Alfonso V (Portugali)
| Alfonso V | |
|---|---|
_-_S%C3%A9rie_R%C3%A9gia_de_Miguel_Ant%C3%B3nio_do_Amaral_(Pa%C3%A7os_do_Concelho,_Moita).png) Alfonso V, maalaus 1700-luvulta. | |
| Portugalin kuningas | |
| Valtakausi | 9. syyskuuta 1438 – 10. marraskuuta 1477 |
| Edeltäjä | Edvard I |
| Seuraaja | Juhana II |
| Sijaishallitsija |
Eleonoora Aragonialainen (1438–1439) Pietari (1439–1448) |
| Valtakausi | 15. marraskuuta 1477 – 28. elokuuta 1481 |
| Edeltäjä | Edvard I |
| Seuraaja | Juhana II |
| Syntynyt |
15. tammikuuta 1432 Sintra, Portugali |
| Kuollut |
28. elokuuta 1481 (49 vuotta) Lissabon, Portugali |
| Puoliso |
Coimbran Isabella (1450–1455) Juana la Beltraneja (1475–1481) |
| Lapset |
João Joana Juhana II |
| Suku | Aviz |
| Isä | Edvard I |
| Äiti | Eleonoora Aragonialainen |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Alfonso V Afrikkalainen (port. Afonso V o Africano); (15. tammikuuta 1432 – 28. elokuuta 1481) oli Portugalin ja Algarven kuningas vuosina 1438–1477.
Suku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alfonso nousi muodolliseksi valtiaaksi jo kuusivuotiaana isänsä Edvard I:n kuollessa vuonna 1438. Edvardin testamentti määräsi Alfonson äidin Eleonoora Aragonialaisen sijaishallitsijaksi poikansa alaikäisyyden ajaksi, mutta kansankokous valitsikin sijaishallitsijaksi Alfonson sedän Pedron. Pedron vaikutusvalta kasvoi, kun hän sai järjestettyä avioliiton nuoren Alfonson ja tyttärensä Isabelin välille. Pedron ja Edvardin I:n velipuoli, Juhana I:n avioton poika Alfonso, joka oli saanut Bragançan herttuan arvonimen, tavoitteli myös sijaishallitsijuutta.[1]
Kuningas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alfonso V ryhtyi hallitsemaan itse tultuaan täysi-ikäiseksi vuonna 1448. Hän kumosi sijaisvallan aikana asetetut lait, julisti setänsä kapinalliseksi ja kävi verisen Alfarrobeiran taistelun, jossa entinen sijaishallitsija sai surmansa. Bragançan herttuan joukot olivat taistelussa nuoren kuninkaan puolella, ja näin Bragançan sukuhaaran vaikutusvalta kasvoi.[1]
Tämän jälkeen Alfonso kiinnitti huomionsa Afrikkaan ja laajensi Portugalin alueita siellä. Hän sai vuonna 1452 paavi Nikolaus V:ltä bullan Dum Diversas, joka valtuutti kuninkaan alistamaan saraseenit ja pakanat orjuuteen. Tätä bullaa käytettiin Portugalin orjakaupan luvallisuuden perustana Länsi-Afrikassa.[2]
Perhe ja avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Afrikan jälkeen Alfonson huomio kiinnittyi taas Euroopan puolelle. Hänen sisarensa Johanna oli Kastilian kuningatar ja Henrik IV:n puoliso. He saivat vain yhden tyttären, Johannan, jota epäiltiin jonkun muun kuin kuninkaan lapseksi. Henrik IV:n kuoltua Alfonso kihlasi vuonna 1475 sisarentyttärensä Johannan varmistaakseen suvun kunnian ja kruunun pysymisen perheessä, mutta Kastilian perimyssota päättyi kuningattareksi julistautuneen Henrik IV:n sisarpuolen Isabella Katolilaisen voittoon. Alfonso haki turhaan Ranskasta tukea kruununperimyskysymyksiin, masentui ja luopui vallasta vuonna 1477 poikansa Juhana II:n hyväksi ja vetäytyi luostariin, missä kuoli vuonna 1481.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Eric Solsten, toim.: Intradynastic Struggle Portugal: A Country Study.. 1993. GPO for the Library of Congress. Viitattu 11.4.2018.
- ↑ Popes For Slavery Romancatholism.org. Arkistoitu 20.12.2007. Viitattu 30.12.2007.
|
Edeltäjä: Edvard I |
Portugalin kuningas 1438–1477 |
Seuraaja: Juhana II |
| ||||||||||||||||||||||
