Johann Weyer

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johann Weyer
Kuva 60-vuotiaasta Johann Weyeristä teoksesta De Lamiis Liber.
Kuva 60-vuotiaasta Johann Weyeristä teoksesta De Lamiis Liber.
Henkilötiedot
Syntynyt 1515
Grave, Brabantin herttuakunta, Burgundin piiri, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta
Kuollut 1588 (72–73 vuotta)
Tecklenburg, Ala-Reinin-Westfalenin piiri, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta
Ammatti lääkäri

Johann Weyer (myös kirjoitusasussa Jan Wier, Johannes Wier) (1515 Grave, Brabantin herttuakunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta1588 Tecklenburg, Ala-Reinin-Westfalenin piiri, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta) oli alankomaalais-saksalainen lääkäri, okkultisti ja demonologi. Hän oli ensimmäisiä noitavainojen vastustajia.[1] Weyerin mukaan noidat olivat mieleltään sairaita vaarattomia vanhoja naisia, eikä heitä tullut kiduttaa tai rangaista.[1]

Weyer oli varhainen mielenterveydestä kiinnostunut lääkäri, ja vaikutti teoksillaan psykiatrian tieteenalan syntyyn.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Weyer syntyi kauppiaan poikana Brabantin herttuakunnassa nykypäivän Alankomaissa.[1] Hän aloitti teini-ikäisenä opinnot okkultisti Heinrich Cornelius Agrippan ohjauksessa, ja sitten opiskeli lääketiedettä Pariisin ja Orléansin yliopistoissa.[1] Vuonna 1550 hänet nimitettiin Jülich-Kleven herttuan Vilhelmin henkilääkäriksi.[1] Hän kuoli Tecklenburgissa nykypäivän Saksassa 73-vuotiaana vuonna 1588.[1] Hänet haudattiin paikallisen kirkon pihalle, mutta hänen hautapaikkansa sijaintia ei enää tiedetä.[2]

Teoria noidista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Weyerin mukaan suurin osa noitatunnustuksista oli ikääntyneiden ja mielenterveydeltään epävakaiden naisten melankolisia harhaluuloja.[1] Hänen päätelmänsä julkaistiin teoksessa De praestigiis daemonum ("Demonien petoksista") vuonna 1563 ja uudelleen tiivistettynä versiona De lamiis ("Noidista") vuonna 1577.[1] Hän käytti lääketieteellisiä, oikeudellisia ja teologisia perusteluja osoittaakseen, että paholainen sai ikääntyneet, mielisairaat ja fantasiaan taipuvaiset uskomaan tehneensä paholaisen kanssa sopimuksen ja saaneensa tältä ihmeellisiä voimia.[1]

Weyerin mukaan noidat olivat onnettomia ja vaarattomia paholaisen valheiden uhreja, eikä heitä pitäisi kiduttaa tai rangaista.[1] Hänen mukaansa kidutuksesta saatiin vääriä tunnustuksia.[1] Weyer ei kiistänyt demonien kanssa tehtyjen sopimusten todellisuutta vaan väitti, että ne olivat pätemättömiä noitien osalta, aivan kuten lapsen ja aikuisen väliset sopimuksetkin.[1] Toisaalta Weyerin mukaan magian harjoittajien (magi infames) ja paholaisen väliset sopimukset olivat päteviä, koska nämä pyrkivät tietoisesti saamaan paholaiselta menestystä.[1]

Weyer julkaisi De praestigiis daemonum-teoksen liiteosana okkultistisen teoksen Pseudomonarchia Daemonum ("Demonien näennäismonarkia") tai Liber officiorum spirituum ("Kirja henkien viroista").[3] Se sisältää luettelon demoniruhtinaista ja -kuninkaista sekä selvityksen niiden loitsimiseen parhaiten soveltuvista kellonajoista ja rituaaleista.[3]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Weyer ei uskonut katolisen kirkon riitteihin paholaisen torjumiseksi, vaan suositteli helpotuksen hakemista rukouksesta ja kristillisen vakaumuksen vahvistamisesta.[1] Tämä viittaisi Weyerin kannattaneen protestantismia ja uskonpuhdistusta.[1] Katolinen kirkko asetti Weyerin teoksen viipymättä kiellettyjen kirjojen luetteloon.[2]

Sigmund Freudin mukaan Weyerin kirja oli kymmenen kaikkien aikojen tärkeimmän julkaistun kirjan joukossa.[2]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]