Jeninin taistelu (2002)
| Jeninin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa toista intifadaa | |||||||
 Taistelualuetta huhtikuussa 2002.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
|
| |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
noin 1 000 |
150–250 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
23 |
52¹ | ||||||
|
¹noin puolet kuolleista olivat siviilejä | |||||||
Jeninin taistelu oli toisen intifadan aikaisen operaatio suojaavan kilven aikana käyty taistelu Jeninin pakolaisleirillä länsirannalla Israelin puolustusvoimien ja leirillä olleiden useisiin eri järjestöihin kuuluneiden palestiinalaisten taistelijoiden välillä 3.–11. huhtikuuta 2002. Operaatio suojaava kilpi oli aloitettu palestiinalaisten tehtyä itsemurhaiskuja Israelissa ja sen aikana Jeninin pakolaisleirille edenneet joukot tuhosivat esimerkiksi suuren määrän leirin rakennuksia. Noin 52 palestiinalaista ja 23 israelialista kuoli taisteluissa.
Tilanteen ollessa vielä ajankohtainen esitettiin syytteitä myös suuremmista verilöylyistä leirillä, joita kuitenkaan ei tehtyjen selvitysten perusteella tapahtunut usein esitetyissä mittakaavoissa. Sen sijaan siviilien katsottiin kuitenkin tulleen vaarannetuiksi turhaan ja toiminta oli ylimitoitettua. Myös palestiinalaisten taistelijoiden todettiin esimerkiksi käyneet taisteluja siviilien keskeltä.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jeninin pakolaisleiri sijaitsee Palesiinan Länsirannalla Jeninin kaupungin vieressä. Pakolaisleiri on perustettu vuonna 1953 ja sitä on vaivannut liika-asutus, työttömyys ja köyhyys.[1] Jeninistä oli joidenkin muiden kaupunkien ohella tullut palestiinalaisen siviilihallinnon alainen vuonna 1995.[2] Palestiinalaisten toinen intifada alkoi syyskuussa 2000 Jerusalemin Temppelivuorella syttyneistä yhteenotoista. Palestiinalaisen näkemyksen mukaan intifada alkoi spontaanisti ja israelilaisen näkemyksen mukaan se oli Jasser Arafatin syytä ja keino painostaa Israelia neuvotteluissa Camp Davidin epäonnistuneiden neuvottelujen jälkeen.[3]
Intifadan yhä jatkuessa Ariel Sharon valittiin Israelin uudeksi pääministeriksi 7. maaliskuuta 2001. Häne valittiin etenkin kovan miehen maineensa takia. Palestiinalaiset olivat alkaneet tehdä taistelukeinona itsemurhaiskuja, jotka osoittautuivat heidän kannaltaan tehokkaiksi. Pääsiäisenä 2002 Nataniassa tehtiin 29 israelilaista tappanut isku, jonka jälkeen Israel toteutti siihen asti suurimman sotilaallisen kampanjansa operaatio suojaavan kilven, jonka aikana sen joukot miehittivät Länsirannan palestiinalaiskaupunkeja.[3] Jeninin pakolaisleiri oli Israelin mukaan yksi paikoista, jossa Israelissa tehtyjä itsemurhaiskuja suunniteltiin.[2]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Israelin joukot työntyivät Jeninin kaupunkiin 3. huhtikuuta 2002.[2] Kaupunkia puolusti arviolta 150–250 Islamilaisen jihadin, Hamasin, al-Aqsan marttyyrien prikaatin ja Tanzimin taistelijaa. Käytössään heillä oli esimerkiksi miinoja ja ansoituksia. Jeninin pakolaisleirin tuolloiset noin 14 000 asukasta olivat pääosin paenneet hyökkäyksen tieltä.[4] Leiriltä pakeni arviolta noin 11 000 henkilöä. Leirille jäi ylimpien arvioiden mukaan noin 4 000 henkilöä.[2]
Israelin joukot päätyivät etenemään kaupunkiin noin 1 000 miehen vahvuisin maaväen joukoin ilman mahdollisesti suuria tykistö- tai ilmaiskuja. Sen sijaan käytettiin runsaasti panssaroituja puskutraktoreja ja helikoptereita, joilla tuhottiin vihollistaistelijoiden käyttämiä rakennuksia.[4] Joukkojen edetessä palestiinalaiset taistelijat vetäytyivät kohti leirin keskustaa. Taistelut kiihtyivät ja 9. huhtikuuta Israel menetti yhtenä päivänä 13 sotilasta kaatuneina. Leirin viimeiset palestiinalaiset taistelijat antautuivat viimein 11. huhtikuuta israelilaisen B'Tselem-järjestön välittämien neuvottelujen tuloksena. Israelilaiset vetäytyivät leiriltä 18. huhtikuuta.[2]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdistyneiden kansakuntienselvityksen mukaan Jeninin taisteluissa oli kuollut vähintään 52 palestiinalaista ja heistä mahdollisesti noin puolet oli siviilejä. Israelilaisia sotilaita kaatui 23. Monia muita oli haavoittunut. 150 rakennusta oli tuhottu tai vahingoitrettu asuinkelvottomaksi. 450 perhettä joutui kodittomaksi ja vahinkojen arvo oli noin 27 miljoonaa dollaria. Israelin asevoimat kuvailivat olleensa valmistautumattomia Jeninin taisteluihin, jotka olivat operaation ankraimpia.[2]
Taistelujen aikana palestiinalaiset lähteet olivat alkaneet puhua verilöylyistä taistleujen aikana. Ensiksi ilmaantuneiden väitteiden mukaan Jenininssä olisi surmattu 3 00 siviiliä ja jonkin aikaa myöhemmin yleistyi esitettynä lukuna 500 henkilöä. Luku ja esitetyt raakuudet toistettiin aluksi myös monissa länsimaisissa medioissa. Jeninin tapahtumia verrattiin esimerkiksi Bosnian kansanmurhaan ja syyskuun 11. päivän terroritekoihin, sekä Sabran ja Shatilan verilöylyyn Libanon sidan aikana. Israelin viranomaiset kiistivät kuvaillut tapahtumat, mutta epäilyjä herätti esimerkiksi alueen sulkeminen journalisteilta. Sittemmissä selvityksissä on todettu, että kuvaillun kaltaista verilöylyä ei tapahtunut. Sen sijaan Israelin asevoimien kuvailtiin tarpeettomasti vaarantaneen siviilien hengen ja suhteeton voimankäyttö saattoi olla sotarikos. Myös palestiinalaisten taistelijoiden katsottiin rikkoneen "sodan lakeja" esimerkiksi siviiliväeestön keskellä taistelemalla.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jenin camp UNRWA. Viitattu 26.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Report of the Secretary-General prepared pursuant to General Assembly resolution ES-10/10 Yhdistyneet kansakunnat. Arkistoitu 16.1.2013. Viitattu 26.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Juusola, Hannu: Israelin historia, s. 250-252, 260-261. Gaudeamus Helsinki University Press, 2014. ISBN 978-952-495-559-1.
- ↑ a b c Spencer C. Tucker: The Encyclopedia of The Arab-Israel Conflict : A Political, Social, and Military History, s. 539-540. ABC-CLIO, 2008. ISBN 978-1-85109-842-2. (englanniksi)