Jevonsin paradoksi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Engraving of a view of Manchester from a distance, showing factories, smokestacks, and smoke.
Kivihiilen polttolaitoksia 1900-luvun Manchesterissa, Englannissa. Teknologinen kehitys mahdollisti kivihiilen käytön teollisessa vallankumouksessa, mikä lisäsi merkittävästi hiilen kulutusta.

Taloustieteessä kutsutaan Jevonsin paradoksiksi (joskus Jevonsin vaikutus) tilannetta, jossa teknologinen kehitys tai hallituksen politiikka tehostaa resurssien käyttöä (eli vähentää tiettyyn työhön kuluvien resurssien määrää), mutta siitä seuraava kysynnän lisääntyminen johtaa kulutusasteen kasvuun. [1] Jevonsin paradoksi on ehkä ympäristötaloustieteen tunnetuin paradoksi. [2] Useimmat hallitukset ja myös monet ympäristönsuojelijat tapaavat olettaa, että tehokkuuden kasvu vähentää resurssien kulutusta. [3]

Englantilainen taloustieteilijä William Stanley Jevons havaitsi vuonna 1865, että hiilen käytön tehokkuutta lisäävät teknologiset parannukset johtivat monilla aloilla hiilen kulutuksen lisääntymiseen. Yleisestä intuitiosta poiketen hän esitti, ettei teknisen kehityksen voida luottaa johtavan polttoaineen kulutuksen vähentämiseen. [4] [5]

Asiaa on tutkittu myös energiatehokkuuden parantamisesta seuraavan rebound-ilmiön näkökulmasta. Sen lisäksi, että energiatehokkuus vähentää tiettyyn käyttötarkoitukseen tarvittavaa resurssimäärää, se laskee resurssin käytön suhteellisia kustannuksia, mikä lisää kysyntää. Tämä toimii yhtenä vastavoimana käytön vähenemiselle. Lisäksi parantunut tehokkuus lisää reaalituloja ja nopeuttaa talouskasvua, mikä lisää resurssien kysyntää entisestään. Jevonsin paradoksista puhutaan tilanteessa, jossa tehostuminen nopeuttaa resurssien kulutusta lisääntyneen kysynnän vuoksi.[5]

Energiatehokkuuteen liittyvän rebound-ilmiön suuruudesta ja Jevonsin paradoksin merkityksestä energiansäästölle on käyty paljon keskustelua. Jotkut sivuuttavat paradoksin, kun taas toiset pelkäävät, että kestävyyden tavoittelu energiatehokkuuden keinoin kääntyy tarkoitustaan vastaan. [3] Jotkut ympäristötaloustieteilijät ovat ehdottaneet tehokkuusetujen yhdistämistä sellaiseen ympäristönsuojelupolitiikkaan, jossa käytön hintaa pidettäisiin Jevonsin paradoksin välttämiseksi ennallaan (tai jopa säädettäisiin korkeammaksi). [6] Käytön hintaa korottavia käytäntöjä (esim. päästökauppa ja vihreät verot) voidaan käyttää rebound-ilmiön hallintaan. [7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Engraving of William Stanley Jevons
William Stanley Jevons, jonka mukaan paradoksi on nimetty

Jevonsin paradoksin kuvasi ensimmäisenä englantilainen taloustieteilijä William Stanley Jevons vuoden 1865 The Coal Question -kirjassaan. Jevons havaitsi Englannin kivihiilen kulutuksen kohonneen rajusti James Wattin kehittämän uuden höyrykoneen myötä. Tämä uusi höyrykone oli huomattavasti Thomas Newcomen aiempaa konetta tehokkaampi. Wattin innovaatiot tekivät hiilestä kustannustehokkaamman energialähteen, mikä johti höyrykoneen käytön lisääntymiseen monilla eri toimialoilla. Tämä puolestaan lisäsi kivihiilen kokonaiskulutusta, vaikka tiettyyn käyttötarkoitukseen tarvittavan hiilen määrä laskikin. Jevons esitti, että polttoainetehokkuuden parantaminen tapaa vähentämisen sijaan pikemminkin lisätä polttoaineen käyttöä. Hän kirjoitti: "Ei ole perusteita olettaa, että polttoaineen taloudellisempi käyttö tarkoitaisi kulutuksen vähenemistä. Totuus on päinvastainen. " [4]

Britanniassa oli tuohon aikaan huolta hiilivarojen riittävyydestä, mutta jotkut asiantuntijat ennustivat teknologian parantumisen johtavan hiilen käytön vähenemiseen. Jevons piti tätä näkemystä virheellisenä, sillä tehostumisella oli tapana lisätä hiilen käyttöä. Teknologian kehitys johtaisi Englannin hiilivarojen hupenemisen kiihtymiseen, eikä siihen siten voitu ratkaisukeinona luottaa. [4] [5]

Vaikka Jevons keskittyi alun perin kivihiileen, käsitettä on myöhemmin laajennettu koskemaan mitä tahansa resurssia, esimerkiksi veden käyttöä [8] ja ihmistenvälistä vuorovaikutusta[9]. Se on ehkä ympäristötalouden tunnetuin paradoksi.

Toimintamekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diagram showing a shallow demand curve, where a drop in price from $100 to $80 causes quantity to increase from 10 to 14
Joustava kysyntä: 20 % tehokkuuslisää seuraa 40 % lisääntyminen matkustamisen määrässä. Polttoaineen kulutus kasvaa ja Jevonsin paradoksi toteutuu.
Diagram showing a steep demand curve, where a drop in price from $100 to $80 causes quantity to increase from 10 to 11
Joustamaton kysyntä: 20 % tehokkuuslisää seuraa 10 % lisääntyminen matkojen määrässä. Jevonsin paradoksi ei toteudu.

Taloustieteilijät ovat havainneet autojen polttoainetehokkuuden lisäävän kuluttajien matkustusmäärää, mistä seuraa ponnahdus (rebound) polttoaineen kysynnässä.[10] Resurssin käytön tehokkuuden lisääntyminen johtaa kyseisen resurssin käytön kustannusten alenemiseen. Yleisesti ottaen hyödykkeiden tai palveluiden kustannusten (tai hinnan) lasku lisää kysyntää (kysynnän laki). Kustannusten lasku lisää matkustusta ja polttoaineen kysyntää. Tätä kysynnän kasvua kutsutaan rebound-ilmiöksi. Riippuu tilanteesta, ylittääkö se ne säästöt, jota tehokkuuden kasvusta seurannut polttoaineiden käytön väheneminen synnytti. Jevonsin paradoksista on kyse tilanteessa, jossa rebound-vaikutus on suurempi kuin 100 %, eli ylittää tehokkuuden alkuperäisen kasvun. [5]

Rebound-ilmiön koko riippuu hyödykkeen kysynnän hintajoustosta. [11] Kun kyse on täysin kilpailluista markkinoista, joilla polttoaine on ainoa tuotantopanos, niin silloin kun polttoaineen hinta pysyy vakiona mutta tehokkuus kaksinkertaistuu, matkustuksen hinta puolittuu (matkoja voidaan ostaa kaksi kertaa enemmän). Jos tästä seuraa matkustuksen määrän kaksinkertaistuminen (eli kysyntä on hintajoustavaa), polttoaineen kulutus kasvaa, eli Jevonsin paradoksi toteutuu. Jos kysyntä ei ole hintajoustavaa, matkustuksen määrä jää alle kaksinkertaistumisen, ja polttoaineen kulutus vähenee. Hyödykkeet ja palvelut kuitenkin edellyttävät yleensä enemmän kuin vain yhdentyyppisiä tuotantopanoksia (esim. polttoaine, työvoima, koneet), ja hintoihin voi tuotantopanosten lisäksi vaikuttaa muitakin tekijöitä. Nämä tekijät vähentävät usein rebound-vaikutusta, mikä tekee Jevonsin paradoksista vähemmän todennäköisen.[5]

Khazzoom–Brookesin postulaatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taloustieteilijät Daniel Khazzoom ja Leonard Brookes palasivat Jevonsin paradoksin ääreen yhteiskunnan energiankäytön kontekstissa. Yhdistyneen kuningaskunnan ydinenergiaviraston pääekonomisti Brookes esitti, että pyrkimykset vähentää energiankulutusta energiatehokkuutta lisäämällä johtavat energian kysynnän kasvuun koko taloudessa. Khazzoom keskittyi rajatummin siihen, että Kalifornian energiavaliokunnan asettamissa, kotitalouskoneiden pakollisissa suorituskykystandardeissa jätettiin rebound-ilmiön mahdollisuus huomiotta.[12] [13]

Vuonna 1992 taloustieteilijä Harry Saunders nimesi hypoteesin, jonka mukaan energiatehokkuuden parantaminen johtaa energiankulutuksen lisääntymiseen, Khazzoom–Brookesin postulaatiksi ja esitti hypoteesin saavan laajaa tukea uusklassisen kasvun teoriasta (joka koskee pääoman kertymistä, teknologista kehitystä ja pitkän tähtäimen talouskasvua). Saunders osoitti Khazzoom–Brookesin-postulaatin pitävän paikkansa uusklassisessa kasvumallissa monilla oletuksilla.[12] [14]

Saundersin mukaan energiatehokkuuden lisääntymisellä on taipumus lisätä energiankulutusta kahdella tavalla. Ensinnäkin energiatehokkuuden lisääminen tekee energian käytöstä suhteessa halvempaa, mikä kannustaa käytön lisääntymiseen (suora rebound-ilmiö). Toiseksi energiatehokkuuden lisääntyminen kasvattaa reaalituloja ja voimistaa talouskasvua, mikä lisää koko talouden energiankäyttöä. Mikrotaloudellisella tasolla (tarkasteltaessa yksittäisiä markkinoita), jopa rebound-ilmiön tapahtuessa, energiatehokkuuden paraneminen johtaa yleensä myös energiankulutuksen pienenemiseen.[15] Rebound-vaikutus jää toisin sanoen yleensä alle sadan prosentin. Makrotaloudellisella tasolla tehokkaampi (ja siten suhteessa halvempi) energia kuitenkin johtaa nopeampaan talouskasvuun, mikä lisää koko talouden energiankäyttöä. Saunders esitti, että sekä mikrotaloudelliset että makrotaloudelliset vaikutukset huomioon ottaen energiatehokkuutta parantava teknologinen kehitys tapaa johtaa yleisen energiankäytön lisääntymiseen. [12]

Energiansäästöpolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jevons varoitti polttoainetehokkuuden kasvun lisäävän polttoaineen käyttöä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että parannettu polttoainetehokkuus on Jevonsin paradoksin toteutuessa arvoton; korkeampi polttoainetehokkuus mahdollistaa tuotannon lisäämisen ja kohentaa aineellista elämänlaatua.[16] Esimerkiksi tehokkaampi höyrykone mahdollisti teolliseen vallankumoukseen myötävaikuttaneiden hyödykkeiden ja ihmisten tehokkaamman kuljetuksen. Kuitenkin, mikäli Khazzoom–Brookes-postulaatti pitää paikkansa, polttoainetehokkuuden lisääminen ei yksinään vähennä fossiilisten polttoaineiden ehtymisnopeutta. [12]

Khazzoom-Brookesin postulaatin paikkansapitävyydestä ja Jevonsin paradoksin merkityksestä energiansäästöpolitiikalle on käyty paljon keskustelua. Useimmat hallitukset, ympäristönsuojelijat ja kansalaisjärjestöt ajavat tehokkuutta parantavia käytäntöjä, uskoen näiden vähentävän luonnonvarojen kulutusta ja ympäristöongelmia. Toiset, esimerkiksi monet ympäristötaloustieteilijät, suhtautuvat epäillen kestävyyden tavoitteluun "tehokkuusstrategialla", ja ovat ilmaisseet huolensa siitä, että tehokkuuden lisääntyminen voi tosiallisesti johtaa tuotannon ja kulutuksen kasvuun. He katsovat resurssien käytön vähentämisen edellyttävän resurssien käyttöä rajoittavia sopimuksia. [3][14][17] Toiset ympäristötaloustieteilijät huomauttavat kuitenkin, että vaikka Jevonsin Paradoksi voi joissakin tilanteissa toteutua, empiiriset todisteet sen laajasta esiintyvyydestä ovat rajalliset. [18]

Jevonsin paradoksiin viitataan toisinaan perusteena sille, että energiansäästöpyrkimykset ovat turhia – esimerkiksi, että öljyn tehokas käyttö johtaa kysynnän nousuun, eikä siksi hidasta öljyhuipun vaikutuksia. Argumenttia tavataan käyttää ympäristöpoliittisia aloitteiden vastustamiseen tai polttoainetehokkuuteen pyrkimistä (autojen polttoainetehokkuuden lisääntyminen johtaa ajamisen lisääntymiseen).[19][20] Tätä argumenttia on kritisoitu useista näkökulmista. Ensinnäkin, kun puhutaan sellaisista kypsistä markkinoista, jotka koskevat esimerkiksi öljyä kehittyneissä maissa, suora rebound-vaikutus tapaa olla pieni, jolloin polttoainetehokkuuden kasvu yleensä vähentää resurssien käyttöä kun muut olosuhteet vakioidaan.[10][15][21] Toiseksi, vaikka tehostuminen ei vähentäisi polttoaineen kokonaiskulutusta, sillä on muita hyötyjä. Polttoainetehokkuuden lisääntyminen saattaa loiventaa hinnanousuja, pulia ja öljyhuippuun liittyviä maailmantalouden häiriöitä.[22] Kolmanneksi, ympäristötaloustieteilijät ovat huomauttaneet polttoaineiden käytön laskevan, mikäli tehokkuuden lisääntymisen ohella toimeenpannaan polttoaineverojen kaltaisia käytäntöjä, jotka pitävät polttoaineen käytön hinnan samana tai korkeampana.[6]

Jevonsin paradoksi tarkoittaa, ettei kasvanut tehokkuus välttämättä vähennä polttoaineen käyttöä, ja että kestävä energiapolitiikka edellyttää valtion interventioita. [7][23] Käytön kustannuksia korottavat käytännöt auttavat rebound-ilmiön ehkäisyssä. [7] Jotta varmistetaan, että tehokkuutta lisäävät tekniset parannukset vähentävät polttoaineen käyttöä, tehokkuuden lisääntymiseen voidaan yhdistää kysyntää vähentäviä valtion rajoituksia (esim. ympäristöverot, päästökauppa tai tiukemmat päästöluokitukset). Ympäristötaloustieteilijät Mathis Wackernagel ja William Rees ovat ehdottaneet tehokkuuden lisääntymisen tuottamien kustannussäästöjen "poisverottamista tai taloudesta poistamista muilla keinoin. Ne olisi mieluiten ohjattava luonnonpääoman vaalimiseen." [6] Koska tehokkuutta lisäävä teknologinen kehitys voi vähentää niiden valtion interventioiden taloudellista kuormittavuutta, joilla pyritään edistämään ekologisesti kestävää toimintaa, se saattaa helpottaa niiden käyttöönottoa ja toteuttamisen todennäköisyyttä. [24]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Downs–Thomsonin paradoksi: teiden kapasiteetin lisääminen voi pahentaa liikenneruuhkia
  • Wirthin laki: nopeampi laitteisto voi johtaa vähemmän tehokkaan ohjelmiston kehittämiseen
  • Rebound-ilmiö

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jenkins, Jesse; Nordhaus, Ted; Shellenberger, Michael (17. helmikuuta 2011). Energy Emergence: Rebound ja Backfire kuin Emergent Phenomena (Raportti). Oakland, CA: The Breakthrough Institute. Haettu 29. toukokuuta 2015.
  • Lords Select Committee on Science and Technology (5 July 2005). "3: The economics of energy efficiency". Select Committee on Science and Technology Second Report (Report). Session 2005–06. London, UK: House of Lords.
  • Michaels, Robert J. (July 6, 2012). Energy Efficiency and Climate Policy: The Rebound Dilemma (PDF) (Report). Washington, D.C.: Institute for Energy Research. Haettu 5. kesäkuuta 2015.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Bauer, Diana; Papp, Kathryn: Book Review Perspectives: The Jevons Paradox and the Myth of Resource Efficiency Improvements. Sustainability: Science, Practice, & Policy, 18.3.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  2. ↑ York, Richard: Ecological paradoxes: William Stanley Jevons and the paperless office. Human Ecology Review, 2006, 13. vsk, nro 2, s. 143–147. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Alcott, Blake: Jevons' paradox. Ecological Economics, Heinäkuu 2005, 54. vsk, nro 1, s. 9-21. doi:10.1016/j.ecolecon.2005.03.020. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Jevons, William Stanley: The Coal Question (2nd ed.). Lontoo: Macmillan and Company, 1866.
  5. ↑ a b c d e Alcott, Blake: ”Historical Overview of the Jevons paradox in the Literature”, The Jevons Paradox and the Myth of Resource Efficiency Improvements, s. 7–78. Earthscan, 2008. ISBN 978-1-84407-462-4.
  6. ↑ a b c Wackernagel, Mathis; Rees, William: Perceptual and structural barriers to investing in natural capital: Economics from an ecological footprint perspective. Ecological Economics, 1997, 20. vsk, nro 3, s. 3–24. doi:10.1016/S0921-8009(96)00077-8. (englanniksi)
  7. ↑ a b c Freire-González, Jaume; Puig-Ventosa, Ignasi: Energy Efficiency Policies and the Jevons Paradox. International Journal of Energy Economics and Policy, 2015, 5. vsk, nro 1, s. 69–79. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Dumont, A.; Mayor, B.; López-Gunn, E: Is the Rebound Effect or Jevons Paradox a Useful Concept for Better Management of Water Resources? Insights from the Irrigation Modernisation Process in Spain. Aquatic Procedia, 2013, 1. vsk, s. 64–76. doi:10.1016/j.aqpro.2013.07.006. (englanniksi)
  9. ↑ Glaeser, Edward: Triumph of the City: How Our Best Invention Makes Us Richer, Smarter, Greener, Healthier, and Happier, s. 37–38. New York: Penguin Press, 2011. ISBN 978-1-59420-277-3.
  10. ↑ a b Small, Kenneth A.; Van Dender, Kurt: The Effect of Improved Fuel Economy on Vehicle Miles Traveled: Estimating the Rebound Effect Using U.S. State Data, 1966–2001. Policy and Economics, 21.9.2005. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  11. ↑ Chan, Nathan W.; Gillingham, Kenneth: The Microeconomic Theory of the Rebound Effect and Its Welfare Implications. Journal of the Association of Environmental and Resource Economists, 1.3.2015, 2. vsk, nro 1, s. 133–159. doi:10.1086/680256. ISSN 2333-5955. (englanniksi)
  12. ↑ a b c d Saunders, Harry D: The Khazzoom-Brookes Postulate and Neoclassical Growth. The Energy Journal, Lokakuu 1992, 13. vsk, nro 4, s. 131–148. JSTOR 41322471. (englanniksi)
  13. ↑ Herring, Horace: Does energy efficiency save energy? The debate and its consequences. Applied Energy, 19.7.1999, 63. vsk, nro 3, s. 209–226. doi:10.1016/S0306-2619(99)00030-6. ISSN 0306-2619. (englanniksi)
  14. ↑ a b Sorrell, Steve: Jevons' Paradox revisited: The evidence for backfire from improved energy efficiency. Energy Policy, Huhtikuu 2009, 37. vsk, nro 4, s. 1456–1469. doi:10.1016/j.enpol.2008.12.003. (englanniksi)
  15. ↑ a b Greening, Lorna; Greene, David L.; Difiglio, Carmen: Energy efficiency and consumption—the rebound effect—a survey. Energy Policy, 2000, 28. vsk, nro 6–7, s. 389–401. doi:10.1016/S0301-4215(00)00021-5. (englanniksi)
  16. ↑ Ryan, Lisa; Campbell, Nina: Spreading the net: the multiple benefits of energy efficiency improvements. IEA Energy Papers, 2012. doi:10.1787/20792581. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  17. ↑ Owen, David: Annals of Environmentalism: The Efficiency Dilemma (Joulukuun 20. ja 27. päivän julkaisu, s.78–) The New Yorker. 12.12.2010. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
  18. ↑ Gillingham, Kenneth; Kotchen, Matthew J.; Rapson, David S.; Wagner, Gernot: Energy policy: The rebound effect is overplayed. Nature, 23.1.2013, s. 475–476. PubMed:23344343. doi:10.1038/493475a. ISSN 0028-0836.
  19. ↑ Potter, Andrew: Planet-friendly design? Bah, humbug. Maclean's, 13.2.2007, 120. vsk, nro 5, s. 14. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.8.2019. (englanniksi)
  20. ↑ Strassel, Kimberley A.: Conservation Wastes Energy. The Wall Street Journal, 17.5.2001. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.8.2019. (englanniksi)
  21. ↑ Gottron, Frank: Energy Efficiency and the Rebound Effect: Does Increasing Efficiency Decrease Demand? National Council for Science and the Environment. Viitattu 13.8.2019. (englanniksi)
  22. ↑ Hirsch, R. L.; Bezdek, R.; and Wendling, R.: Peaking of World Oil Production and Its Mitigation. AIChE Journal, 2006, 52. vsk, nro 1, s. 2–8.
  23. ↑ Amado, Nilton Bispo; Sauer, Ildo L.: An ecological economic interpretation of the Jevons effect. Ecological Complexity, Helmikuu 2012, 9. vsk, s. 2–9. doi:10.1016/j.ecocom.2011.10.003. (englanniksi)
  24. ↑ Laitner, John A.; De Canio, Stephen J.; Peters, Irene: Incorporating Behavioural, Social, and Organizational Phenomena in the Assessment of Climate Change Mitigation Options. Society, Behaviour, and Climate Change Mitigation, s. 1–64. Advances in Global Change Research, 2003. ISBN 978-0-7923-6802-1.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jevonsin_paradoksi&oldid=18661471”