Johan Hisinger

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Johan Hisinger, ennen aateloimistaan vuonna 1770 Hising (31. tammikuuta 1727 Tukholma19. toukokuuta 1790 Fagervik), oli ruotsalaissyntyinen Hisinger -suvun ruukinisäntä ja vuorineuvos.[1]

Hisingerin vanhemmat olivat Mikael Hising ja Margareta Frodbom. Hänen ensimmäinen puolisonsa vuodesta 1756 oli Magdalena Catharina Wittfoot (1734-1782) ja toinen vuodesta 1783 Johanna Elisabet Krook (1747-1788). Hisinger kirjoittautui Uppsalan yliopistoon vain 10-vuotiaana 1737. Hän aikoi ensin virkamiesuralle ja oli Ruotsin vuorikollegion palveluksessa 1747–1758. Isänsä kuoltua hän otti kuitenkin 1760-luvun alkuun mennessä yksin haltuunsa tämän osittain omistamat Skogbyn, Billnäsin, Fagervikin, Taalintehtaan ja Björkbodan rautatehtaat Suomessa. Fagervikiin Hisinger muutti asumaan 1758 ja rakennutti sinne sekä useita tuotantotiloja että uuden päärakennuksen, Fagervikin kartanon.[1]

Hisinger harjoitti myös suonviljelyä ja puutarhahoitoa[2], hän oli puutarhanhoidon uranuurtajia Suomessa. Hän rakennutti Fagervikiin jo noin 1760 kasvihuoneen, jollaisia ei ollut koko Uudellamaalla vielä 1820-luvullakaan kuin pari kolme. Suoviljelykokemuksistaan Hisinger laati vuonna 1786 artikkelin Rön och Försök wid Mossars och Kärrs uppodling julkaisuun Hushållnings Journal. Hän oli myös filantrooppi ja kulttuurin harrastaja, järjesti kartanonsa työntekijöiden lapsille koulumestarin ja hankki ison kirjaston. Hisinger oli Aurora-seuran jäsen ja Henrik Gabriel Porthanin ystävä. Hänet lyötiin Vaasa-ritarikunnan jäseneksi 1775 ja vuorineuvos hänestä tuli 1778. Hisingerin kuoltua Kuninkaallinen Isänmmaallinen Seura teetätti muistomitalin hänen kunniakseen. Hisingerin poika, vapaaherra ja ratsumestari Michael Hisinger (1758-1829) jatkoi isänsä työtä ruukinpatruunana.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Haggrén, Georg: ”Johan Hisinger”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 11-12. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. Teoksen verkkoversio.
  2. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 3, p. 770

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]