Jim Corbett

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo metsästäjästä ja luonnontieteilijästä. Myös ammattinyrkkeilijä James J. Corbett tunnettiin nimellä Jim Corbett.
Jim Corbett
Henkilötiedot
Syntynyt25. heinäkuuta 1875
Nanitali, Brittiläinen Intia
Kuollut19. huhtikuuta 1955 (79 vuotta)
Nyeri, Kenian siirtomaa
Kansalaisuus Britti
Ammatti metsästäjä, luonnontutkija ja kirjailija
Muut tiedot
Aktiivisena 1893-1947
Aiheesta muualla
Kotisivu

James Edward "Jim" Corbett (25. heinäkuuta 1875 Nanitali, Brittiläinen Intia19. huhtikuuta 1955 Nyeri, Kenian siirtomaa) oli brittiläis-intaliainen metsästäjä, luonnontieteilijä ja kirjailija.[1][2][3][4] Corbett sai mainetta tapettuaan useita ihmisiä syöneitä tiikereitä ja leopardeja. Hänen kerrotaan tappaneen useita kissaeläimiä.[5]

Vuosi Corbettin kuoleman jälkeen Uttarakhandin osavaltio nimesi uudelleen kansallispuiston, jota Jim Corbett auttoi perustamaan, Jim Corbettin kansallispuistoksi.[4][6]

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Corbettin synnyintalo Corbett-museossa, Kaladhungisa, Kumaonissa

James Edward Corbett syntyi vuonna 1875 Britti-intiassa perheeseen, jossa oli brittiläisiä sukujuuria. Hän varttui suuressa 16 lapsen perheessä ollen perheen kahdeksas lapsi.[7] Jim Corbettin vanhemmat olivat muuttaneet Nainitaliin vuonna 1862, sen jälkeen, kun hänen isänsä oli lopettanut asepalveluksen ja oli saanut työpaikan kaupungin postipäällikönä.[8][1]

Corbettia kiinnosti jo nuorena lähialueen metsät ja hän piti mielummin luonnosssa olemisessa, kun koulussa olemisessa.[1][3] Corbettia kiinnosti myös lähialueen linnut. Hän kävi kolmessa eri koulussa kymmenen vuoden aikana Nanitalissa.[3]

Hänen on sanottu rakastavan äitiä ja sen tarinoita kun hän oli ollut pieni.[3]

Hänen isänsä jäi eläkkeelle postipäällikön tehtävästä vuonna 1878 ja kuoli muutama viikko eläkkeelle jäämisestä sydänkohtauksen jälkeen 21. huhtikuuta 1881. Jim oli tuolloin kuuden vuoden ikäinen ja hänen vanhin veljensä Tom otti Nainitalin postipäällikkön paikan, jona hänen isä oli aikasemmin toiminut.[9]

Kun Corbett oli 18-vuotias, hän lopetti koulun ja sai työpaikan Bengalin ja North Western Railwayn palveluksessa.

Hän työsken tarkastajana Manakpurissa, Punjabissa ja myöhemmin urakoitsijana tavaroiden siirtämisessä Gangen yli Mokamass-joena, Biharissa.[9][2][4]

Metsästys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jim Corbett surmatun Powalgarhin kandidaatin vieressä, 1930

Jim Corbett metsästi elämänsä aikana noin 19 tiikeriä ja noin 14 leopardia. Hänellä on sanottu olevan erinomainen havaintokyky ja yleisesti hyvä kestävyys. Hänellä on sanottu olevan niin hyvä näkö-, kuulo- ja hajuaisti, että hän näki villieläimien seuraavan liikkeen.[2][4]

Corbett oli todella arvostettu metsästäjä ja paikalliset piti häntä jopa pyhimyksenä.[10]

Paikallinen hallitus pyysi Corbettia säännöllisesti jäljittämään ja ampumaan ihmissyöjiä Garhwalin ja Kumaonin kylissä Uttarakhandissa.[5] Hänen on tappanut eläimiä, jotka tappoivat yhteensä noin 1 200 ihmistä.[4]

Corbett metsästi pääsääntöisesti yksin, vain hänen Robin koiran mukana.[4][11]

Kun Panar Leopardin hampaita tutkittiin, löydettiin pitkällä edelleen iensairauden. Tutkijat uskoivat tämän aiheuttavan eläimillä halun tappaa hulluudesta.[4]

»Haava, joka on saanut tietyn tiikerin syömään ihmissyöjäksi, voi johtua huolimattomasti ammutusta laukauksesta ja siitä, ettei haavoittunutta eläintä seurata ja saada takaisin, tai se voi olla seurausta siitä, että tiikeri on menettänyt malttinsa tappaessaan piikkisikaa.»
(Corbett)

Kuuluisimpia Corbettin metsästämiä eläimiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuonna 1910 Corbett jäljitti ja tappoi Panar Leopardin, jonka on arvioitu syöneen noin 400 ihmistä.[4]
  • Vuonna 1926 Corbett jäljitti ja tappoi Rudraprayagin leopardin, joka oli saalistanut pyhiinvaeltajia ja oli mennyt hindujen pyhiin paikkoihin.[4]

Luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Corbett pystyi jo nuorena tunnistamaan lähialueen metsien eläimet niiden kutsujen perusteella.[1][10]

Corbett omisti myöhemmän elämänsä suojellakseen Intian villieläimiä, erityisesti vähenevää Intian tiikeripopulaatiota. Hän auttoi myös Intian ensimmäisen kansallispuiston, Haileyn kansallispuiston perustamisessa, joka sijaitsi lähellä hänen lapsuuden kotia.[4]

Hän piti luentoja paikallisissa kouluissa ja yhdistyksissä saadakseen ihmiset tietoisiksi luonnon kauneudesta, ja auttoi perustamaan Haileyn kansallispuiston, joka myöhemmin nimettiin uudelleen hänen nimelleen.[12]

Corbett oli innostunut valokuvaaja ja osti ensimmäisen kameransa 1920-luvun lopulla. Ystävänsä Frederick Championin innoittamana hän alkoi kuvata tiikereitä elokuvafilmille.[10][13]

Yleinen väärinkäsitys on, että Corbett ei koskaan tappanut tiikeriä ilman vahvistusta sen tappamisesta ihmisiä, mutta esimerkiksi Corbett tappoi epätavallisen suuren Powalgarhin tiikerin, vaikka tämä tiikeri ei ollut koskaan tappanut ihmistä.[14] [15]

Jim vietti myös lyhyen aikaa Chotti Haldwanin kylässä, jonka hän oli ostanut ja, joka tuli myöhemmin tunnetuksi Corbettin kylänä. Hän auttoi maksamaan kyläläisten veroja. Corbett ja kyläläiset rakensivat kylän ympärille muurin vuonna 1925 pitääkseen villieläimet poissa kylästä. Vuodesta 2018 lähtien muuri on edelleen pystyssä, ja kyläläisten mukaan se on estänyt villieläinten hyökkäyksiä kyläläisiin sen rakentamisesta lähtien. Muuri on edelleen myös matkailukohde tuossa kylässä.[1][16]

Henkilökohtainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Corbett pysyi koko elämänsä naimattomana. Hänen neljättä kirjaa, Jungle Lorea pidettiin hänen elämänkertana.[1]

Hän palveli myös brittiläisenä sotilaskomentajana molempien maailmansotien aikana Iso-Britanniaa, ja lopulta hän saavutti everstin sotilasarvon.[4]

Vuonna 1948 tehtiin Hollywood-elokuva Corbettiin liittyen, jonka nimi on Man-Eaters of Kumaonin, jonka ohjaaja Byron Haskin ja pääosissa Sabu, Wendell Corey ja Joe Page.[12] Elokuva ei liittynyt mihkään Corbettin seikkailuihin, vaan keksittiin uusi seikkailu. Elokuva ei kuitenkaan menestynyt. Corbettin tiedetään sanoneen, että paras näyttelijä elokuvassa oli tiikeri.[17]

Viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1947 jälkeen Corbett ja hänen sisarensa Maggie jäivät eläkkeelle ja muuttivat Nyeriin, Keniaan.[18] Nyerissä Corbett asui Paxtun mökissä Outspan-hotellin alueelle, joka oli alun perin rakennettu hänen ystävälleen Lord Baden-Powellille.[19]

Treetops Hoteli, joka rakennettiin uudelleen vuonna 1957, sen jälkeen, kun alkuperäinen rakennelma poltettiin vuonna 1954.

Keniassa hän luennoi yliopistoissa. Eräänä yönä vasten tahtoa hän majoittautui Kenian tunnetummassa Treetops-hotellissa. Samaan aikaan hotellissa oli myös prinsessa Elizabethin. Viikko oli se jolloin Elizabethin isä Yrjö VI oli kuollut .[4]

»Ensimmäistä kertaa maailman historiassa nuori tyttö kiipesi Eräänä päivänä puuhun prinsessana ja saatuaan jännittävimmäksi kuvailemansa kokemuksensa. Hän kiipesi seuraavana päivänä alas puusta kuningattarena.»
(Corbett kirjoitti hotellin vierailijalokiin helmikuussa 1952.)

James Edward "Jim" Corbett kuoli 19. huhtikuuta 1955 sydänkohtauksen, kuten hänen isänsä monta vuotta sitten. Jim oli saanut juuri muutama päivä sitten saanut hänen kuudennen kirjan, Tree Topsin valmiiksi.[4]

Kuoleman jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jim Corbettin kuoleman jälkeen, yksi kansallispuisto jota hän oli auttanut perustamaan, nimettiin hänen mukaan Jim Corbettin kansallispuistoksi.[6] Tämä oli harvinaista, että britti sai tällaisen kunnian hänen kuoleman jälkeen.[4]

Corbettin kirjoa käännettiin hänen kuolemansa jälkeen yhteensä 27 kielelle ja osista kirjoista tehtiin myös elokuvia.[4]

Yksi uhanalainen indokiinalaisen tiikerin alalaji nimettiin Corbettin mukaan Panthera tigris corbettiksi.[4][12]

Vuonna 1986 BBC:n teki dokumenttidraaman, The Man-eaters of India, jossa Frederick Treves näytteli Jim Corbettia. Vuonna 2005 tuotettiin myös tv-elokuva, joka on saanut inspiraationsa Rudraprayagin ihmissyöjäleopardista, jonka Jim Corbett oli metsästänyt.[12]

Asunnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gurney House, Nainital
  • Jim Corbett asui Gurney Housessa, joka rakennettiin vuonna 1871, Nainitalissa yhdessä sisarensa Maggie Corbettin kanssa, jonne heidän äitinsä muutti vuonna 1881 isänsä kuoleman jälkeen. Tämä toimi myös Corbettin kesämökkinä.[20][1]
  • Corbett asui Muont Pleasatissa, jota ympäröi tammimetsä, 1934 asti. Talo on hylätty ja villit eläimet vierailee edelleen talossa.[1]
  • Bhabhar-kylässä, Himalajan juuressa, 300 metrin korkeudessa sijaitsee irlantalaistyylinen mökki, jonka Corbett rakensi vuonna 1922. Corbett antoi tämän mökin ystävilleen vuonna 1947, lähtiessään Keniaan. Hän toivoi, että pystyisi palata vielä Intiaan, mutta ei kuitenkaan, koskaan pystynyt palaamaan. Kiinteistö myytiin vuonna 1967 Metsäosastolle, ja siitä muutettiin museo.[1]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jungle Stories, yksityisesti julkaistu, 1935 (vain 100 kopiota)
  • Man-Eaters of Kumaon, Oxford University julkaistu, 1944
  • The Man-eating Leopard of Rudraprayag, Oxford University, 1948
  • My India, Oxford University, 1952
  • Jungle Lore, Oxford University, 1953
  • The Temple Tiger and More Man-eaters of Kumaon, Oxford University, 1954
  • Tree Tops, Oxford University, 1956 (vain 30-sivun novelli)
  • Jim Corbett's India – Selections by R. E. Hawkins, Oxford University, 1978
  • My Kumaon: Uncollected Writings, Oxford University, 2012

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Sharad Vats: 10 Facts about James Edward Corbett - Hunter to Conservationist www.naturesafariindia.com. 30.12.2021. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
  2. a b c Jim Corbett - Biography www.corbettnationalpark.in. Viitattu 22.2.2024.
  3. a b c d Duff Hart-Davis: From Jim Corbett’s biography: How a hunter of man-eating tigers became a legendary conservationist Scroll.in. 4.7.2023. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
  4. a b c d e f g h i j k l m n o p Marco Margaritoff: How One Fearless Hunter Took Down A Tiger That Tore 436 People To Shreds All That's Interesting. 9.12.2021. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
  5. a b Explained: The story of Jim Corbett, the remarkable hunter-naturalist after whom India’s most celebrated national park is named The Indian Express. 25.7.2022. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
  6. a b Bo Beolens, Michael Watkins, Michael Grayson: The Eponym Dictionary of Mammals. JHU Press, 2009-11-18. ISBN 978-0-8018-9533-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.2.2024). en
  7. Martin Booth: Carpet Sahib: A Life of Jim Corbett, s. S. 20-26. Constable, 1986. ISBN 978-0-09-467400-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.2.2024). en
  8. Martin Booth: Carpet Sahib: A Life of Jim Corbett, s. S. 20. Constable, 1986. ISBN 978-0-09-467400-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.2.2024). en
  9. a b S.P. Balasubramanian: Book Reviews : International Law. International Studies, 1979-07, 18. vsk, nro 3, s. 400–402. doi:10.1177/002088177901800308. ISSN 0020-8817. Artikkelin verkkoversio.
  10. a b c About Jim Corbett | Jim Corbett Wildlife Conservator Jim Corbett National Park. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)
  11. Mahesh Rangarajan: India's Wildlife History: An Introduction. Orient Blackswan, 2006-07. ISBN 978-81-7824-140-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.2.2024). en
  12. a b c d Jim Corbett Biography - Life, Works & Books www.iloveindia.com. Viitattu 22.2.2024.
  13. Mahesh Rangarajan: India's Wildlife History: An Introduction. Orient Blackswan, 2006-07. ISBN 978-81-7824-140-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.2.2024). en
  14. Valmik Thapar: Saving Wild Tigers, 1900-2000: The Essential Writings. Orient Blackswan, 2006. ISBN 978-81-7824-150-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.2.2024). en
  15. Jim Corbett: Man-eaters of Kumaon. Oxford University Press, 1985. ISBN 978-0-19-561129-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.2.2024). en
  16. In this Nainital village, Corbett’s Great Wall stands between villagers, tigers Hindustan Times. 18.2.2018. Viitattu 23.2.2024. (englanniksi)
  17. Martin Booth: Carpet Sahib: A Life of Jim Corbett, s. S. 230. Constable, 1986. ISBN 978-0-09-467400-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.2.2024). en
  18. Bo Beolens, Michael Watkins, Michael Grayson: The Eponym Dictionary of Mammals. JHU Press, 2009-11-18. ISBN 978-0-8018-9533-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 23.2.2024). en
  19. Nicholas Best: The day Princess Elizabeth became Queen The Observer. 8.1.2012. Viitattu 23.2.2024. (englanniksi)
  20. This British lady pioneered tourism in Nainital 130 years ago Hindustan Times. 17.6.2018. Viitattu 22.2.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]