Jokikylän abiturientit
| Jokikylän abiturientit | |
|---|---|
| Kirjailija | Heikki Nurmio |
| Kieli | suomi |
| Genre | romaani |
| Kustantaja | Gummerus |
| Julkaistu | 1929 |
| Sivumäärä | 219 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Jokikylän abiturientit on Aarne Mustasalon vuonna 1929 Gummeruksen kustantamana ilmestynyt romaani.[1]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dokumenttimainen romaani kertoo kolmen ison maatilan pojan lukio-opiskeluista Turussa syksyllä 1905. He ovat kotoisin Jokikylästä. Lukion ylimmän luokan oppilaiden ylimielisyys uusia lukiolaisia kohtaan ei juuri poikkea nykyisestä, mutta tuo kokeneisuus tuotiin esiin puheessa.
Koululaiset kävivät retkillä ja lauloivat paljon. Oihonna oli turkulaistyttö, johon kaikki lukiolaispojat ihastuivat, mutta ihastukset etenivät vain tansseihin koulujen tanssiaisissa ja kävelyihin kaupungin kaduilla. Tunnekuohahdukset vastasivat nykyaikaa.
Abiturientit kävelivät ohuiden kävelykeppien kanssa kasvoillaan cascognelaisilmeet ja työväen samanikäisiä poikia, joita kutsuttiin "hunneiksi", se ärsytti ja he kutsuivat abiturientteja "apinoiksi rusinapuussa". Tämä johti muutamiin tappeluiden mm. Jokikylän poikien ja "hunnien" välillä.
Venäjän ja Japanin sota mainitaan, Bobrikovin salamurha, Suomen kaartin lopettaminen, Suomessa kerätty adressi ja sen tarjoaminen tsaarille tämän lomaillessa Suomen saaristossa. Kirjoittaja toteaa heikon keisarin jääneen kokonaan panslavistien käsiin. Sekä ylioppilaat että työväki alkoivat protestoida hallitsijan manifestia vastaan. Suomalaiset alkoivat toivoa vapautta satojen vuosien siirtomaa-ajan jälkeen. 30. lokakuuta tehtiin yleislakko Helsingissä työväen johdolla. Virkamiehet, koulut ja yliopistot pohtivat, mitä he uskaltaisivat tehdä. Turussakin alettiin kokoontua mielenosoituskulkueihin. Helsingin yliopiston ylioppilaat ja polysteekkarit olivat yhtyneet lakkoon. Turussa pohdittiin, mitä pitäisi tehdä. Kirjan sankarit olivat koulujen välisissä neuvotteluissa mukana. Keisarin kuvia heitettiin Aurajokeen. Ihmisjoukot, nuoret herrasmiehet ja puotipuksut eikä työväki, alkoivat pahoinpidellä toisia suomalaisia. Huhut kertoivat kasakoiden olevan tulossa palauttamaan järjestyksen. Suojeluskuntia perustettiin järjestyksen valvomiseksi suomalaisin voimin. Kotikylässä käydessään pojat huomaavat siellä ihmisten haluavan asioiden jatkuvan vanhalla rauhallisella tavalla, viis itsenäisyydestä.
Venäjän opiskelu oli tullut muodolliseksi ja sen kurssit läpäisi suullisessa tentissä ilman kielen osaamista. Mutta ylioppilaskirjoitukset oli tilaisuus, joka kokosi kaikki abiturientit kokeeseen Helsinkiin. Tämä merkitsi myös hyväksijättöä tutulle rouva Sjögrenille, jonka elinkeinona oli toispaikkakuntalaiset lukiolaiset, joille hänen talonsa ja ruokansa oli koti monen vuoden ajan.