Johann Weyer
| Johann Weyer | |
|---|---|
 Kuva 60-vuotiaasta Johann Weyeristä teoksesta De Lamiis Liber. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1515 Grave, Brabantin herttuakunta, Burgundin piiri, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta |
| Kuollut | 1588 (72–73 vuotta) Tecklenburg, Ala-Reinin-Westfalenin piiri, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta |
| Ammatti | lääkäri |
Johann Weyer (myös kirjoitusasussa Jan Wier, Johannes Wier) (1515 Grave, Brabantin herttuakunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta – 1588 Tecklenburg, Ala-Reinin-Westfalenin piiri, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta) oli alankomaalais-saksalainen lääkäri, okkultisti ja demonologi. Hän oli ensimmäisiä noitavainojen vastustajia.[1] Weyerin mukaan noidat olivat mieleltään sairaita vaarattomia vanhoja naisia, eikä heitä tullut kiduttaa tai rangaista.[1]
Weyer oli varhainen mielenterveydestä kiinnostunut lääkäri, ja vaikutti teoksillaan psykiatrian tieteenalan syntyyn.[2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Weyer syntyi kauppiaan poikana Brabantin herttuakunnassa nykypäivän Alankomaissa.[1] Hän aloitti teini-ikäisenä opinnot okkultisti Heinrich Cornelius Agrippan ohjauksessa ja sitten opiskeli lääketiedettä Pariisin ja Orléansin yliopistoissa.[1] Vuonna 1550 hänet nimitettiin Jülich-Kleven herttuan Vilhelmin henkilääkäriksi.[1] Hän kuoli Tecklenburgissa nykypäivän Saksassa 73-vuotiaana vuonna 1588.[1] Hänet haudattiin paikallisen kirkon pihalle, mutta hänen hautapaikkansa sijainti ei enää ole tiedossa.[2]
Teoria noidista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Weyerin mukaan suurin osa noitatunnustuksista oli ikääntyneiden ja mielenterveydeltään epävakaiden naisten melankolisia harhaluuloja.[1] Hänen päätelmänsä julkaistiin vuonna 1563 teoksessa De praestigiis daemonum ('Demonien petoksista') ja uudelleen vuonna 1577 tiivistettynä versiona De lamiis ('Noidista').[1] Hän käytti lääketieteellisiä, oikeudellisia ja teologisia perusteluja osoittaakseen, että paholainen sai ikääntyneet, mielisairaat ja kuvitelmiin taipuvaiset uskomaan tehneensä paholaisen kanssa sopimuksen ja saaneensa tältä ihmeellisiä voimia.[1]
Weyerin mukaan noidat olivat onnettomia ja vaarattomia paholaisen valheiden uhreja, eikä heitä pitäisi kiduttaa eikä rangaista.[1] Hänen mukaansa kiduttamalla saatiin vääriä tunnustuksia.[1] Weyer ei kiistänyt demonien kanssa tehtyjen sopimusten todellisuutta vaan väitti, että ne olivat pätemättömiä noitien osalta, aivan kuten lapsen ja aikuisen väliset sopimuksetkin.[1] Toisaalta Weyerin mukaan magian harjoittajien (magi infames) ja paholaisen väliset sopimukset olivat päteviä, koska nämä pyrkivät tietoisesti saamaan paholaiselta menestystä.[1]
Weyer julkaisi teoksen De praestigiis daemonum liiteosana okkultistisen teoksen Pseudomonarchia Daemonum ('Demonien näennäismonarkia') tai Liber officiorum spirituum ('Kirja henkien viroista').[3] Se sisältää luettelon demoniruhtinaista ja -kuninkaista sekä selvityksen niiden loitsimiseen parhaiten soveltuvista kellonajoista ja rituaaleista.[3]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Weyer ei uskonut katolisen kirkon riitteihin paholaisen torjumiseksi vaan suositteli helpotuksen hakemista rukouksesta ja kristillisen vakaumuksen vahvistamisesta.[1] Tämä viittaisi Weyerin kannattaneen protestantismia ja uskonpuhdistusta.[1] Katolinen kirkko asetti Weyerin teoksen viipymättä kiellettyjen kirjojen luetteloon.[2]
Sigmund Freudin mukaan Weyerin kirja kuului kymmenen kaikkien aikojen tärkeimmän julkaistun kirjan joukkoon.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Weyer, Johann - The Oxford Encyclopedia of the Reformation
- ↑ a b c d John Martin, M. D. - Four Hundred Years Later: An Appreciation of Johann Weyer - Books at Iowa 59 (November 1993) Pages 3-13 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Joseph H. Peterson 2002, Introduction to Pseudomonarchia Daemonum
| ||||||||||||||||||
