Joensuun bunkkerimuseo
| Joensuun bunkkerimuseo | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | Sotahistoriallinen museo, ulkomuseo, museo, paikallismuseo |
| Osoite | Virrantaus 7, 80140 Joensuu [1] |
| Sijainti | Joensuu |
| Kotisivut | pohjoiskarjalanmuseo.fi/joensu... |
| Koordinaatit | |
 Joensuun bunkkerimuseo |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Joensuun bunkkerimuseo on Joensuussa sijaitseva sotahistoriallinen museo, joka on osa Suomen kaikkien aikojen suurinta rakennuskohdetta, Salpalinjaa. Museon toiminnasta vastaa Pohjois-Karjalan museo Hilma. Bunkkerimuseo sijaitsee Marjalan kaupunginosassa Höytiäisen kanavan suulla, noin 7 kilometriä keskustasta.
Linnoitustyöt Marjalassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjois-Karjalaa linnoitettiin talvisodan jälkeen osana suurta kokonaisuutta. Itärajan puolustuksesta vastasi viisi armeijakuntaa. Niiden vastuulla oli Salpalinjan rakentaminen. Armeijakuntien yhteyteen perustettiin työpiirejä, joiden alaisuudessa varsinaiset työryhmät työskentelivät.[2]
Linnoitustyöt Marjalassa aloitettiin elokuussa 1940 ruokailuparakkien teolla ja muilla valmistavilla toimenpiteillä. Höytiäisen kanavan eteläpäähän oli tarkoitus rakentaa kolme teräsbetonikorsua. Ensimmäinen korsu saatiin valettua toukokuussa 1941. Jatkosodan alkuun mennessä saatiin kaksi korsua valmiiksi, kolmas jäi keskeneräiseksi. Kun Salpalinjan rakentamista Marjala–Onttolan alueella jatkettiin 1944, keskityttiin aseman saattamiseen kuntoon kenttälinnoittein. Keskeneräisen korsun rakentamista ei enää jatkettu.
Marjalan kaksi teräsbetonibunkkeria kuuluivat Höytiäisen kanavan länsirannan laajempaan linnoitekokonaisuuteen. Sodan lopulla alueella risteili teräsbetonibunkkereiden lisäksi tiheähkö taistelu- ja yhteyshautaverkosto konekivääripesäkkeineen sekä panssarikiviestelinjoja ja piikkilankaesteitä. Salpalinjalla ei koskaan taisteltu. Venäläisten hyökkäys pysäytettiin Pohjois-Karjalassa Ilomantsiin elo–syyskuussa 1944.
Marjalan linnoitteiden museointi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen maailmansodan jälkeen Marjalan bunkkerit peitti syvä hiljaisuus, kunnes ne ”löydettiin uudelleen” 1990-luvun alussa. Kansalaisaloitteesta kaksi teräsbetonikorsua kunnostettiin ja entisöitiin matkailunähtävyydeksi. Kunnostustyö suoritettiin Joensuun kaupungin ja Puolustusvoimien yhteistyönä vuosina 1993–1994.
Bunkkereihin asennettiin kunnostuksen yhteydessä lämmitys ja valaistus. Teräsbetonikorsujen ympäristön kenttälinnoitteet entisöitiin puurakentein. Bunkkereiden sisätiloihin toteutettiin Salpalinjaa esittelevä näyttely. Entisöidyt teräsbetonikorsut ja museoalue avattiin Marjalan asuntomessujen yhteydessä vuonna 1995.
Bunkkerimuseon näyttelyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bunkkerimuseon kaksi teräsbetonikorsua kuuluvat Pohjois-Karjalan merkittävimpiin Salpalinja-kohteisiin.[2] Korsujen lisäksi museoalueella voi tutustua Salpalinjan linnoitusrakenteisiin. Esillä on myös 45 mm:n panssarintorjuntatykki, kaksi 90 mm:n kevyttä kenttäkanuunaa (ns. Hyppy-Heikki), piikkilankaesteitä, yksi- ja kaksipaikkaiset konekiväärikuvut sekä puistoon istutettuja sotatulokaskasveja. Sisätiloihin on koottu Salpalinjan historiaa sekä Marjalan linnoitustyömaata ja sen ympäristön arkea 1940–1941 esittelevät näyttelyt.[3]
Museoalue nimettiin Veteraanipuistoksi vuonna 2003. Veteraanipuistolla ja sen muistomerkillä kunnioitetaan sotaveteraanien ja Salpalinjan rakentajien maanpuolustustyötä.
Museo on avoinna kesäaikaan, ja sinne on vapaa pääsy. Toukokuun alkupuolelta syyskuun loppupuolelle bunkkerimuseo on avoinna tilausryhmille, joilta veloitetaan maksu opastuskierroksesta.[3]
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.museot.fi/museohaku/index.php?museo_id=9080. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b Joensuun Bunkkerimuseo – Osa Suomen Salpaa, s. 3-15. Joensuun kaupunki.
- ↑ a b Joensuun bunkkerimuseo www.joensuu.fi. Viitattu 27.2.2019.