Jukka Viikilä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jukka Viikilä (s. 1973) on suomalainen Finlandia-palkittu kirjailija ja dramaturgi.[1]

Viikilä on valmistunut Teatterikorkeakoulun dramaturgilinjalta teatteritaiteen kandidaatiksi, sekä opiskellut Pop & Jazz Konservatoriossa ja Kriittisessä korkeakoulussa. Hän on julkaissut kaksi runokokoelmaa, Runoja (Gummerus, 2008) ja Runoja II (Gummerus, 2010).[1] Esikoiskokoelma oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Hänen runojaan on käännetty ainakin englannin, italian ja heprean kielille. Vuonna 2011 ilmestyi Viikilän yhdessä Janne Nummelan ja Tommi Nuopposen kanssa kirjoittama laaja kaunokirjallinen tietosanakirja Ensyklopedia.[1] Viikilän osuus teoksesta on noin 600 artikkelia. Ensyklopedia sai Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuuspalkinnon vuoden 2011 parhaasta proosateoksesta.

Viikilän esikoisromaani, arkkitehti Carl Ludvig Engelin elämästä ja Helsingin monumentaalikeskustan synnystä kertova Akvarelleja Engelin kaupungista ilmestyi tammikuussa 2016 Gummeruksen kustantamana. Se voitti ilmestymisvuonnaan Finlandia-palkinnon.[2]

Viikilä on kirjoittanut Yleisradiolle neljä kuunnelmaa, joista kaksi ensimmäistä, Olen kuullut on kaupunki tuolla ja Akvarelleja Engelin kaupungista, on julkaistu yhteisniteenä Kuullut kaupungit (ntamo, 2013). Hänen kirjoittamansa ja Matti Ijäksen ohjaama tangokuunnelma Hurmio sai ensiesityksensä kesäkuussa 2015.

Viikilä on toiminut dramaturgina muun muassa Ryhmäteatterissa ja Suomen Kansallisteatterissa. Hän on tehnyt käsikirjoituksen Susanna Leinonen Companyn tanssiteokseen SEE | OBEY. Lisäksi hän on tehnyt sanoituksia muun muassa Kerkko Koskiselle, Plutonium 74:lle ja Husky Rescuelle. Musiikkivideoita hän on ollut käsikirjoittamassa Samuli Putrolle ja Kerkko Koskiselle. Viikilä muodostaa yhdessä Risto Oikarisen kanssa kirjallisen free-jazz yhtyeen Kahden miehen ylivoima. Hän opettaa luovaa kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa.

Viikilän äiti Marjatta Viikilä on myös runoilija.[3]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Runoja (Gummerus 2008)
  • Runoja II (Gummerus 2010)
  • Ensyklopedia (Yhdessä Janne Nummelan ja Tommi Nuopposen kanssa, Poesia 2011)
  • Kuullut kaupungit (ntamo 2014)
  • Akvarelleja Engelin kaupungista (Gummerus 2016)
  • Runoja I-II (Gummerus 2017)

Antologiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olet täyttänyt ruumiini tulella, WSOY 2017
  • Lyhyesti sanomisen taide, Avain 2014
  • Lava­-Antologia, Poesia 2013
  • Lapsettoman paikka, Simpukka­yhdistys 2013
  • Elämäni peli – Suomen tenniksen ensimmäiset 100 vuotta, 2011
  • Suomalaisia nykyrunoilijoita 2, BTJ­Avain 2011
  • Pää auki! – Säkeitä nuorille, Lasten Keskus 2010
  • Runot 2007, Gummerus 2007

Kuunnelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomalaisuuden ABC (40-osainen lyhytkuunnelmasarja), Radio Nova 2017
  • Papin tunnustukset (20-osainen lyhytkuunnelmasarja), Radioteatteri 2016
  • Hurmio, Radioteatteri 2015
  • Akvarelleja Engelin kaupungista, Radioteatteri 2012
  • Olen kuullut on kaupunki tuolla, Radioteatteri 2012

Palkinnot ja ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkuus 2008 (esikoisteoksesta Runoja)[4]
  • Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuuspalkinto 2011 (teoksesta Ensyklopedia)[5]
  • Finlandia-palkinto 2016 (teoksesta Akvarelleja Engelin kaupungista)[2]
  • Kaarlen palkinto 2017 (teoksesta Akvarelleja Engelin kaupungista)[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Jukka Viikilä Gummerus. Viitattu 29.10.2015.
  2. a b Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto Jukka Viikilälle – ”Romaani on hyvä pakkaus salakuljettaa runoutta suuremmalle yleisölle” Yle Uutiset. Viitattu 24.11.2016.
  3. Halonen, Kaisa: Kaikesta voi kirjoittaa Vantaan Lauri/Valomerkki.fi. 21.11.2012. Viitattu 3.11.2016.
  4. Tänä vuonna ilmestyi ennätysmäärä esikoisteoksia Helsingin Sanomat. 25.10.2008. Viitattu 4.2.2017.
  5. Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuuspalkinto Ensyklopedialle | Poesia Viitattu 3.2.2017.
  6. Kaarlen palkinnot Jukka Viikilälle, Jarmo Niemiselle ja Irmeli Ruuskalle www.gummerus.fi. Viitattu 3.2.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]