Jean-Marie Lustiger
_by_Erling_Mandelmann.jpg)
Jean-Marie Lustiger (17. syyskuuta 1926 – 5. elokuuta 2007) oli ranskalainen katolilainen kirkonmies, joka oli vuodesta 1983 kardinaalina. Hän toimi Pariisin arkkipiispana vuosina 1981–2005.
Tuleva kardinaali syntyi Aaron Lustiger -nimisenä Pariisissa. Hänen vanhempansa olivat aškenasijuutalaiset Charles ja Gisèle Lustiger. He olivat alun perin Będzinistä, Puolasta, ja tapasivat toisensa Pariisissa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Jean-Marie joutui jo Pariisin Lycée Montaignessa kohtaamaan antisemitismiä; natsimiehityksen jälkeen 1940 hänet lähetettiin siskonsa Arlenen kanssa Orléansiin. Hän eli katolisessa perheessä ja vanhempiensa tahtoa uhmaten kääntyi itsekin. Saatuaan kasteen 21. elokuuta 1940 hän otti käyttöön etunimen Jean-Marie.
Lustigerin äiti joutui syyskuussa 1942 keskitysleirille ja menehtyi seuraavana vuonna. Isä selvisi ja saapui takaisin Pariisiin. Lustiger valmistui vuonna 1946 Sorbonnesta arvosanalla kirjallisuudesta ja lähti pariisilaiseen karmeliittaseminaariin, sitten Institut Catholique de Parisiin. Hän teki ensimmäisen matkansa Israeliin vuonna 1951 ja sai pappisvihkimyksensä 17. huhtikuuta 1954.
Lustiger oli myöhemminkin ylpeä juutalaisista juuristaan. Hän puhui myös sujuvasti jiddišiä. Hän oli tunnettu rasismin, varsinkin antisemitismin, vastustaja, ja kritisoi voimakkaasti myös Jean-Marie Le Peniä. Hän täytti Ranskan akatemian 4. paikan vuodesta 1995, kunnes kuoli syöpään Ranskassa elokuussa 2007. Hän julkaisi lukuisia kirjoja.
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sermons d’un curé de Paris (Fayard) 1978
- Pain de vie et peuple de Dieu (Critérion) 1981
- Osez croire (Le Centurion) 1985
- Osez vivre (Le Centurion) 1985
- Premiers pas dans la prière (Nouvelle Cité) 1986
- Prenez place au cœur de l’Église (Office chrétien des handicapés) 1986
- Six sermons aux élus de la Nation, 1981-1986 (Le Cerf) 1987
- Le Choix de Dieu. Entretiens avec Jean-Louis Missika et Dominique Wolton (Le Fallois) 1987
- La Messe (Bayard) 1988
- Dieu merci, les droits de l’homme (Critérion) 1990
- Le Sacrement de l’onction des malades (Le Cerf) 1990
- Le Saint-Ayoul de Jeanclos (en collaboration avec Alain Peyrefitte) (Fayard) 1990
- Nous avons rendez-vous avec l’Europe (Mame) 1991
- Dare to rejoice (Compilation américaine) (Our Sunday visitor) 1991
- Petites paroles de nuit de Noël (Le Fallois) 1992
- Devenez dignes de la condition humaine (Flammarion) 1995
- Le Baptême de votre enfant (Fleurus) 1997
- Soyez heureux (Éd. Nil) 1997
- Pour l'Europe, un nouvel art de vivre (PUF) 1999
- Les prêtres que Dieu donne (Desclée de Brouwer) 2000
- Comme Dieu vous aime. Un pèlerinage à Jérusalem, Rome et Lourdes (Parole et silence) 2001
- La Promesse (Parole et Silence) 2002
- Comment Dieu ouvre la porte de la foi (Desclée de Brouwer) 2004
- Contempler l'Apocalypse (Parole et Silence) 2005
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Robert Serrou; Lustiger, Cardinal, juif et fils d'immigré. Perrin, 1996, ISBN 2-262-00026-3
|
Edeltäjä: Albert Decourtray |
Ranskan akatemian jäsen Tuoli 4 1995–2007 |
Seuraaja: Jean-Luc Marion |
| ||||||||||||||||||
