Börje Strandvall

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Börje Strandvall
Henkilötiedot
Syntynyt 22. tammikuuta 1909
Kruunupyy
Kuollut 20. heinäkuuta 1987 (78 vuotta)
Pietarsaari
Kansalaisuus Suomi
Uran tiedot
Pituus 175 cm
Laji Pikamatkojen juoksu
Seura IF Kronan (–1929)
Helsingfors IFK (1930–1934)
Gamlakarleby IF (1935–1936)
IF Kronan (1937–)
Kilpauran kesto 1930–1945
Valmentaja Richard Corts
Saavutukset
Ennätykset 100 m 10,8 (1931)
200 m 21,8 (1933)
400 m 48,3 (1933)
Börje Strandvall oli mukana Berliinin olympialaisten 400 metrillä ja eteni 1. kierrokselta toiselle, josta kuva. Etualalla erän voittanut Saksan Hermann Blazejezak ja keskellä Britannian matkalta hopeaa voittanut Britannian Godfrey Brown. Börje Strandvall (kuvassa oikealla takana) jäi erässään viimeiseksi.

Börje Johannes Strandvall (22. tammikuuta 1909 Kruunupyy20. heinäkuuta 1987 Pietarsaari) oli suomalainen pikajuoksija. Strandvall karsiutui Los Angelesin 1932 olympialaisissa 400 metrin juoksun välierissä sekä Berliinin 1936 olympialaisissa 200 metrin ja 400 metrin juoksun toisissa alkuerissä. EM-kilpailuissa 1934 hän karsiutui 400 metrin juoksun alkuerissä. Hän edusti Suomea yhdeksässä maaottelussa vuosina 1931–1936 ja saavutti yhdeksän lajivoittoa.

Strandvall siirtyi Helsinkiin vuonna 1930 Helsingfors IFK:n riveihin. Hän voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa jo seuraavana vuonna 400 metrillä. Ensimmäisen maaottelunsa hän kävi myös vuonna 1931 Ruotsia vastaan. Samana vuonna tuli myös ensimmäiset SM-viestien mitalit. Seuraava kausi 1932 oli olympiavuosi. Strandvall tähtäsi alunperin 800 metrille, mutta juoksi toukokuussa 1932 hyviä 400 metrin kisoja. Olympiakarsinnoissa toukokuun lopulla hän teki karsintakilpailuissa ajan 48,7 joka oikeutti olympiamatkaan. Olympialaisissa Strandvall eteni alkuerävoiton ja neljännevälierien kolmostilan perusteella välieriin, joissa hän jäi niukasti neljänneksi ja näin loppukilpailun ulkopuolelle. Strandvallin ajat olivat alkuerässä 49,8, puolivälierässä 49,0 ja välierässä 48,4. Paluumatkalla olympialaisista hän juoksi Chigacossa suoralla radalla 21,5.

Kaudella 1933 Strandvall nousi kansallisesti ykkösnimeksi niin 100–400 metrin matkoilla. Heinäkuun alun Norja–Suomi-maaottelussa hän juoksi 100 metrillä 10,8 ja 400 metrillä Suomen ennätykseen 48,3. Vuoden 1933 SM-kisoissa hänestä tuli kolminkertainen Suomen mestari voittamalla 100, 200 ja 400 metriä tulossarjalla 11,1–22,2–50,1. Samana syksynä hän paransi vielä 200 metrin Suomen ennätystä aikaan 21,8 voittaen samalla englantilaiset kilpakumppaninsa.

Seuratasolla Strandvall edusti IF Kronania, Gamlakarleby IF:ää ja Helsingfors IFK:ta. Hän voitti Suomen mestaruuden 100:lla ja 200 metrillä vuosina 1933 ja 1934 sekä 400 metrillä vuosina 1931 ja 1933. Hän saavutti kuusi Suomen mestaruutta viestijuoksuissa sekä vuonna 1931 SM-hopeaa 200 metrillä ja pronssia 100 metrillä.

Strandvall juoksi Suomen ennätyksiä 100 metrillä (10,8 s, sivuaminen vuonna 1931), 200 metrillä (21,8 s vuonna 1933) ja 400 metrillä (49,0 s, sivuaminen vuonna 1931 sekä 48,3 s vuonna 1933).

Hänen veljensä Per Strandvall saavutti maastohiihdossa SM-hopeaa vuonna 1944 ja veljentyttärensä Mona-Lisa Pursiainen EM-mitaleja pikajuoksussa. Hänen serkkunsa Bertel Storskrubb oli 1940-luvulla Suomen parhaita yleisurheilijoita.

Työurallaan Strandvall toimi Helsingissä ollessaan Töölön verkkopallokenttien vahtimestarina. Palattuaan 1935 Pohjanmaalle hän toimi puulaakiurheilutoiminnan vastaavana.[1] Urheilu-uransa jälkeen Börje Strandvall toimi muun muassa Svenska Finlands Idrottsförbundin (SFI) hallituksessa. 1960-luvulla hän toimi Pietarsaaressa Oy Wilh. Schauman Ab:n sosiaaliosastolla urheilun ja vapaa-ajan toiminnan ohjaajana sekä toimi valmentajana sekä SFI:n että SUL:n piirissä.[2] Strandvall oli myös mukana Suomen maajoukkueen huoltotehtävissä 1950- ja 1960-luvuilla.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Börje Strandvall 50-vuotias. Helsingin Sanomat, 22.1.1959, s. 17. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 30.6.2020.
  2. 60 vuotta tänään – ”Vain säännöllinen elämä vie huipulle urheilussa”. Helsingin Sanomat, 22.1.1969, s. 9. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 30.6.2020.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 316–317. Jyväskylä: Graface, 2001. ISBN 951-98673-1-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.