Johan Richthoff
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Johan Richthoff | |||
Maa:  Ruotsi
| |||
| Miesten vapaapaini | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Amsterdam 1928 | 87+ kg | |
| Kultaa |
Los Angeles 1932 | 87+ kg | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Pariisi 1929 | 87+ kg | |
| Kultaa |
Bryssel 1930 | 87+ kg | |
| Miesten kreikkalais-roomalainen paini | |||
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Tukholma 1930 | 87+ kg | |
 Hopeaa |
Budapest 1927 | 82,5+ kg | |
 Pronssia |
Riika 1926 | 82,5+ kg | |
Johan Cornelius Richthoff (30. huhtikuuta 1898 Limhamn – 1. lokakuuta 1983 Malmö) oli ruotsalainen painija, joka saavutti kaksi olympiavoittoa. Hän oli yksi 1920-luvun ja 1930-luvun alun Ruotsin huippupainijoista. Vaikka hän paini niin kreikkalais-roomalaista kuin vapaata, vapaapaini oli hänelle menestyksellisempi painityyli.
Richthoff oli kuusilapsisen kalastajaperheen lapsi. Hänestä kasvoi lähes kaksimetrinen mies, joka tarkoitti, että hän oli huomattavasti pitempi kuin keskikokoiset ruotsalaiset. Työuransa hän aloitti tynnyrintekijänä ja urheiluharrastuksina oli aluksi yleisurheilu ja jalkapallo. Paikallinen painiseura Kärnans Brottningsklubb kutsui hänet painin pariin ja järjesti matkan Pariisin painimaan ranskalaista vapaapainin raskaan sarjan olympiavoittajaa Henri Deglanea vastaan. Richthoff voitti hänet selätyksellä. Tällöin Richthoff oli jo 24-vuotias eli varsin iäkäs aloittaessaan painiuransa. Vahvuutena hänellä oli koko eli 198 cm:n pituus ja 95 kg:n paino pitkine käsineen, joka antoi hänelle etua kanssakilpailijoistaan.[1] Pariisin vuoden 1924 olympialaisissa Richthoff koki puolivälierätappion tulevalle hopeamitalistille sveitsiläiselle Henri Wernlille. Seuraavien vuosien EM-kisoissa Richthoff saavutti vuonna 1926 Riiassa pronssia tappiolla saksalaismestarille Georg Gehringille, 1927 Budapestissä hopeaa neljällä voitolla ja tappiolla unkarilaismestarille Raymund Badólle. Tähän astiset voitot olivat tulleet kreikkalais-roomalaisessa painissa.
Vuoden 1928 Amsterdamin olympialaisissa Richthoff otti vapaapainin raskaan sarjan olympiakultaa voitolla Suomen Aukusti Sihvolasta, Ranskan Edmond Damesta ja Yhdysvaltain Edward Georgesta. Seuraavan vuoden EM-kisoissa Pariisissa tuli loppuottelussa voitto jälleen Ranskan Damesta. Vuodesta 1930 tuli Richthoffin menestysvuosi eli hän tuli EM-mestariksi niin vapaassa kuin kreikkalaisroomalaisesa painissa. Kreikkalais-roomalaisessa hän kukisti loppuottelussa Suomen Hjalmar Nyströmin ja vapaan loppuottelussa Belgian Léon Charlierin. Näiden menestysten perusteella Johan Richthoff saavutti arvostetun vuoden 1930 Svenska Dagbladetin - parhaan urheilijan palkinnon. Hän oli ensimmäinen painija, joka saavutti kyseisen palkinnon. Vuoden 1932 Los Angelesin olympialaisissa Richthoff puolusti menestyksellisesti olympiakultaansa voittamalla Yhdysvaltain Jack Rileyn ja sitten Itävallan Nickolaus Hirschlin. Ruotsissa oli Richthoffin painiuran aikaan useita raskaiden sarjojen painijoita, kuten Carl Westergren ja Rudolf Svensson, joiden kanssa hän joutui taistelemaan edustuspaikoista.
Los Angelesin olympialaisten jälkeen Richthoff siirtyi painiammattilaiseksi Yhdysvaltoihin. Hän saavutti ammattilaispainijana 92 voittoa ja kahdeksan ratkaisematonta kärsimättä yhtään tappiota. Hän palasi Ruotsiin vuonna 1933 ja oli mukana valmentamassa Ruotsin painijoukkuetta, erityisesti vapaapainijoita, vuoden 1936 Berliinin olympialaisiin. Ammattilaispainia hän jatkoi aina vuoteen 1947 asti.
Johan Richthoff oli vapaa-aikanaan vapaakirkon saarnaaja ja myös aktiivinen raittiuden kannattaja.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ruotsin ja Suomen painimaaottelu - Ruotsalaisten maaottelupainijain esittelyä. Helsingin Sanomat, 1.12.1927, s. 13. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 14.9.2020.