.2019).
  20. ↑ a b Toivo Rautavaara: Miten luonto parantaa. WSOY, 1980.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jäsenkorjaus&oldid=21607687”