Justus Ripatti
Justus Ripatti (2. huhtikuuta 1892 Hirvensalmi – 23. heinäkuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen järjestyksessä toinen Suomen valtakunnansovittelija vuosina 1963–1965.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Justus Ripatin vanhemmat olivat hirvensalmelainen maanviljelijä Justus Ripatti ja Eliina Alamäkelä. Sisällissodan aikana Ripatti toimi komppanianpäällikkönä valkoisten puolella. Ripatti suoritti ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1920 ja sai samana vuonna varatuomarin arvonimen. Hän toimi asianajajana Viipurissa vuosina 1922−1940, Suomen Työnantajain Keskusliiton toimistopäällikkönä vuosina 1940−1941 ja hallintoneuvoksena kauppa- ja teollisuusministeriössä vuosina 1942−1945. Hän oli valtakunnansovittelijana vuosina 1963–1965 ja Suomen Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton toimitusjohtajana 1945–1959. Hän sai laamannin arvonimen vuonna 1959. Hänen puolisonsa oli hammaslääkäri Hellin Sofia Reinikainen.
Ripatin poika oli suurlähettiläs Pertti Ripatti.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suuri kansalaishakemisto II, s. 821
- Mikkelin lyseon historia (Arkistoitu – Internet Archive)
- Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1965, s. 70
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ WSOY Iso Tietosanakirja 8. osa, s. 124, WSOY 1995
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Johanna Forsström: Ripatti, Justus (1892–1980) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 2.9.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| Edeltäjä: Niilo Lehtinen |
Suomen valtakunnansovittelija 1963–1965 |
Seuraaja: Keijo Liinamaa |
|
