Jussi Björk
Johan Verner Mathias (Jussi) Björk (19. maaliskuuta 1884 Kokkola – 3. toukokuuta 1967 Kokkola) oli suomalainen monilajiurheilija, voimistelunopettaja, hieroja ja valmentaja. Hän kilpaili hiihdossa, luistelussa, mäenlaskussa, ampumahiihdossa, jääkiekossa, painissa, nyrkkeilyssä, kelkkailussa, pyöräilyssä sekä kaikissa kesäurheilulajeissa.[1][2]
Björk harrasti nuorena hiihtoa ja pikaluistelua. Hän kävi Kokkolan yhteiskoulua ja toi koululleen kaksi kertaa Suomen Urheilulehden kiertopalkinnon hiihdossa. Vuonna 1909 Björk osallistui Pohjoismaisiin kisoihin Tukholmassa yhtenä joukkueen johtajana. Hän kilpaili kisoissa myös 30 kilometrin hiihdossa mutta huonolla menestyksellä. Hän muutti sitten Kokkolasta Helsinkiin ja valmistui 1911 voimistelunopettajaksi. Syksyllä 1913 Björk lähti Pariisiin opiskelemaan fysiologiaa ja Pariisissa hän pääsi ystävänsä taitoluistelija Walter Jakobssonin avulla Club des Patineurs de Paris -luisteluseuran jäseneksi. Seuran puheenjohtajana toiminut Louis Magnus oli myös vuonna 1908 perustetun Kansainvälisen jääkiekkoliiton (IIHF) puheenjohtaja.[1][2]
Björk edusti seuraa useassa lajissa. Hän voitti pikaluistelussa kolmella matkalla Ranskan mestaruuden ja teki samalla Ranskan ennätykset. Talvella 1914 Chamonixissa järjestetyissä kansainvälisissä kilpailuissa Björk osallistui aluksi menstyksellä pikaluisteluun ja sen jälkeen 15 kilometrin murtomaahiihtoon. Taitoluistelussa Björk kilpaili pariluistelussa parinaan Ranskan mestari Simone Poujade. Hän oli mukana myös Club des Patineurs de Paris -seuran jääkiekkojoukkueessa, joka sijoittui toiseksi helmikuussa 1914 Luchon-Superbagneresissa järjestetyssä kansainvälisessä turnauksessa. Joulukuussa 1913 Björk osallistui jopa Pariisin keskustassa runsaan lumentulon vuoksi pidettyyn hiihtokilpailuun. Lähtö tapahtui Riemukaaren luota ja rata kiersi katua pitkin Place de la Concordelle ja takaisin.[1] [2]
Björk toimi Pariisissa myös hierojana, hänen asiakkaitaan olivat muun muassa kenraali Ferdinand Foch, siirtomaaministeri Albert Lebrun ja tanskalainen ratapyöräilyn maailmanmestari Thorvald Ellegaard. Hän opetti Fochin puolisolle pari- ja gymkhana-luistelua ja yhdessä madame Fochin kanssa Björk voitti kerran kelkkailun parikilpailun.[1][2]
Björk muutti Ranskasta Yhdysvaltoihin ensimmäisen maailmansodan aattona kesällä 1914. Yhdysvalloissa hän opetteli englannin kieltä sekä toimi telinevoimistelun opettajana, Columbian yliopistossa urheiluvalmentajana ja hierojana asiakkaanaan muun muassa entinen presidentti Theodore Roosevelt. Björkin johdolla suomalaisseura Finnish American Athlete Club voitti kaksi kertaa New Yorkin mestaruuden nyrkkeilyssä. Hän voitti New Yorkin luistinliiton Harlem Speedwaylla pitämät kolmen mailin hiihtokilpailut ja otti kahdesti osaa maratonluistelukilpailuihin. Suomeen Björk palasi vuonna 1920. Hän sai voimistelunopettajan toimen Kokkolasta vuonna 1923. Björk toimi Kokkolassa Gamlakarleby IF:n puheenjohtajana ja eri urheilulajien valmentajana. Hänen valmennettaviinsa kuuluivat muun muassa Keski-Pohjanmaalta tulleet Börje Strandvall ja Bertel Storskrubb, ensimmäinen suomalainen ratapyöräilyn olympiaedustaja Thor Porko, maantieajon kaksinkertainen Pohjoismaiden mestari Raul Hellberg sekä pikaluistelija Eevi Huttunen (myöhemmin Pirinen). Huttunen voitti yleisluistelun maailmanmestaruuden 1951 ja sai olympiapronssia 3 000 metrillä Squaw Valleyn talviolympialaisissa 1960.[1][2]
Jussi Björk kuoli toukokuussa 1967 Kokkolassa. Björkin veli hiihtäjä Elis Björk osallistui menestyksellä pari kertaa Oulun hiihtoon.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Juha Kanerva : Pariisissa talvella 1914 kiekkoilleen suomalaisen ihmeellinen tarina – Toimi ranskalaisministerin ja USA:n presidentin hierojana, Ilta-Sanomat 7.5.2017
- ↑ a b c d e f Jussi Kirjavainen : Suomalainen monipuolisuusurheilija, Aamulehti, 1.5.1938, nro 116, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot