Johanna (Kastilian kruununtavoittelija)
.png)
Johanna (esp. Juana, liikanimi la Beltraneja; 28. helmikuuta 1462 Madrid, Kastilia – 1530 Lissabon, Portugali)[1] oli Kastilian kruununprinsessa ja myöhempi kruununtavoittelija. Kiista hänen oikeudestaan Kastilian kruunuun johti vuosien 1475–1479 Kastilian perimyssotaan, jonka hän hävisi tätipuolelleen Isabella Katolilaiselle.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johannan vanhemmat olivat Kastilian kuningas Henrik IV ja kuningatar Johanna, joka oli Portugalin kuninkaan Alfonso V:n sisar. Johanna tunnetaan liikanimellä la Beltraneja, koska hänen oikeaksi isäkseen väitettiin Beltrán de la Cueva -nimistä hovimiestä, jonka huhuttiin olleen kuningattaren salainen rakastaja.[1][2] Henrik IV:n ensimmäinen avioliitto Navarran kuningattaren Blankan kanssa oli ollut lapseton, joten Henrikiä epäiltiin kyvyttömäksi siittämään lapsia. Koska Henrikillä ei ollut muita lapsia, cortes-säätykokous tunnusti prinsessa Johannan kruununperijäksi eli Asturian ruhtinattareksi muutamaa viikkoa tämän syntymän jälkeen. Johannan syntyperää koskevien epäilysten vuoksi osa ylhäisöä kiisti hänen oikeutensa Kastilian kruunuun. Myöhemmin väitettiin myös, että Johannan vanhempien avioliitto oli pätemätön ja hän siten joka tapauksessa avioton lapsi, koska lähisukulaisten väliseen avioliittoon olisi vaadittu paavin erikoislupa.[1]
Aatelisten painostuksesta Henrik IV siirsi kruununperijän aseman vuonna 1464 velipuolelleen Alfonsolle sillä ehdolla, että tämä naisi Johannan heidän tultuaan sopivaan ikään. Kapinalliset aateliset julistivat Alfonson kilpailevaksi kuninkaaksi, mutta tämä kuoli vuonna 1468, jolloin avioliitto oli yhä solmimatta.[1] Alfonson kuoltua Henrik IV pakotettiin julistamaan kruununperijäksi sisarpuolensa Isabella, mutta tämän naitua ilman Henrikin lupaa Aragonian kruununprinssin Ferdinandin (tuleva kuningas Ferdinand II) Henrik palautti Johannan kruununperijäksi vuonna 1470.[1][2] Johanna kihlattiin Ranskan kuninkaan Ludvig XI:n veljen Kaarlen kanssa, joka myös kuoli ennen avioliiton solmimista vuonna 1472.[1]
Henrik IV:n kuoltua joulukuussa 1474 Isabella kruunautti itsensä Kastilian kuningattareksi aviomiehensä ja useiden aatelisten tuella. Alaikäisen Johannan kruununperimysoikeutta ryhtyi puolustamaan hänen enonsa Alfonso V, joka tuli toukokuussa 1475 armeijoineen Kastiliaan ja kihlautui 13-vuotiaan Johannan kanssa, minkä jälkeen he julistautuivat Kastilian hallitsijapariksi. Lähisukulaisina Alfonso ja Johanna eivät halunneet solmia avioliittoa ilman paavin lupaa, jota he eivät koskaan saaneet. Johannan ja Isabellan kannattajien välille puhkesi perimyssota, jossa Johannan tukijat jäivät lopulta tappiolle.[1][2]
Sota päättyi syyskuussa 1479 solmittuun Alcáçovasin sopimukseen, jonka neuvotteluun Johanna ei itse saanut osallistua. Sopimuksen mukaan Alfonso luopui kihlauksestaan hänen kanssaan ja vaateistaan Kastilian kruunuun, kun taas Johanna pakotettiin valitsemaan joko sulkeutuminen luostariin tai kihlautuminen Isabellan hiljattain syntyneen pojan Juhanan kanssa. Johanna valitsi ensimmäisen vaihtoehdon ja vannoi vuonna 1480 nunnan valan Coimbran luostarissa. Alfonso V myönsi hänelle nimellisen prinsessan arvon Portugalin hovissa ja tämän seuraaja Juhana II salli hänen poistua luostarista vuonna 1482. Johanna piti itseään Kastilian laillisena hallitsijana, kunnes ilmoitti vuonna 1522 luopuneensa oikeudestaan kruunuun Portugalin Juhana III:n hyväksi. Johanna kuoli naimattomana ja lapsettomana Portugalissa vuonna 1530.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johanna Wikimedia Commonsissa
- Juana de Castilla (espanjaksi) Real Academia de la Historia 2018
| ||||||||||||||
